Maker-kulttuurissa vertaisuus ja avoimuus ovat oppimisen käyttövoimia

Maker-kulttuurissa (suomeksi värkkäämisessä) tai itse tekemisen kulttuurissa painotetaan tekemisen ja kokeilemisen kautta oppimista. Tähän kuuluu vahvasti epämuodollinen konteksti, jonkinlainen harrastajayhteisö ja vertaisiltaan oppiminen. Tärkeänä tekijänä on leikkimielinen asenne ja uudella teknologialla leikittely sekä käytännön projektien kautta kokeileminen mihin kaikkeen uudet laitteet todellisuudessa taipuvat.

Maker-kulttuurin gurun, Mark Hatchin kirjoittamat maker-kulttuurin teesit kääntyvät vapaasti: värkkää – jaa – anna – opi – varustaudu – leiki – osallistu – tue – muuta. Nämä teesit Hatch kehottaa jokaista muokkaamaan ne sopivaksi itselleen.

Suomalaisessa maker-kulttuurissa on tyypillistä oman teknologisen pystyvyyden kehittäminen ja osaamisen jakaminen. Vertaistuella vahvistetaan yksilön yrittämistä. Värkkääjät tsemppaavat toisiaan, auttavat hankalien paikkojen yli ja jakavat parhaita käytäntöjä. Yhteisö vahvistaa yksilön sosiaalista pääomaa sekä levittää osaamista. Sosiaalinen ympäristö voi olla virtuaalinen tai fyysinen, kuten hacklabit, joita Suomesta löytyy kymmenestä kaupungista.

Jakaminen ja avoimuus ovat keskeisimpiä tunnusmerkkejä, jotka kertovat, että nyt on kyseessä nimenomaan maker-kulttuurin asenne. Jakaminen ja uuden teknologian helpompi saavutettavuus on auttanut tee-se-itse-tekemisen nopeaan valtavirtaistumiseen. Lähes kuka tahansa voi dokumentoida oman projektinsa alusta loppuun ja jakaa oppimansa sekä parhaat käytännöt selkeällä ääniraidalla ja hyvällä kuvanlaadulla yhteisössään muille kiinnostuneille. Kun muut näkevät projektin, he voivat oppia siitä, innostua ja kehittää sitä edelleen oman näkökulmansa lävitse. Tekeminen ja oppiminen ei ole koskaan valmista, mikä ruokkii ilmiötä eteenpäin.

Kouluissakin voi värkätä

Maker-kulttuuria toteutetaan jo monessa koulussa. Alppilan koulussa Helsingissä teknisen työn luokassa kokoontuu kerho, jossa voi oppia laserleikkausta, 3D-tulostusta ja kädentaitoja. Ilmiölähtöinen ongelmanratkaisu on maker-kulttuurille tyypillistä. Esimerkiksi käsityökoulu Robotti yhdistää opetuksessaan elektroniikkaa, ohjelmointia ja kädentaitoja rakentamalla eri-ikäisten oppijoiden kanssa liikkuvia robotteja. Keskeisimpiä maker-kulttuurin piirteitä oppitunnille mukaan otettavaksi ovat erilaisten vaihtoehtojen moninaisuus ja ratkaisukeskeisyys.

Värkkäyshenkeä voi toteuttaa kouluvuodessa järjestämällä vaikkapa kerran vuodessa tapahtuman, jossa kaikki opettavat toisilleen jonkun taidon. Myös yhteisen innostavan projektin rakentamisessa kaikki väistämättä oppivat toisiltaan. Ohjeet täytyy ehkä katsoa youtubesta englanniksi, yhteistyössä ratkaistaan ongelmia ja huomataan kaverin taitoja. Vierailulla tai omaa projektia hacklabissa tai kirjaston pajassa toteuttaessa kohtaa muita värkkääjiä.

Kiinnostuitko?

Wärk ry järjestää Suomen ensimmäisen kansainvälisellä Maker Faire-konseptilla toteutetun Espoo Mini Maker Fairen 17.-18.10.2015 Otaniemessä Aallon kampusalueella. Paikalla on 50 värkkäysprojektia.

Tässä viisi vinkkiä opettajalle:

• Akselin ja Samuelin Animaatiopaja
• Innokas-verkoston työpajat
• Linkin koodauspaja
• Nikkarit – Taito-käsityökoulut menossa mukana
• Piirtorobotti-installaatio

Mikäli et pääse paikalle, voit seurata livelähetystä Yle Areenasta.

Lukuvinkkinä myös Heikki Pullon pro-gradu tutkielma Tekemisen meininki: Suomalainen maker-kulttuuri (2015).

Kirjoittajat:

Pauliina Jalonen on Espoo Mini Maker Fairen tuottaja, oppimisaktivisti ja verkostokoordinaattori Otavan Opiston Osuuskunnassa.

Nuppu Stenros on kokeilija ja yhdessä tekijä, WÄRK ry:n entinen puheenjohtaja ja Sitran Uusi koulutus -foorumin osallistuja.

Yhteistyökumppanina vuoden 2015 Mini Maker Faire -tapahtumassa toimii myös Sitra.