Kyynisyys on lupa luovuttaa

Kyynikko ei ehkä pety mutta saattaa kyllä elää muita lyhyemmän ja sairaamman elämän.

Mikä vielä pahempaa, kyynisyys ja siihen liittyvä näköalattomuus tappaa kyvyn innostua uusista asioista ja uskon muutoksen mahdollisuuteen, puhuttiinpa sitten ihmisestä itsestään, hänen työyhteisöstään, Suomesta yhteiskuntana tai peräti ihmiskunnan globaaleista haasteista.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa kyynisyys on entistäkin vaarallisempaa, sillä sopeutumis- ja uudistumiskyky, hienommin sanottuna resilienssi, on ominaisuus, jota ilman jää paljosta paitsi. Tämäkin pätee niin ihmisiin, organisaatioihin kuin kansakuntiinkin.

Ilmastotavoitteet voi nähdä oman toiminnan tukahduttajina tai bisnesmahdollisuutena. Kotikaupunkiin yllättäen ilmaantuvat turvapaikanhakijat voi nähdä uhkana, eli oman arjen ja totunnaisten tapojen myrkyttäjinä tai rajun muutoksen alkuvaiheessa olevan Suomen huoltosuhteen mahdollisina kohentajina.

Rohkeimmat näkevät heidät myös ja ennen kaikkea monimuotoisena ryhmänä ihmisiä, vaikka naapuri olisikin eri mieltä.

Uudistumiskykyä voi olla se, että pystyy eläytymään muiden asemaan ilman että alkaa välittömästi pelätä itsensä ja arvojensa puolesta. Näin siitä riippumatta, onko kyse eri alalla ja itseä isommalla tai pienemmällä palkalla työskentelevistä ihmisistä, pakolaisista ja muista vähemmistöistä tai jostakusta, joka vain sattuu olemaan erilaisessa elämäntilanteessa kuin itse on.

Hyvä tilaisuus omien kyynisyyspisteiden tökkimiseen on tänä syksynä Suomeen rantautuva, kansainvälinen Change Day -muutosliike.

Change Dayn tavoitteena ovat entistä paremmat sosiaali- ja terveyspalvelut, ei enempää tai vähempää. Tavoitteeseen pyritään patistamalla sote-alan ammattilaisia pohtimaan, miten juuri he itse voisivat omilla teoillaan tehdä palveluista asiakkaille parempia ja tarjoamalla näille ideoille kanavan, jonka kautta ne saadaan valtakunnallisesti kaikkien sote-toimijoiden hyödynnettäväksi. Change Day -työpajoja on tähän mennessä järjestetty Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa.

Kyynikko ei usko ruohonjuuritason muutosten mahdollisuuksiin. Miten yksi päivä voisi muuttaa mitään, kun valtakunnallista sote-uudistusta on väännetty vuositolkulla? (Vastaus täällä.) Samaa voi hyvin kysyä myös vetoamalla ajankohtaiseen keskusteluun julkisen talouden leikkauksista tai työehdoista. Eikö ole naivia kerätä pieniä ja isoja tekoja ja hyviä käytäntöjä post it -lapuille työpajoissa samaan aikaan, kun organisaatioiden ja valtion ylätasolta on jaossa lähinnä niukkuutta?

Ehkä.

Itse uskon, että maailman meno tekee muutostekojen keräämisestä ja uudistumiskyvyn kehittämisestä entistäkin tärkeämpää. Oleellista on ajattelutavan muutos.

Se ei tarkoita, etteikö poliittisiin päätöksiin voisi ja pitäisi suhtautua kriittisesti tai etteikö niitä saisi arvostella. Kriittinen ja rakentava keskustelu on kehityksen ehto siinä missä avoin mielikin. Ne eivät sulje toisiaan pois.

Alistumisen sijaan ajattelutavan muutos tarkoittaa, että meidän tulisi muistaa kehittää omia mahdollisuuksiamme uudistua maailmassa, joka muuttuu, halusimme tai emme. Esimerkiksi digitalisaatio on jo muuttanut kokonaisia toimialoja ja muuttaa lähivuosina edelleen oleellisesti tapojamme oppia, viestiä, työskennellä, hallita itseämme koskevaa tietoa ja käyttää ja kehittää erilaisia palveluja. Euroopan pakolaiskriisi puolestaan on esimerkki megatrendien megatrendistä: keskinäisriippuvuuden lisääntymisestä.

Osaan tästä muutoksesta voimme itse vaikuttaa, mutta vain, jos uskallamme muuttua ja uudistua itsekin. Change Day -työpajat ovat herätelleet osallistujia oman työnsä kannalta perimmäisten kysymysten äärelle: Keitä varten työtäni teen? Miten minun tekemiseni oikeastaan liittyy sote-asiakkaisiin? Miltä täydellinen päivä työpaikallani tuntuisi asiakkaan asemassa?

Keskusteluissa on käynyt ilmi, että osallistujan organisaatiosta ja työtehtävästä riippumatta vastaukset näihin kysymyksiin ovat sote-alan toimijoiden kesken varsin saman kaltaisia.

Kuten sosiaalipalveluohjaaja Laura Tolkkinen Perhosta tällä viikolla pidetyn Oulun Change Day -työpajan yhteydessä totesi.

”Todellisuudessa me kaikki olemme joskus itsekin asiakkaina ja tiedämme, mitä oikeasti kaipaamme, kun kävelemme tiskille, se on loppujen lopuksi ihan vaan ihmisen psykologiaa.”

Ihmisen psykologiaa on sekin, että vaihtoehtoisia näkökulmia omaan tekemiseen voi joskus joutua kaivamaan vähän syvemmältä ja tämän vuoksi voi myös joutua näkemään vaivaa. Joskus oman arjen ulkopuolelta tulevat, oikea-aikaiset kysymykset helpottavat urakkaa.

Kyynikko antaa itselleen luvan lakata yrittämästä.