Maailma tarvitsee Kanadaa – myös julkishallinnon johtamisessa

I’ve looked at clouds from both sides now
From up and down, and still somehow
It’s cloud illusions I recall
I really don’t know clouds at all

– Joni Mitchell, 1967

Yhteiskunnan, julkisen hallinnon ja julkishallinnon johtamisen uudistaminen on yhdessä tekemistä. Useimmilla julkisen politiikan alueilla on omat verkostonsa ja yhteisönsä, jotka jakavat ainakin jossain määrin samansuuntaisen kuvan todellisuudesta, ratkaistavista ongelmista ja keinoista niiden ratkaisemiseksi. Tällaiset politiikkayhteisöt ovat syntyneet vastauksena valtion ja sen hallintamekanismien monimutkaisuuteen ja monitasoisuuteen.

Kanada on esimerkki monitasoisuudesta: se on valtiomuodoltaan peräti kymmenen provinssin ja kolmen territorion muodostama liittovaltio ja perustuslaillinen monarkia. Hallinnon monipolvisuudesta syntyy hankaluuksia, mutta myös osaamisvahvuuksia: neuvottelutaidot vahvistuvat kummasti kun liittovaltiotason päätöksiin pitää saada neuvoteltua enemmistö puolelleen. ”Hallinnasta tulee vaikeaa, kun on niin monta (alue)hallitusta”, totesi muuan korkea valtion virkamies.

Kanada haluaa olla julkisen hallinnon innovaatiojohtaja

Valtionhallinnon tehtävänmäärittely tapahtuu ministerikohtaisesti, pääministerin mandaattikirjeellä, vähän samaan tapaan kuin naapurissamme Ruotsissa. Nykyinen pääministeri on korostanut mandaattikirjeissään periaatteita, jotka ovat tuttuja myös Suomesta: innovatiivisuus, yrittäjyys ja tiedon avoimuus.

Innovatiivisesta julkisesta hallinnosta löytyykin lukuisia esimerkkejä. Impact and Innovation Unit johtaa Impact Canada -aloitetta, jossa yhteiskuntaa uudistetaan tulosperusteisten toimintamallien pohjalta. Työkalupakista löytyy mm. innovaatio- ja kumppanuusrahoitus, vaikutusarviointi, tulosperusteiset rahoitusmallit ja käyttäytymistieteelliset kokeilut. Kuulostaako tutulta?

Virkamiehille tarjotaan esimerkiksi kokeiluosaamisen koulutusta ja työkaluja, innovaatioklinikoita ja – kenties tärkeimpänä kaikesta – valtionhallinnon yhteinen strateginen ”whole of government” -agenda, jolle rakentaa.

Ei ole järin suuri ihme, että Kanadaa pidetään esimerkiksi OECD:n rankingeissa julkisen hallinnon eturivin maana.

Lähtökohtana julkisen hallinnon radikaali avoimuus

Innovatiivisuutta löytyy monilta suunnilta. Kanadan tilastoviranomainen on ottanut tosissaan haasteen tiedon avaamiseksi ja tietopohjan uudistamiseksi. Kyse on niin kansalaista koskevan tiedon ja sen käytön läpinäkyvyydestä kuin uusista tiedonkeruun muodoista. Kiinnostava esimerkki on kansallisen tilinpidon joukkoistettu tiedontuotanto, jolla pyritään paremmin kuvaamaan talouden ja yhteiskunnan muutosilmiöitä.

Ensi kesäkuussa Kanada todennäköisesti laillistaa kannabiksen. Tämän aiemmin rikolliseen toimintaan liitetyn tuotteen (muun muassa) markkina-arvon ja taloudellisen merkityksen ymmärtämiseksi Kanadan tilastokeskus, Statistics Canada, on avannut joukkoistuksen, johon kansalaiset ovat aktiivisesti tarttuneet. Kanadan tilastoviranomainen toteutti hiljattain avoimen kyselyn, johon vastasi kaikkiaan 15 000 kansalaista kertoen kannabiksen käyttötavoista ja hinnoittelusta.

”Olemme aina olleet julkisessa hallinnossa yrittäjämielisiä”

Tapasimme opintomatkallamme Elissa Golbergin, joka toimii ulkoministeriössä vara-apulaisministerinä ja ”innovation championina”. Elissan vastuualueena ovat kehityspolitiikan kumppanuudet ja innovaatiot. Hänen mukaansa innovatiivisuus ja yrittäjyys kulkevat käsi kädessä: yrittäjyysmäinen toimintatapa ja rohkeus ovat virkamiesuralla meritoitumisen ja etenemisen edellytys.  Innovatiivista hallintoa vahvistetaan käytännössä esimerkiksi tarjoamalla ulkoasiainhallinnon virkamiehille merkittävää kokeilurahoitusta, kokeiluosaamisen koulutusta ja innovaatioklinikoita.

Kun katsoimme helikopterivinkkelistä kanadalaisen järjestelmän moninaisia ja monitasoisia osatekijöitä, mieleen nousi alussa siteerattu Joni Mitchellin laulu.

Suomea ja Kanadaa yhdistävät monet tekijät, jotka selittävät myös maiden jatkuvaa hyvää sijoittumista erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa: hyvä elämänlaatu ja rohkeasti tasa-arvolle ja yhteenkuuluvuudelle pohjautuva vastuullisuus, maan iso koko suhteessa väestömäärään, kaksikielisyys, luonnonvarat… Mikään järjestelmä ei ole täydellinen, mutta molemmat maat näyttävät uudistamisessaan lupaavilta – sekä läheltä että kaukaa.

Monien eri käytäntöjen, työkalujen ja hallinnollisten hienouksien sijaan päällimmäiseksi mieleen jäi tekemisen henki, yhteinen eetos. Monipolvisenkin hallinnon syövereissä tavoite säilyy kirkkaampana mielessä, kun siihen on yhteinen innostus ja usko: ”The world needs more Canada”, kuten Liittovaltion 150-vuotisjuhlavuoden iskulause viime vuonna kuului.

Mieleen palautui väistämättä Peter Vesterbackan toteamus siitä, miten outoa on se, että kansainvälisten vertailujen huipulla paistatteleva Suomi ei todennetusta erinomaisuudestaan huolimatta saa enempää aikaan. Ehkä meidän pitäisi ottaa opiksi Kanadasta? Ehkä maailma kestäisi pikkusen enemmän myös Suomea?
– – –

Kaisa Lähteenmäki-Smith ja Petri Virtanen Sitran Julkisen sektorin johtaminen -projektista kävivät opintomatkalla Kanadassa helmikuun alussa 2018.