Mitä puolestasi äsken päätettiin?

Vastikään kerrottiin merkittäväksi mainitusta päätöksestä, kun poliitikot löysivät pitkään ja hartaasti etsityn yhteisymmärryksen lähivuosien tärkeimmästä uudistuksesta.

Niin sanottu ”sote-sopu” siis tuli, mutta entä sitten? Käytännössä parlamentaarinen työryhmä sopi sosiaali-ja terveyspalvelujen järjestämislakiesityksen yksityiskohdista. Uudistuksen eteneminen on sinänsä hyvä asia, koska kyse on suomalaisten ja Suomen kannalta ratkaisevan tärkeästä uudistuksesta.

Hyvällä syyllä voidaan silti kysyä, onko suomalaisten ihmisten saamien sote-palvelujen suhteen päätetty yhtään mistään, ennen kuin saamme päätöksiä myös sote-järjestelmän monikanavaisen rahoituksen uudistamisesta?

Vastaus on, että toistaiseksi on päätetty korkeintaan uudistuksen suuntaviivoista. Kohta alkaa kuitenkin oikeasti ryskyä.

Maailma on muuttunut. Kansan rakenne on entistä heterogeenisempi ja vaatimustaso palveluja kohtaan nousee koko ajan. Koko kysyntään ei voida vastata. Jo nyt palvelut ylittävät kansakunnan voimavarat. Toisaalta palvelut eri alueilla ovat eriytymässä.

Sote-järjestelmän uudistuksen varsinainen pihvi on systeemin rahoitusmalli, jota pureskelee parhaillaan kokonaan oma työryhmänsä, jonka pitäisi saada työnsä valmiiksi helmikuussa, sopivasti ennen kevään eduskuntavaaleja.

Päätökset rahoitusmallista tuovat sote-uudistuksen monta askelta lähemmäs tavallisen suomalaisen arkea, koska niissä käytännössä ratkaistaan, onko kaikilla suomalaisilla vastedes yhdenvertaiset sote-palvelut, saako ihminen itse valita, mistä palvelunsa hankkii ja mitä kaikkia palveluita tulevaisuudessa ylipäätään halutaan ja voidaan kustantaa verovaroin.

Kyse on seuraavan hallituksen tärkeimmästä päätöksestä, joten puolueiden ja äänestäjien kannattaa olla keväällä asian suhteen hereillä. Sote-rahoituksen pitää olla keskeinen vaaliteema, koska se koskettaa sekä suomalaista ihmistä että koko järjestelmää.

Nyt saatu sopu sote-järjestämislakiesityksestä lähestyy sote-palveluita järjestelmän näkökulmasta. Sitrassa hahmotetaan sote-palveluita asiakkaan ja kysynnän kautta. Tähän asti Suomen sote-mallissa valtio on päättänyt, mitä palveluita kansalaisille tuotetaan ja kunnat ovat sitten tuottaneet nämä päätetyt palvelut parhaaksi näkemällään tavalla. Tämän vuoksi eri alueilla asuvat suomalaiset ovat eriarvoisessa asemassa suhteessa toisiinsa.

Sitra esittää mallia, jossa kansallinen sote-palveluiden palvelulupaus esitetään palvelupakettien muodossa. Nämä, asiakkaan näkökulmasta laaditut, paketit sisältävät ne elementit, joilla julkisin varoin kysyntään vastataan. Samalla sosiaali- ja terveyspalvelut integroidaan nykyistä tiiviimmin toisiinsa sote-uudistuksen tavoitteiden mukaisesti. Pakettien ulkopuolelle jäävät kysynnän elementit, siis ne, jotka yhdessä on päätetty jättää verovaroin kustannettavien palveluiden ulkopuolelle, kansalainen voi hankkia omaehtoisesti ja omin varoin.

Sitran mallissa palvelupakettien perusrakenne ja sisältö ovat koko maassa samanlaiset, vain hinta ja järjestämistapa voivat vaihdella alueittain paikallisten olojen mukaan. Tämä yhdessä yksikanavaisen rahoitusmallin kanssa tekee järjestelmästä huomattavasti nykyistä läpinäkyvämmän ja vertailtavamman. Palveluita tuottamassa voi olla niin julkisen, yksityisen kuin kolmannenkin sektorin toimijoita, kysynnän mukaan.

Sote-palveluiden kysynnän ymmärtäminen on avain hyvinvointivaltion uudistamisessa. Vasta kun kysynnän merkitys oikeasti ymmärretään, voidaan päättää, mikä osa siitä katetaan verovaroin. Ajattelumalli poikkeaa oleellisesti nykyisestä tarjontalähtöisestä mallista, jossa tarjontaa yritetään erilaisin keinoin hallita ja organisoida.

Perinteisellä mallilla syntynyttä tilannetta ei voi ratkaista. Siksi sote-uudistuksessa tarvitaan pikaisesti suuntaviivojen lisäksi konkreettisia, asiakaslähtöisiä päätöksiä.