Meillä on ihan hyvä koulu – eilistä varten

Miten järjestää hupenevilla resursseilla tulevaisuuden koulutusta? Valtakunta on pullollaan hyviä esimerkkejä siitä, miten koulutusta toteutetaan innovatiivisesti ja tehokkaasti.

Suomen poliittinen kenttä koulutuksen osalta on viime kuukausina näyttänyt sekavalta. On esitetty useita ”jotain tarttis tehdä” -avauksia, epärealistisia vaalilupauksia, huolestuttavalta kuulostava uuden hallituksen leikkausohjelma, opetushenkilöstön ja opposition some-avauksia siitä, että näitä ei voida tehdä. 

Tämän lisäksi olemme päässeet lukemaan useita ammattilaisten julkaisuja siitä, mitä pitäisi tehdä. Näitä ovat muun muassa uudet opetussuunnitelmien perusteet, niiden paikalliset kuvaukset, Tulevaisuuden peruskoulu -julkaisu ja Lea Pulkkisen Innostava koulupäivä -selvitys. Ja uusimpana tällä viikolla julkaistu Uusi koulutus -foorumin Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista.

Uusi koulutus -foorumin osallistujat valittiin suuresta joukosta koulutuksen ehdottomia ammattilaisia. Nämä 31 valittua, eri sektoreita edustavaa koulutuksen ja kasvatuksen raskaan sarjan ottelijaa toivat pelikentälle oman ammattilaisuutensa, valtavan intonsa ja suuren näkemyksensä – vailla poliittista tai muutakaan sidonnaisuutta. Jokainen oli paikalla siksi, että aidosti koki suomalaisen koulutuksen olevan suunnan näyttämisen tarpeessa, alituisten tempoilevien hankehumppien sijaan.

Intensiivisen työskentelyn – ja valtavan määrän asiantuntijakohtaamisia – perusteella ryhmä kiteytti visionsa sanoihin ”Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista”. Sipilän hallitusohjelmaan pari kuukautta myöhemmin kirjattiin kymmenen vuoden tavoite suomalaiselle koulutukselle: ”Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta”. Hallitus pääsi riittävän lähelle, mutta lauseiden ero lienee Uusi koulutus -foorumin mahdollisuuksissa, joita hallitusohjelman lause kenties rajaa ulkopuolelle: tekee mieli, mutta pääseekö oppimaan, kun koulutuksesta leikataan satoja miljoonia? Huolestuttavat leikkaukset koulutuksesta ja toisaalta yksittäiset heitot hallitusohjelmassa eivät kenties johda haluttuun lopputulokseen. Meidän tulee rakentaa tulevaisuuttamme sen varaan, että jokainen lapsi, nuori ja aikuinen tiedostaa oman potentiaalinsa ja haluaa koko ajan oppia lisää. Kysymys onkin siitä, miten.

Uusi koulutus -foorumin työ ei missään vaiheessa pohjannut utopioihin. Kukaan ei epäillytkään sitä, että jostakin ilmestyisi valtava määrä uusia resursseja. Siitä huolimatta foorumi uskalsi unelmoida suuria olemassa olevin resurssein, nykyisillä pelimerkeillä. Koulutuksen katsominen tästä näkökulmasta olisi terveellistä joka ikiselle opetuksen järjestäjälle, jokaiselle oppilaitokselle, jokaiselle opetuksen ammattilaiselle.

Samoilla resursseilla on täysin mahdollista järjestää tulevaisuuden koulutusta. Siitä on valtakunta esimerkkejä pullollaan. Hankehumppamme keskittyy kuitenkin vain hakemusten tekemiseen, hankkeiden tuloksilla ei tunnu olevan samanlaista merkitystä. Miten kannustaa ketterää kokeilemisen kulttuuria, oppia virheistä, tehdä parempaa? Ja jakaa parhaat ideat muillekin?

Hallitusohjelman leikkauksia suunnitellaan irti arjen kentästä. Koko koulutusjärjestelmää tulisi katsoa kokonaisuutena, löytää uusia synergioita ja tapoja organisoida koulutusta uudelleen. Toimintakulttuuria uudistamalla voisimme löytää uudenlaisia ratkaisuja ja säästääkin vanhojen rakenteiden purkautuessa.

Meillä on ihan hyvä koulu – hyvä koulu eilistä varten. Tulevaisuudessa tarvitsemme uusia avauksia. Niitä Uusi koulutus -foorumin tällä viikolla julkistettu pamfletti tarjoilee – päättäjille suuntaviivoiksi, ammattilaisille itsetutkiskelun materiaaliksi ja jokaiselle meille mahdollisuuksien silmälaseiksi.

Foorumin puolen vuoden työ on kiteytymässä päätepisteeseensä, jonka toivomme olevan aloituspiste jollekin paremmalle. Maalle, jossa kaikki rakastavat oppimista.