Mestareita vai kisaturisteja?

Suomi on monella mittarilla maailman paras maa. Kuitenkin olemme jatkuvasti huolissamme suomalaisten laiskuudesta, kateudesta ja kunnianhimottomuudesta. Miten saisimme aikaan positiivisen kehityskierteen?

Suomi on valittu monella mittarilla maailman parhaiden maiden joukkoon. Suomessa on maailman parhaisiin kuuluva koulutusjärjestelmä, korkea tasa-arvo, paras maa äideille, Helsinki rehellisin kaupunki, huipputaitavat NHL-maalivahdit, kapellimestarit, formulakuskit sekä onnellisin kansa.

Kolmisen viikkoa auki ollut haaste-ehdotusten haku Sitran Ratkaisu 100 -haastekilpailuun on kerännyt nyt liki 150 ehdotusta ratkaistavasta ongelmasta. Kaikesta edellä mainitusta menestyksestä huolimatta haaste-ehdotuksista välittyy huoli suomalaisten laiskuudesta, kateudesta, itsekriittisyydestä ja olemattomasta kunnianhimosta. Rivien välistä voi lukea, ettemme saa riittävästi aikaiseksi tai tartu toimeen.

Maitojunalla kotiin

Lapsen opetellessa kävelemään se kaatuu, kompuroi, ottaa tukea, käyttää olemassa olevan avun hyödyksi ja lopulta onnistuu. Kun aikuinen aloittaa jotakin uutta, ensin pohditaan riskit, kartoitetaan ongelmat ja pohditaan asiaa yön yli. Lopulta idea saatetaan haudata, koska epävarmuustekijöitä on liikaa ja epäonnistumisen pelko lamauttaa. Mitä on tapahtunut lapsen optimismille ja sitkeydelle?

Puhdasta kokeilemista ei nähdä tärkeänä. Sille ei anneta riittävästi arvoa, jos lopputuloksena on epäonnistuminen. Päinvastoin, onnistumaan lähteneille epäonnistujille on kehitetty jopa sanonta ”tulee maitojunalla kotiin”, ja olympialaisissa epäonnistuneita urheilijoita kutsutaan kisaturisteiksi. Epäonnistumisen pelossa on helppo perääntyä ja monessa haaste-ehdotuksessakin teemaksi noussut ”tekemisen meininki” katoaa. Helposti lopetetaan yrittäminen kokonaan ja odotetaan, että joku muu tekisi jotakin. Joku keksisi uuden Nokian tai ratkaisisi ilmastonmuutoksen.

Ja miten käy sitten, kun jossakin onnistutaan? Jalustalle nostetaan yksi henkilö, yksi supersankari, joka perusti menestyvän yrityksen, teki pituushypyn maailmanennätyksen tai sävelsi maailmankuulun oopperan. Näin voi syntyä uusi vääristymä, jonka takia uskotaan, että menestyjä menestyy yksin. Harva kuitenkaan pärjää ilman taustatukea ja apujoukkoja. Moni hakee oppia alan parhailta sekä hyödyntää muiden virheitä ja kokemuksia. Moni tarvitsee mentoreita, työkavereita, valmentajia, ystäviä ja asiantuntijoita. Myös haaste-ehdotuksissa toivottiin ratkaisuja vuorovaikutus- ja verkottumistaitojen kehittymiseen.

Positiivinen kierre käyntiin

Loppujen lopuksi koko keskustelu Suomen ja suomalaisten riittämättömyydestä on kummallinen. Suomi on jo maailman parhaita maita! Ehkä olisi aika unohtaa pelko ja olla ylpeä jokaisesta onnistuneesta – ja epäonnistuneesta – aloitteesta. Jospa sitä kautta löydämme uudestaan kadonneeksi väitetyn kunnianhimon ja motivaation.

Toteutetaan ne ajatukset, jotka Ratkaisu 100-sivulla monissa haasteissa on jo esitetty: voimaa, optimismia ja iloa arkeen. Niillä on varmasti vaikutusta myös suurempaan kokonaisuuteen.

Mikä on sinun mielestäsi Suomen tulevaisuuden kannalta tärkein haaste: huoli, ongelma tai mahdollisuus? Millaisiin suurempiin kehityskulkuihin huoli kytkeytyy? Miten ongelma on syntynyt ja miksi? Millaisia mahdollisuuksia emme vielä hyödynnä? Ehdotuksesi Ratkaisu 100 -kilpailussa ratkaistavaksi ongelmaksi voit antaa tästä linkistä.

—

Tekstin on kirjoittanut Marttaleena Ruohomaa. Marttaleena opiskelee Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa biotekniikkaa ja menetelmätieteitä ja työskentelee Ratkaisu 100 -kilpailussa osana Oppimo-ohjelmaa.