Mihin Suomen kannattaa varautua riippumatta siitä, kumpi voittaa USA:n vaalit?

Monet suomalaiset uskovat Yhdysvaltain presidentinvaalien ratkaisevan suurvallan tulevaisuuden. Tuleeko Yhdysvalloille Amerikka ensin vai Eurooppa myös? 

Erot ehdokkaiden välillä eivät kuitenkaan ole näin jyrkät. Protektionismi ja isolationismi ovat voimistuneet molemmissa puolueissa, koska molempien on otettava huomioon ruostevyöhykkeen asukkaiden työpaikat ja äänet. Sekä Trumpille että Harrisille Yhdysvaltain päävastustaja on Kiina, ei Euroopan päävihollinen Venäjä. Lisäksi tuleva presidentti johtaa jakautunutta maata, jossa usko demokratiaan on heikentynyt.

Vaalituloksesta riippumatta Euroopalle on tulossa enemmän vastuuta – ja lisää kustannuksia.

Tarkastelen kolmea kehitystä Yhdysvaltain politiikassa siitä näkökulmasta, miten vaalitulos niihin vaikuttaa. Lopuksi pohdin, millaisia kysymyksiä ne asettavat Suomelle tulevaisuuden suhteen.

1. USA kääntyy Euroopasta Aasiaan

Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien Yhdysvaltain presidentit ovat pitäneet Kiinaa Yhdysvaltain päävastustajana. Yksi toisensa jälkeen on yrittänyt kääntää suurvallan huomion Tyynellemerelle.

Aasiassa asuu jo yli 4,8 miljardia ihmistä, yli kuusi kertaa enemmän kuin Euroopassa. Aasia on Yhdysvalloille uhka, mutta myös iso mahdollisuus.

Yhdysvaltain näkökulmasta Venäjä sitoo Yhdysvaltain voimia Eurooppaan. Yhdysvaltain osuus Naton jäsenmaiden yhteenlasketuista puolustusmenoista on kaksi kolmasosaa. Trumpin johdolla amerikkalaiset heräsivät vaatimaan, että Yhdysvallat huolehtisi ensin omistaan. Tämä vaatimus ei katoa, vaikka Trump häviäisi.

Presidentti Trump halusi avustajansa mukaan irrottaa Yhdysvallat Natosta, ja voi yrittää tehdä sen uudelleen. Trumpin ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa eroa järkyttääkseen Euroopan tilannetta: Hän voi myös painostaa Ukrainan rauhaan huonoin ehdoin tai vähentää amerikkalaisjoukkoja Euroopassa. Jo epätietoisuus Yhdysvaltain sitoutumisesta heikentää Natoa.

Nato vaikuttaa myös talouteen. Jos Yhdysvaltain sitoutuminen ailahtelee, Suomen maariski sijoittajien silmissä kasvaa. Suomi ja Ruotsi ovat pyrkineet turvaamaan Yhdysvaltain tuen kahdenvälisellä DCA-puolustussopimuksella, joka on voimassa 10 vuotta. Avun muoto ja määrä päätetään kuitenkin erikseen.

Kamala Harris on luvannut Yhdysvaltain täyden tuen Ukrainalle, ja presidenttinä hän pitäisi Yhdysvallat Natossa. Harrisinkin päähuoli on kuitenkin Kiina. Jos Kiina haastaisi Taiwanin, Yhdysvallat joutuisi siirtämään voimavarojaan Aasiaan. Edes johtavan suurvallan voimat eivät riitä kahdelle rintamalle yhtä aikaa.   

Harris on intialais-karibialaistaustainen kalifornialainen. Sekin heijastelee Yhdysvaltain kääntymistä länteen ja etelään. Nuorille amerikkalaisille Eurooppa ei ole yhtä läheinen kuin se oli Bushin, Clintonin tai Bidenin sukupolville.   

Lyhyellä aikavälillä Euroopan päähuoli on Yhdysvaltain tuki Venäjää vastaan. Jos tilanne Taiwanin salmessa kiristyy tai Lähi-idässä alkaa suursota, Yhdysvaltain huomio kääntyy pois Ukrainasta ja Venäjästä. Trumpin valinta lisäisi myös epävarmuutta sen suhteen, palaako Yhdysvaltain ja Euroopan erityissuhde entiselleen.

Pitkällä aikavälillä Euroopan päähuoli on Eurooppa itse. Kun Yhdysvaltain ehdottoman ylivoiman aika on ohi, Euroopan on pantava enemmän varoja omaan puolustukseensa tilanteessa, jossa se on jäänyt talouskasvussa Yhdysvaltojen taakse. Suomelle vielä huonompi vaihtoehto on se, että Euroopassa lisääntyisivät Venäjää myötäilevät voimat.   

2. USA panee omat työpaikat etusijalle

Kauppapolitiikka Yhdysvalloissa on nyt ja tulevaisuudessa turvallisuus- ja sisäpolitiikkaa. Omaa teollisuutta suojellaan, jotta vähennetään riippuvuutta Kiinasta ja varmistetaan työväestön tuki. 

Bill Clintonin vuonna 1993 allekirjoittama vapaakauppasopimus Nafta vei suorittavaa työtä Yhdysvaltain ulkopuolelle. Vapaakaupan helpottaminen Kiinan kanssa lisäsi vuotoa. Elintasonsa laskuun pettyneet teollisuustyöläiset ratkaisivat Trumpin voiton 2016.

Presidentti Trump korotti ulkomaisten tuotteiden tulleja. Suomi ei ollut pahimpien kärsijöiden joukossa, koska monella suomalaisyrityksellä on toimintaa Yhdysvalloissa.

Näissä vaaleissa Trump on puhunut jopa 60 prosentin tuontitulleista kiinalaistuotteille ja 10-20 prosentin tulleista muille. Ne vähentäisivät Yhdysvaltain riippuvuutta Kiinasta, mutta leikkaisivat myös EU:n talouskasvua. Suomessa Trumpin tullit osuisivat EK:n arvion mukaan keskeisille aloille: koneiden, kemikaalien, paperin ja pahvin vientiin.

Toisaalta Trump tukisi kotimaista teollisuustuotantoa myös isoilla veroleikkauksilla. Yhdessä muiden veroalennusten kanssa ne kiihdyttäisivät Yhdysvaltain talouskasvua, mikä olisi Euroopallekin hyvä uutinen.   

Harris taas tarvitsee ay-liikkeen tuen. Presidenttinä hänkin suojelisi amerikkalaisia työpaikkoja ja pitäisi luultavasti voimassa presidentti Bidenin tullit, joista Eurooppa sai määräaikaisen vapautuksen. Myös Harris lupaa isoja veroalennuksia teollisuustyöpaikkojen luomiseksi: bioteknologiaan, avaruusteollisuuteen sekä perinteiseen raudan ja teräksen tuotantoon.

Uutta vapaakauppasopimusta Euroopan kanssa tuskin syntyisi, mutta Harrisin kanssa Eurooppa pystyisi ehkä sopimaan yhteisestä rintamasta Kiinaa vastaan.

Lyhyellä aikavälillä kummankin presidentin protektionismi voi heikentää Euroopan talouskasvua. Lisäksi vaalituloksen kannalta keskeisen ryhmän, teollisuustyöntekijöiden tarpeet, saavat Yhdysvaltain politiikassa suhteettoman huomion ryhmän kokoon nähden. Tämä voi vääristää kilpailua.  

Pitkällä aikavälillä protektionismi uhkaa palauttaa maailman keskinäisen kilpailun ja nollasummapelin aikaan, mikä voi lisätä sotilaallisten konfliktien uhkaa.

Trumpille Eurooppa olisi ennen kaikkea kilpailija, joskus myös kumppani; Harrisille ennen kaikkea kumppani, mutta myös kilpailija. Järjestys vaikuttaa tulevaisuudessa muuhunkin kuin keskinäiseen kauppaan.

3. USA:n demokratia horjuu

Presidentinvaalit 2024 eivät ole normaalit vaalit republikaanien ja demokraattien välillä, väittää arvostettu historioitsija Robert Kagan tuoreessa kirjassaan Rebellion. Hänestä vaalit ovat kansanäänestys siitä, jatkuuko demokratia.

80 viime vuotta Yhdysvallat on pyrkinyt kovalla kädellä ja pehmeällä vallalla edistämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Maailmanpoliisi on pitänyt läntisiä arvoja universaaleina, vaikka epäonnistunut välillä itse niiden noudattamisessa.

Trump ei pyri johtamaan moraalilla vaan voimalla. Presidenttinä Trump hyökkäsi sellaisten poliitikkojen, tuomarien ja toimittajien kimppuun, jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä. Hävittyään vaalit 2020 hän oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka ei hyväksynyt vaalitulosta.

Jos Trump valitaan, Yhdysvaltain sisäinen kehitys voi liukua autoritaariseen suuntaan. Oikeutettu pelko on vallan keskittäminen presidentin lojalisteille hallituksen ja oikeuslaitoksen sisällä.  

The Economist Groupin kansainvälisessä demokratiaindeksissä Yhdysvallat on nykyisin ”viallinen demokratia”, mikä johtuu äänestysrajoituksista ja päätöksenteko-ongelmista [8].  Amerikkalaisten enemmistö ei enää odota Yhdysvaltain näyttävän demokratian mallia maailmalle. Huomio suuntautuu sisäänpäin.

Jos Harris valitaan, Yhdysvallat ei hae radikaalia muutosta. Harrisin kannattajat arvostavat sääntöihin perustuvaa maailmanjärjestystä ja ihmisoikeuksia. Entiseen maailmanpoliisin rooliin Yhdysvalloilla ei Harrisin johdollakaan kuitenkaan ole kykyä eikä halua.

Lyhyellä aikavälillä syvä kahtiajako voi haitata vaalituloksen hyväksymistä ja päätöksentekoa. Kapinointi voi olla poliittista tai väkivaltaista vastarintaa. Yhdysvalloissa saatetaan nähdä lisää kongressin valtausyrityksen kaltaisia levottomuuksia. Osa amerikkalaisista on jo alkanut varautua sisäisiä konflikteja varten.

Pitkällä aikavälillä Yhdysvaltain sisäiset ongelmat voivat pahimmillaan johtaa siihen, että sen huomio tai voimat eivät ainakaan väliaikaisesti riitä globaalin suurvallan rooliin. Kilpailijat käyttäisivät valtatyhjiötä hyväkseen.

Kannattaa silti muistaa, että Yhdysvaltain demokratia on aiemminkin selvinnyt sisäisistä levottomuuksista, jopa sisällissodasta. Valtio on heikko ja sen valta on hajautettu, mikä rajoittaa presidentin vaikutusmahdollisuuksia.    

Miten Suomen pitäisi varautua?

Vaalituloksesta riippumatta Suomen kannattaa varautua Yhdysvaltain eristäytymiseen, protektionismiin ja sisäiseen hajaannukseen, vaikka kehitys ei olisikaan pahimpien uhkakuvien kaltainen.

Trumpin valintaan liittyy epävarmuutta, Harrisin valintaan epätietoisuutta. Trumpia ei ohjaa selkeä maailmankatsomus vaan vaihtuvat tilannearviot ja henkilökohtaiset mielipiteet, myös ikääntyminen. Harrisin hallinto olisi vakaampi, mutta sen tavoitteet ovat vielä osin auki.  

Tulevaisuudessa Suomen on Venäjän uhan torjumiseksi ja Yhdysvaltain tuen takaamiseksi todennäköisesti pantava nykyistä kahta prosenttiyksikköä suurempi osa kansantuotteesta puolustusmenoihin. Kun väestö vanhenee ja verotulot kutistuvat, rahaa muihin palveluihin on vähemmän.

Hyvä uutinen on se, että toistaiseksi enemmistö molempien puolueiden kannattajista tukee Suomen sotilaallista puolustamista Venäjän uhkaa vastaan.

Suomen kannattaa edelleen tiivistää läheisiä suhteita molempiin pääpuolueisiin sekä eri osavaltioihin Yhdysvalloissa. Lähettiläs Mikko Hautalan ehdotus konsulaatin avaamiseksi Texasiin olisi osa tätä varautumista.

Ydinkysymyksiä Suomelle Yhdysvaltain isolationismin suhteen ovat:

Millä eri tavoin Suomi voisi varmistaa Yhdysvaltain tuen jatkumisen tilanteessa, jossa Naton tulevaisuus muuttuu epäselväksi?

Miten suomalaista yhteiskuntaa muuttaa puolustusmenojen lisääminen muiden palvelujen kustannuksella?

Suomi on viennistä riippuvainen maa, ja Yhdysvallat on Suomen tärkein kauppakumppani. Suomi voi varautua Yhdysvaltain protektionismiin siirtämällä tuotantoaan Pohjois-Amerikkaan, vaikka se vähentää kaupan hyötyjä suomalaisille. Toinen vaihtoehto on tehostaa kilpailukykyä niin, että suomalaiset tuotteet pystyvät kilpailemaan Yhdysvaltain markkinoilla tulleista huolimatta. Tätä auttaa se, että suomalainen työvoima on Euroopan maihin verrattuna melko edullista.

Suomen talouden kannalta olennaisinta on, ettei meitä nähdä Venäjän rajamaana, vaan Nato-maana.  

Ydinkysymyksiä Suomelle Yhdysvaltain protektionismin suhteen ovat:

Millä keinoin suomalaiset yritykset voivat varautua Yhdysvaltain protektionismiin?

Miten Suomi voi varautua mahdolliseen maariskiin ulkomaisten sijoittajien silmissä?

Yhdysvaltain demokratiakehitys on Euroopalle tärkeä, koska Euroopalla ei ole voimaa toimia globaalisti samanlaisena arvojen edistäjänä tai yhteisten sääntöjen valvojana kuin Yhdysvallat on ollut. Länsimaiden kyky ja halu edistää ihmisoikeuksia huojuu, kun tuki niille vähenee myös kotona. Voimaan perustuvassa maailmassa pienet maat ovat heikoilla.    

Ydinkysymyksiä Suomelle demokratian suhteen on:

Onko missään länsimaassa otettu käyttöön toimia, jotka ovat onnistuneesti vähentäneet poliittista polarisaatiota?

Millaisiksi muuttuvat länsimaisen demokratian arvot, jos niiden johtotähti siirtyy epädemokraattisempaan suuntaan?

Sitran vierailijakirjoitukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista.