Nyky-yhteiskuntamme on tehokas ja dynaaminen. Kuulostaa hyvältä, vai mitä? Haittapuolena tehokkuus ja dynaamisuus kuitenkin synnyttävät ja ruokkivat herkästi ääri-ilmiöitä. Niiden määrä onkin lisääntynyt ja niistä on tullut entistä monisäikeisempiä. Tietoa tulvii joka tuutista, ja muuttuvat järjestelmät tuovat turbulenssia.

Monet tutkimukset ovat kiinnittäneet huomiotamme viime aikoina ääri-ilmiöiden yleistymiseen. Yksi esimerkki näistä on Extreme Events. Yksi tämän tutkimuksen tekijöistä, Petri Rouvinen Etlatieto Oy:stä viittaa mm. Newsweekin juttuun What the #@%! is next!, jossa analysoidaan ääri-ilmiöiden syitä ja syntytapaa.

Ääri-ilmiöt voivat olla ympäristöön liittyviä, poliittisia ja yleensäkin ennakoimattomia tapahtumia. Niihin liittyy usein runsas julkisen rahoituksen käyttö. Tällaisten tapahtumien ennustettavuus ja ennakointi on vaikeutunut entisestään. Tästä huolimatta niihin varautuminen on mahdollista ja kannattavaa.

Maailman muuttuessa olisi hyvä, jos yhteiskunnan muutosvalmius olisi parempi. Sumussa näkemisen arvo on entistä suurempi. Suomella on hyvät edellytykset olla muuntautumisen edelläkävijä. Meillä voisi olla jopa valmiuksia hyödyntää nopeaa muuntautumiskykyä ääri-ilmiöissä. Miten?

Pelit ja skenaariot

Ääritapahtumien hahmottaminen ei onnistu ilman esikuvia, emmekä aina hahmota tai tiedä kaikkea. Tämän on todennut mm. entinen USA:n puolustusministeri Donald Rumsfeld puhuessaan käsitteestä the unknown unknowns – asiat, joita emme tiedä emmekä tiedosta olevamme tietämättä niitä.

Ei siis ole olemassa yhtä yksittäistä yllätysten teoriaa. Ääritapahtumia voidaan kuitenkin hahmottaa ennakkoon ja niihin voidaan varautua. Mutta miten tutkia tapahtumia, joille ei ole historiallista esikuvaa ja joihin liittyvä dynamiikka paljastuu vasta niiden toteutuessa?

Coreorientin Heikki Waris ja Harri Paloheimo ovat tutkineet työssään, miksi organisaatiot eivät hyvistä aikomuksista ja tunnetuista ennakointimenetelmistä huolimatta pysty käsittelemään näitä asioita. He soveltavat maailmalla yleisesti käytettyä pelimuotoista skenaarioharjoitusta, jonka avulla yritykset, julkishallinto tai yhteisöt voivat konkreettisesti osoittaa asiantuntijoilleen heidän kykynsä toimia monimutkaisessa ja ennen kokemattomassa tilanteessa.

Sotapelit ovat siis vakavasti otettava tapa harjoitella reagointia muutokseen. Pelin keinoin organisaatio saadaan paremmin vastaanottamaan uuden tilanteen edellyttämiä erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja. Ei siis mitään turhaa leikkiä. Tehokkaatkaan yritykset eivät tulevaisuudessa menesty reaktiivisesti, ja väärän ohjausmallin valinta heikentää niiden kilpailukykyä.

Pienimuotoinen sotaharjoitus Sitrassa

Sitra järjesti tiistaina 27.9. yhdessä Coreorient Oy:n ja Demos Helsinki ry:n kanssa tilaisuuden teemalla Valmius systeemiseen murrokseen. Osallistujia oli niin yrityksistä, yhteisöistä, valtionhallinnosta kuin mediastakin. Tilaisuudessa oli piirteitä perinteisestä seminaarista sekä uutta, kokeilevampaa peliosuutta. Tarkoituksena oli luoda ymmärrystä öljyvajeen käynnistämästä systeemisestä murroksesta, jonka tarkkaa aikaa tai vaikutuksia on mahdotonta määritellä. Pelin muotoon puettu skenaarioharjoitus demonstroi sitä, miten Suomi toimisi pelikentän muuttuessa.

Parin tunnin alustusten jälkeen tilaisuudessa toteutettiin lähes kolmituntinen ”sotaharjoitus”. Ryhmät keskustelivat saamiensa taustatietojen pohjalta toimintavaihtoehdoista muuttuneessa tilanteessa ja tekivät valintoja tilanteeseen sopeutumiseksi. Puolen tunnin välein ryhmille toimitettiin päivitetty lista uutisia, joissa kerrottiin kansainvälisten tiedotusvälineiden otsikointeja ja markkinainformaatiota aiheeseen liittyen. Ryhmät siis toimivat simuloidussa kriisitilanteessa.

Osanottajista moni totesi päivän päätteeksi, että harjoitus oli ollut kiinnostava. Moni myös arveli harjoituksessa analysoidun tilanteen toteutumisen oikeassa elämässä hyvin todennäköiseksi.

Miten tämä kaikki liittyy Sitraan?

Ääri-ilmiöiden yhteydessä tilaisuudessa käsiteltiin kolmea aihetta: systeemistä murrosta, öljyn tuotantohuipun ohittamista ja Degrowth-kehitystä.

Meille nämä teemat näkyvät mm. Low2No-hankkeessa pyrkimyksenä hiilipäästöjen vähentämiseen kaikessa rakentamisessa ja kaupunkikehityksessä. Systeeminen muutos on, kun asukkaat alkavat tuottaa energiaa talossaan sen sijaan, että ostaisivat sitä pelkästään energiayhtiöltä. Se näkyy”irti öljystä” -toimintana.

Kommentit:

Siirretty palvelu-uudistuksen yhteydessä vanhasta blogista