On kahdenlaisia organisaatiota. On niitä, joissa kerrot ideasi ääneen ja saat vastaukseksi ”Ihan kiva ajatus, mutta…” Ja jatkona seuraa aina järkevä ja pätevä perustelu, kuten: Tuota on kokeiltu ennenkin, ei toiminut. Tai: Ei ole linjamme, brändimme, prosessimme tai perustehtävämme mukaista. Tai: Tuosta ei ole hyötyä asiakkaalle, vie liikaa aikaa tai rahaa.
Mutta-perusteluja löytyy aina.
On myös niitä organisaatiota, joissa vastaus useammin kuuluu: ”Hyvä idea!” Ja jatkona seuraa: Aloitetaanko heti? Senkun kokeilet, mitä tarvitset toteuttamiseen? Tiedän ihmisiä, jotka osaisivat auttaa sinua tuon kanssa.
Sanon jälkimmäisiä organisaatioita ”Joo, ja” eli jooja-organisaatioiksi. Ensimmäisenä mainitut ovat joomuttia. Minulla on kokemusta molemmista.
Joomutissa mikään ei oikein lähde lentoon, ja tulee tehtyä niin kuin aina ennenkin tehty. Into ideoida hyytyy nopeasti ja alkaa turhauttaa. Mieleen ehkä pesiytyy lakoninen ”olen vaan töissä täällä” –ajatus, ja omat ideat alkavat tuntua naurettavilta.
Jooja-organisaatioissa on tullut ehdoteltua kaikenlaista. Hölmöäkin. Suu on tullut avattua ennen kuin idea on itsellekään kirkas. On taatusti tullut sählättyä ja mokailtua. Niissä organisaatioissa olen kuitenkin oppinut eniten – usein kokemuksen kautta. Ja olen nähnyt, kuinka työkaverit onnistuvat ja tekevät mahdottomasta tuntuneista visioistaan totta. Niissä myös asiakkaat ja yhteistyökumppanit tulevat useammin silmiin katsoen ja kädestä pitäen sanomaan, että ”olipas hieno juttu, kiitos tästä!” Ne ovat työpaikkoja, joihin kuulumisesta on voinut olla ylpeä ja joissa on halunnut antaa parastaan.
Mikä yhdistää jooja-yhteisöjä?
Ensimmäisenä tulee mieleen turvallisuuden tunne. Minulle se tarkoittaa, että voi olla oma itsensä ja uskaltaa heittää ajatuksen ilmoille raakileena. Idean aihiokin on arvokas. Voi sanoa ääneen, mitä osaa ja mitä ei vielä osaa tai mihin uskoo ja mitä epäilee. On myös voinut luottaa, että muut tekevät niin. Kenenkään tekemistä ei ole varjostanut pelko työpaikan, maineen tai aseman menettämisestä.
Toinen yhdistävä tekijä on luottamus. Se on sitä, että sinuun ja osaamiseesi luotetaan. Se on myös sitä, että olet luottamuksen arvoinen itse: teet yhteisesti sovitut asiat, olet muiden apuna tarvittaessa ja samoin myönnät myös erheesi ja osaamattomuutesikin. Se on siis myös kykyä luottaa muihin ja kykyä luopua omista ideoista.
Kolmas, ehkä tärkein, perustuu edellisille. Se on usko yhdessä tekemiseen. Ideat, ajatukset ja ajatuksen aihiot eivät ole kenenkään omia, vaan niitä tuunataan ja jalostetaan jooja-asenteella yhdessä. Ne toteutetaan yhdessä ja yhdessä myös onnistutaan, ja onnistumisia juhlitaan! Ja jos mokataan, ei keskitytä syyllisen etsimiseen vaan koitetaan oppia, mikä meni putkeen ja mikä pieleen. Näissä organisaatioissa oppiminen ei ole vain jokaisen henkilökohtaista kehittymistä, vaan laajempaa koko yhteisön osaamisen ja kyvykkyyden kasvamista. Se on voimaa, joka puskee kohti uutta.
Kaikki organisaatiot muodostuvat keskenään erilaisista ihmisistä: niistä, jotka ideoivat, niistä jotka innostuvat, niistä, jotka tekevät ja niistä jotka jarruttelevat ja tuovat realiteetteja pöytään. Hyvä niin. Organisaatioiden kuitenkin sanotaan olevan johtajiensa näköisiä. Kokemukseni on, että johtamisella on suuri vaikutus siihen, onko organisaatio jooja vai joomutta. Jätän itseäni kokeneempien pohdittavaksi sen, miten jooja-organisaatio luodaan.
Sitra aloittaa syksyllä 2017 Uudistuva julkinen sektori, mahdollistava johtaminen -koulutuskokonaisuuden. Osana kokonaisuutta kannustamme lennokkaaseen ideointiin ja uudenlaisiin kokeiluihin, jotka edistävät yhteistyötä, tulevaisuusorientoitunutta johtamista ja asiakaslähtöistä palvelukulttuuria. Ideoimaan ja kokeilemaan kutsutaan myös muita kuin varsinaiseen koulutusohjelmaan osallistuvia.
Myös valtionhallinnossa on varmasti paljon keskenään erilaisia organisaatiota: joomuttia, joojaita ja niitä, jotka ovat matkalla jossain siinä välissä. Tarkoituksemme on saada kaikenlaiset organisaatiot mukaan ideoimaan ja kokeilemaan – yhdessä oppimisessahan se voima on.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.