Humpuuki vs. asiantuntijatieto – miksi tiedon portinvartijoiden auktoriteetti murenee?

Kyselytutkimuksiin erikoistunut Public Policy Polling -yhtiö kysyi amerikkalaisilta republikaanien ja demokraattien kannattajilta kannattaisivatko he Agrabah -nimisen valtion pommittamista. Noin kolmasosa republikaaneista vastasi kannattavansa, demokraateista noin viidesosa.

Agrabahia ei ole olemassa. Se on kuvitteellinen valtio Disneyn Aladdin-piirroselokuvassa.

Asiantuntijuuden kuolema

Anekdootti on yhdysvaltalaistutkija Tom Nicholsin uutuuskirjasta The Death of Expertise. Nicholsin mukaan tällaiselle kansalaisten tietämättömyydelle on helppo naureskella, mutta siinä ei ole mitään uutta tai huolestuttavaa. Erikoistumiseen perustuvissa moderneissa yhteiskunnissa kukaan ei voi olla perillä kaikesta. Huolestuttavaa ajassamme on sen sijaan ennennäkemätön välinpitämättömyys, jopa vihamielisyys, asiantuntijatietoa kohtaan. Nichols kutsuu sitä raflaavasti asiantuntijuuden kuolemaksi.

Teknologinen murros vauhdittaa asiantuntijuuden kuolemaa. Asiantuntijuus, joka ennen sijaitsi yksilön aivoissa, kirjoissa ja mapeissa, sijaitsee yhä enemmän digitaalisissa tietovarannoissa ja koneissa. Tiedon helppo saatavuus yhdistettynä matalaan julkaisukynnykseen on murtanut perinteisen asiantuntijuuden – joka on Nicholsin mukaan yhdistelmä koulutusta, kyvykkyyttä, kokemusta ja vertaishyväksyntää – portinvartijaroolin. Yhä useammat tahot, uusmedioista itseoppineisiin, haastavat perinteisen asiantuntijatiedon legitimiteettiä. Sen myötä asiantunti­juuteen ja asiantuntijatietoon liittyvää poliittista kamp­pailua ei käydä enää vain virallisessa hallinnossa ja edustuksellisen demokratian eturivissä, vaan yhä enem­män myös erilaisissa digitaalisissa keskustelufoorumeissa.

“

Huolestuttavaa ajassamme on ennennäkemätön välinpitämättömyys, jopa vihamielisyys, asiantuntijatietoa kohtaan.

Joko kliseeksi muodostuneen hokeman mukaan tieto, harhakäsitykset ja mielipiteet sekoittuvat helposti internetin tietotulvassa. Mutta kun näemme viikoittain, kuinka julkiset keskustelut lähtevät liikkeille tiedoista, jotka ovat kaukana todellisuudesta, ymmärrämme sen myös olevan yhä enemmän totta. Suomessakin on raportoitu muun muassa kasvavasta roketevastaisuudesta ja väitelty televisiota myöten siitä, onko ruokasooda toimiva syöpähoito. Viimeksi tänä aamuna Helsingin Sanomat uutisoi saksalaisesta faktantarkistustoimistosta, jonka missiona on taklata valeuutisia.

Kärsimmekö ylivertaisuusharhasta?

Tällaiset ilmiöt ovat osoitus siitä, että helppo tiedon saatavuus ei välttämättä tee viisaammaksi. Päinvastoin, kuten Nichols kirjassaan hyvin kuvaa, helppous saattaa tuudittaa harhaiseen uskomukseen omista kyvyistä tietää ja ymmärtää asioita. Tutkimuksissa on havaittu, että mitä alhaisempi kyvykkyys ihmisellä on, sitä suurempi on hänen taipumuksensa yliarvioida omia kykyjään (ylivertaisuusharha). Useimmat eivät tunnista tietämyksensä rajoja, ja koska internetistä on niin helppo löytää omia ennakkokäsityksiä ja hypoteeseja tukevaa informaatiota (vahvistusharha), yhä useammat vähän tietävät muuttuvat väärintietäjiksi (uninformed vs. misinformed).

Muutokset asiantuntijuudessa ovat tyypillisiä yhteiskunnallisissa murroskohdissa. Meneillään olevaa murrosta, jonka tärkeimpinä vauhdittajina ovat globalisaatio ja tietotekninen vallankumous, on verrattu jopa 1500–1700 -lukujen luonnontieteelliseen vallankumoukseen. Tuolloin katolis-aristotelinen ajattelu kyseenalaistettiin luonnontieteellisillä metodeilla, joka johti Paavin vallan kumoamiseen ja kansallisvaltioiden syntyyn. Nykyisen murroksen laajempia seurauksia emme vielä tiedä, mutta modernin tieto-valta-rakenteen kriisi on jo näyttäytynyt länsimaissa yhä vahvempana poliittisen järjestelmän kyseenalaistamisena, josta Britannian EU-ero ja Trumpin valinta voivat olla vasta esimakua.

“

Hierarkkinen tietokäsitys toimii huonosti ajassa, jossa tieto virtaa vapaasti.

Perinteinen käsitys yhteiskunnasta jatkaa eloaan usein vielä senkin jälkeen, kun yhteiskunta on jo käytännössä muuttunut. Tästä seuraa monenlaisia kahnauksia ja kiistoja. Asiantuntijuuden murroksessa on kysymys juuri tästä. Vanhat asiantuntijuuden valtarakenteet ovat murtumassa, mutta yhteiskunta jatkaa vielä toimintaansa kuin mikään ei olisi muuttunut.

Tom Nicholsinkin muuten laadukkaan analyysin pohjavireenä on hyvin perinteinen käsitys asiantuntijuudesta. Hän tarjoaa ratkaisuiksi erilaisia keinoja palauttaa perinteinen asiantuntijuus entiseen arvoonsa. Tämä voi kuitenkin olla mahdotonta globalisoituneen ja tietoteknistyneen yhteiskunnan muutosten seurauksena.

Asiantuntijuuden asema yhteiskunnassa mietittävä uusiksi

Panostuksia koulutukseen, sivistykseen ja kriittiseen ajatteluun tarvitaan yhä, mutta niiden ohella asiantuntijuuden asema yhteiskunnassa on mietittävä uusiksi. Hierarkkinen tietokäsitys toimii huonosti ajassa, jossa tieto virtaa vapaasti. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa asiantuntijuutta on etsittävä aiempaa moninaisimmista paikoista, ei olettaa tai tavoitella yhtä kaiken kattavaa tiedon ja totuuden mallia.

Tarvitsemme uusia vastavuoroisia tiedonmuodostuksenmalleja ja kohtaamisen paikkoja, joissa erilaisia tietoja ja näkemyksiä voidaan peilata toisia tietoja, faktoja, teorioita ja näkemyksiä vastaan. Ajatus siitä, että tiedon merkitys luodaan vuorovaikutuksessa, on ajassamme yhä tärkeämpi.