Löytyykö markkinaehtoisia kikkoja saada aurinkopaneelimarkkinat vauhtiin?

Monilla foorumeilla on mietitty, millä ihmeen keinoin aurinkosähköä ja muuta uusiutuvaa pientuotantoa saisi Suomessa liikkeelle. On yritetty pohtia markkinaehtoisia keinoja, joilla uutta liiketoimintaa voitaisiin kiihdyttää poliittisen tuen puuttuessa.

Tältä pohjalta Sitra tilasi miniselvityksen sähkön pien- ja mikrotuotannon edistämisestä sähkömarkkinoiden näkökulmasta Jukka-Pekka Häkliltä, joka on sähkökaupan asiantuntija ja energiatalouden osaaja. Hänen tehtävään oli selvittää, miten sähkön markkinahintaan rajattu nettolaskutus toimisi pientuotannon edistämiskeinona. Lisäksi hän tarkasteli, voisiko pientuottajien järjestyminen osuuskunnaksi olla keino saada pientuottajien sähköä paremmin markkinoille. Ja voisiko pientuottajien osuuskunta hyödyntää ydinvoimasta tuttua Mankala-mallia, jonka avulla jäsenet voisivat tuottaa sähköä itselleen omakustannehintaan ja saada edullisempaa rahoitusta.

Pientuottaja ei ole sähkönmyyntiyhtiölle houkutteleva asiakas

Pientuotannon tarkastelu sähkön myyntiyhtiöiden näkökulmasta toi esiin, että vaikeasti ennustettava pientuotanto lähtökohtaisesti vaikeuttaa sähkömarkkinoilla yhtiöiden hinnoittelua ja luo sähkökaupan kannattavuudelle riskejä. Riskien lisäksi pientuottajat monimutkaistavat energiayhtiöiden hallintoa ja haastavat nykyiset sopimusrakenteet.

Tässä valossa sähkön nettolaskutus, jossa asiakkaan sähkönkulutuksesta vähennettäisiin vuositasolla hänen itsensä tuottama energia, ei ole sähkön myyntiyhtiöille mieleen: syntyvät haitat ja kannattavuusriskit perittäisiin joko pientuottajilta itseltään tai muilta asiakkailta. Tai sitten heidän pitäisi muuttua myyntiyhtiöstä palveluyritykseksi, mikä ei ole helppoa.

Pientuottajien osuuskunnasta olisi hyötyä, mutta se ei kannata pienillä määrillä

Pientuottajien osuuskunnasta olisi selkeitä hyötyjä, kun se voisi hoitaa jäsentensä palveluja sekä sähkön oston ja myynnin keskitetysti ja osaavasti. Se myös mahdollistaisi investoinneissa Mankala-mallin hyödyntämisen. Tenkkapoo tulee kuitenkin vastaan, kun tarkastellaan osuuskunnan pyörittämisen kustannuksia: pelkästään sähkömarkkinaosapuolena toimiminen maksaisi osuuskunnalle vuosittain kiinteinä kuluina 35 000 euroa! Sen päälle tulisivat vielä työntekijöiden palkkakulut ja energian kaupankäyntimaksut. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei osuuskunnan perustaminen ole kannattavaa ilman suuria jäsen- ja tuotantomääriä. Samalla Mankala-mallin hyödyntäminen menee vaikeaksi. Mankala-mallista voisi nyt olla hyötyä lähinnä kauppaketjuille ja kasvihuoneille, mutta ei sitä pienemmille toimijoille. Osuuskunnan käynnistäminen edellyttäisi siis julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta.

Ei oikotietä onneen: julkista sektoria tarvitaan pientuotantomarkkinan kiihdyttämiseksi

Miniselvityksen tulokset johtivat siis takaisin lähtöruutuun. Kun markkinaehtoiset pientuotannon edistämiskeinot edellyttävät suuria volyymeja, tarvitaan poliitikkojen ja virkamiesten vetoapua markkinan kiihdyttämiseksi. Muuten pysymme muna-kana-pattitilanteessa, jossa kotimarkkinoita ei synny.

Poliittisten päättäjien määrätietoisia toimia tarvitaan oikomaan byrokratiaviidakkoa sekä korjaamaan tukipolitiikkaa niin, että pieni otetaan siihen mukaan suuren rinnalle. Kotimarkkinoiden avulla suomalaiset pääsisivät paremmin ponnistamaan mukaan hajautetun uusiutuvan energian ja älykkäiden sähköverkkojen globaaleille kasvumarkkinoille.

Lue Jukka-Pekka Häklin tekemä miniselvitys Sähkön pien- ja mikrotuotannon edistämisestä sähkömarkkinoiden näkökulmasta 

Tutustu Sitran keskustelupaperiin Aurinkosähkön ja muun uusiutuvan sähkön pientuotannon haasteista ja ratkaisuista 

Lisätietoja miniselvityksestä

toimitusjohtaja Jukka-Pekka Häkli, SEAM-Group Oy, puh. 050 913 2800