Miten käy Italian parlamenttivaaleissa – jatkuuko populismin aalto?

Tämän viikon sunnuntaina 4.3. järjestetään Italian parlamenttivaalit. Mielipidekyselyjen perusteella Viiden tähden liike, joka ajaa mm. suoraa demokratiaa, kisaa tosissaan suurimman puolueen paikasta. Vaaleissa mittelöi myös oikeistopopulistisia puolueita, kuten Matteo Salvinin johtama Pohjoisen liitto.

Vaalitulos on hyvin kiinnostavaa seurattavaa. Pääseekö Berlusconi jälleen poliittiselle estradille? Entä vahvistuuko populismin aalto?

Jälkimmäinen kysymys johdattaa pohtimaan, mitä populismi oikeastaan on. Aihetta käsittelee muun muassa Sitran asiantuntijan Hannu-Pekka Ikäheimon teksti nostaen esiin sen, että vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalienkin yhteydessä sekä Donald Trumpia että Bernie Sandersia tituleerattiin populisteiksi hyvin erilaisista poliittisista linjoista huolimatta.

“

Sekä Trumpia että Sandersia tituleerataan populisteiksi.

Ilmiselvimpänä selityksenä populismin nousulle on esitetty globalisaation pelkoa. Usein argumentaatio etenee länsimaissa seuraavalla tavalla: Teknologian kehitys ja globalisaatio ovat kiristäneet kilpailua työpaikoista, eikä teollisuusmaiden keskiluokka ole hyötynyt globalisaatiosta nousevien talouksien keskiluokan tavoin.

Tutkimukset kuitenkin puhuvat sen puolesta, ettei populistipuolueiden kannatus selity ainoastaan sosioekonomisten tekijöiden perusteella (ks esim. Inglehart & Norris 2016). Monissa maissa populistiliikkeet keräävät kannatusta yli luokka- ja aaterajojen. Kymmeniä miljoonia Trumpin tai Brexitin kannattajia ei voi typistää vain pelokkaiksi ja ahdistuneiksi yksinkertaisemman elämän haaveilijoiksi. Uudeksi poliittiseksi jakolinjaksi ovat nousseet arvo-, kulttuuri- ja identiteettipoliittiset kysymykset.

“

Populistipuoluiden kannatus ei selity vain sosioekonomisillä tekijöillä.

Ikäheimo lisää, että populismin on sanottu olevan kuin humalainen vieras illalliskutsuilla: Se ei useinkaan kunnioita julkisen keskustelun käyttäytymissääntöjä, mutta onnistuu silti tuomaan esiin kivuliaita totuuksia poliittisen järjestelmän epäkohdista. Instituutioita ja oppositiota vieroksuvan toimintalogiikkansa ja ulossulkevan kansan määritelmänsä vuoksi populismia on vaikea pitää demokratiaa korjaavana voimana. Sen nousu kuitenkin pakottaa liberaalin moniarvoisen demokratian kannattajat miettimään syvällisesti, mistä edustuksellisen demokratian ongelmat johtuvat. Pohdittavaksi nousevat ainakin seuraavat kysymykset: Mitkä ovat poliittiseen yhteisöön kuulumisen kriteerit? ja miksi pluralismi on säilyttämisen arvoista?

Lähteet:

Inglehart, Ronald & Pippa Norris (2016) Trump, Brexit, and the Rise of Populism: Economic Have-Nots and Cultural Backlash. HKS Working Paper No. RWP16-026.