Mitä olisi Ammattien Internet?

Elämme neljännen teollisen vallankumouksen kynnyksellä, jolle tunnusomaista on esimerkiksi Etlan mukaan se, että vallan nappaavat verkossa toimivat alustat ja ylikansalliset arvoketjut.  Jokaisella ihmisellä on jonkinlainen käsitys siitä, mitä ”Internet” tarkoittaa. Moni on ennättänyt myös ennustaa Internetin painuvan piiloon ja alkuperäiskäsite onkin hieman uudistunut. Nykyisin internet-käsitteellä kuvataan myös digitalisaatiokehityksen luonnetta ja laajuutta, joka tapahtuu sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä sekä näkyvästi että taustalla.

Teollisessa Internetissä prosessit ovat herkän älykkäitä ja verkon yli riippuvaisia toisistaan aina loppukäyttäjään asti.  Asioiden Internet (IoT) puolestaan kytkee kaikki vempaimet autoista hammasharjoihin toisiinsa ja osaksi ihmis- ja keinoälyä. Tämän kehityksen kerrotaan myös uhkaavan ammatteja. Kaikki työ ja talouden rakenteet mullistuvat ja kilpaa ennustetaan mitkä ammatit ovat uhattuina ja häviävät. Rohkeimmat asiantuntijat uskaltavat ennustaa myös itsensä tarpeettomiksi tulevaisuudessa.

Sen sijaan, että listaamme kilpaa häviäviä ammatteja, voisimme ottaa vielä enemmän opiksi IoT:n perusajatuksista. Erityisen kiinnostavaa olisi pohtia, mitä saavutamme, jos hyväksyisimme ajatuksen, että digitaalisuus ja tietoverkot ovat tai tulevat olemaan osa kaikkea ja toimiakseen kaiken täytyy liittyä myös osaksi kaikkea. Tämän perusajatuksen tulisi koskea myös ammatteja – kaikkia ammatteja. Työhön pitäisi tältä osin kohdistaa vähemmän huolta ja enemmän nettiä.  Voisimme ryhtyä määrittelemään mitä meille tarkoittaisi ”Ammattien Internet”.

Tulevaisuuteen katsominen edellyttää avointa, mutta myös mielikuvituksellista ajattelua. Alla on kolme kuvitteellista ammattia Internet-aikaan päivitettynä.  

Bussikuski ja blogisti voisi olla ammattilainen, joka on helppo löytää töihin ja motivoida. Kuskihomman ohella hän voisi kerätä tuloja omalla blogillaan, jota työnantaja sallisi myös mainostaa. Matkustajat voisivat käydä tykkäämässä siitä netissä, tutustua kuskin ajatuksiin etukäteen pysäkillä ja ehkä tervehtiäkin – emojilla ainakin.  Jatkossa asiakkaiden kanssa voisi kommunikoida netissä reaaliaikaisemmin ja blogia voisi kirjoittaa myös matkan aikana bussin ajaessa itseään.

Virtuaalivälittäjä voisi lähettää ehdotuksia asuntonäytöistä alueilta, jossa asiakas parhaillaan on – hänen omien nettianalytiikkaan perustuvien preferenssiensä perusteella tietysti. Ennen näyttöä välittäjä ohjelmoisi asunnon siivousrobotin. Asuntonäyttöön pääsisi koodilla ja välittäjä olisi myös henkilökohtaisesti läsnä äänen ja videokuvan välityksellä esittelemässä kohdetta ja vastaamassa kysymyksiin. Päätelaite tunnistaisi asiakkaan ostoaikeet ja antaisi mahdollisuuden välittäjälle myydä kohteita entistä tehokkaammin. 

Duunari ja tubettaja videoisi oman työsuorituksensa verkkoon selostaen mitä kussakin vaiheessa ollaan tekemässä. Koska kuluttajaa kiinnostaa yhä enemmän, mikä osuus hänen ostamastaan tuotteesta on ihmistyötä ja miten tämä työ käytännössä tehdään, video tarjoaisi tähän väylän. Automaation aikakaudella ihmistyöstä on tullut tärkeä ostopäätösperuste ja persoonalliset valmistustarinat luovat asioille uutta arvoa.  Tuotteessa on koodi, josta pääsee näkemään videon miten ja kuka tuotteen on valmistanut.  ”Markut from Finland” olisi kansainvälisesti kiinnostava suomalaisten tuotteiden alkuperäismerkki.

Mitä Ammattien Internetillä sitten saavutettaisiin, jos pohditaan mahdollisuuksia edellisiä esimerkkejä vakavammin?  Ainakin työ voisi olla entistä tuottavampaa ja merkityksellisempää, kun siihen liitetäisiin entistä enemmän laadukasta tietoverkoissa molempiin suuntiin välitettävää tietoa. Itse työ muuttuisi myös entistä verkostomaisemmaksi ja siinä pärjäisivät myös ne henkilöt ja ammatit, joissa sosiaalisen ja empaattiset taidot eivät luontevasti korostu. Myös organisaatiot ja ammatit ylittävä yhteistyö voisi lisääntyä merkittävästi. Rakennusarkkitehti voisi löytää nappia painamalla suunnitteluun mukaan samaa työvaihetta parhaillaan tekeviä kirvesmiehiä ennustaakseen suunnitelmansa toimivuutta. Fyysistä työtä tekevä ammattilainen voisi puolestaan välittää tietoaan reaaliaikaisesti personal trainerille ja pyytää suosituksia työkuorman, optimaalisten taukojen, ravinnon ja esimerkiksi venyttelyn merkityksestä. Uutta työtä ei välttämättä tarvitsisi myöskään koskaan varsinaisesti etsiä tai hakea. Tieto tehdystä työstä ja uusista työmahdollisuuksista yhdistettynä henkilöstä saatavaan muuhun biohakkeroituun dataan voisi automaattisesti tuottaa suosituksia jopa päivätasolla uusista työmahdollisuuksista. Tieto ja automaatio voisivat myös koota yhteen paremmin entistä pirstoutuvampaa tulevaisuuden työtä.

Olemme toki kaukana näistäkin skenaarioista emmekä kykene ennustamaan tai edes hallitsemaan uutta teollista muutosta. Onneksemme asioita voisi edistää myös pienemmin askelin. Ammattien Internet toisi uutta näkökulmaa kilpailukyvyn parantamisen eteen kamppailevalle kansallemme. Uusi digiaika ei hävitäkään ammatteja, vaan tuunaa ja luo uusia. Voisimme valjastaa teknologian ja digitaaliset ratkaisut tavoittelemaan tuottavuutta samalla, kun ihmisten rooli nähtäisiin enemmän työn arvon ja merkityksellisyyden lisääjänä.  Voisiko Ammattien Internet olla yksi kansakuntamme keskeisimmistä työelämän tuottavuus- ja arvoloikista tulevina vuosina?