sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Me Global Impact Competitionin finalistit osallistuimme Tanskassa viisi päivää kestäneeseenbootcampiin, jossa käsiteltiin tulevaisuuden suuria ilmastonmuutokseen ja teknologiseen kehitykseen liittyviä haasteita. Yhtenä päivänä käsiteltiin tekoälyä ja sen soveltamista erilaisissa yhteyksissä, toisena bioteknologian kehittymistä ja soveltamista uusimpiin lääketieteellisiin innovaatioihin. Päivän teemasanaksi jäi geenimuuntelun leikkaa-liimaa- askartele -ratkaisu, eli CRISP-R, jonka ilosanoman omaksui moni geenimuuntelusta innostunut kuuntelija. Yhden päivän teemana oli ratkoa pankkimaailman vanhanaikaisuutta ja läpinäkymättömyyttä blockchainin avulla ja kaiken maailman varaosien puutteellisuutta 3D-tulostuksella.
Nykypolitiikka esteenä teknologian kehityksen voittokululle
Eräs parhaista hetkistä koko viikon aikana oli kuitenkin keskustelumme etiikasta. Koolla oli noin 65 ikäpolvensa nuorta älykköä kolmesta pohjoismaasta, joissa on maailman paras koulutustaso. Yllättäen ryhmämme jakautui etiikasta keskusteltaessa kahteen ryhmään. Suurimman osan mielestä esteenä teknologiselle riemukululle on nykypolitiikka. Säännökset rajoittavat teknologista kokeilua ja luovuutta ja yrittävät hillitä edessämme välttämättömästi olevaa kehitystä keinoilla millä hyvänsä.
Palveleeko teknologinen kehitys yhteiskuntaa, jos se tehdään päätöksenteosta erillään?
Itse kuulun siihen joukkoon, joka ei halua sulkea poliitikkoja pois teknologisesta kehityksestä. Emme voi toimia teknologisen kehityksen edelläkävijöinä, jos me teknologian kehittäjät eristämme itsemme pois ympäröivästä yhteiskunnasta. Palveleeko teknologinen kehitys yhteiskuntaa, jos se tehdään siitä erillään? Tai miksei teknologisesta kehityksestä voi tai saa käydä keskusteluja avoimesti demokratian hengessä?
Vastaväitteenä kuulen usein, entä mitä sitten tapahtuu, kun koneet ovat fiksumpia kuin ihmiset. Tämähän on välttämätön askel tulevaisuudessamme, sillä sen pitäisi Kurzweilin arvion mukaan tapahtua jo vuonna 2045. Pysyykö poliittinen päätöksenteko tällöin mukana teknologisessa kehityksessä? Vai käykö meille silloin hullusti? Ihmiset hidasälyisinä eivät pysy teknologian perässä, kun se alkaa itse korjata ja uudistaa itseään. Tuleeko näistä koneista silloin ”heitä”? He valtaisivat maailman meiltä ihmisiltä ja meistä tulisi koneiden hovimestareita ja palvelijoita.
Tulevaisuuden päätöksenteon optimaalinen malli on symbioottinen tekoälyn kanssa.
En usko, että ihminen siirtyy syrjään koneiden tieltä. En myöskään usko, että koneet syrjäyttävät ihmisen kokonaan. Maapallolle mahtuu niin monimutkainen miljardien ihmisten uniikki kokoelma tunteita ja järkeä, että uskon sen olevan haasteellista tekoälyllekin täydellisesti ymmärtää. Etenkin kun ihmisen evoluutio ei ole pysähtynyt, vaan se jatkaa kehittymistään yhä suuntaan, joka on meille tietämätön.
Uskon, että tulevaisuuden päätöksenteon optimaalinen malli on symbioottinen tekoälyn kanssa. Esimerkiksi Timo Honkela kertoo rauhankoneesta, jonka avulla ”voitaisiin korjata demokratia ja ehkäistä konflikteja, jopa sotia”. Demokratia on pohjimmiltaan yhteisistä säännöistä päättämistä, yhteisien tavoitteiden asettamista, niiden priorisoinnista ja toimista niitä kohti. Sen sijaan, että poliitikot pitäisi jättää pois teknologisen kehityksen rattaista – tällä menolla he valitettavasti ovat sillä tiellä – heidät pitäisi opettaa ajattelemaan kuin tulevaisuuden kehittäjät. Päättäjille pitäisi iskostaa ajatus eksponentiaalisesta teknologisesta kasvusta ja sen tuomista uhkista ja mahdollisuuksista. Sen sijaan, että eriyttäisimme meidät kehittelijät politiikasta pois, meidän pitäisi sisällyttää itsemme päätöksentekoon ja tuoda omia ajatuksiamme myös päättäjien pöytiin, jotta teknologisen kehityksen pikajuoksun ymmärtäminen tulisi myös politiikassa arkipäiväiseksi.
Teknologiakehityksen ymmärtäminen tiiviimmäksi osaksi päätöksentekoa
Tulevaisuuden teknologiakehityksen ymmärtäminen pitäisi olla nyt jokaisen päätöksen takana ja tulevaisuudessa sen pitäisi olla tiiviimpi osa päätöksentekoa, kun tekoäly siihen vaiheeseen kehittyy. Samalla tavalla kuin matemaatikko käyttää nykypäivänä laskinta. Kannattaa leikitellä ajatuksella itämetrosta. Kannattaako 30 vuotta vanhaa metrotekniikkaa suunnitella pääkaupungista itään, jos se tulee toteutumaan vasta 20-50 vuoden päästä? Onko asuminen ja liikkuminen silloin enää mitään sellaista, jota nyt suunnittelemme ja päättäjät päättävät? Tulisiko se olemaan vanhentunut jo valmistuessaan?
Poliitikot pitäisi opettaa ajattelemaan kuin tulevaisuuden kehittäjät.
Me tulevaisuuden teknologian kehittäjät olemme vastuussa teknologisen kehityksen sisällyttämisestä nykypolitiikkaan. Kukaan muu ei tee sitä puolestamme. Päättäjät pitää herättää ajattelemaan eksponentiaalisesti, sillä muutoin löydämme pian itsemme laivasta, joka on lujaa matkalla kohti meidät upottavaa jäävuorta. Vai pitääkö tässä hiivatti sentään vaihtaa kehittäjästä toiseen rooliin, poliitikoksi, ja asettua seuraaviin vaaleihin ehdolle itse?
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.