Miten yrityksesi voi lisätä materiaalien ja tuotteiden kiertotaloutta?

Jokapäiväisessä elämässämme meidät on ympäröity erilaisilla materiaaleilla, kuten puulla, metalleilla sekä nyt kovasti keskusteluissa esillä olevalla muovilla. Monet yritykset valmistavat ja käyttävät materiaaleja ja materiaalisekoitteita kuitenkin vielä ekologisesti kestämättömällä tavalla. Uusiutumattomien luonnonvarojen, kuten öljyn ja kivihiilen, tuotanto sekä fossiilisten polttoaineiden käyttö tuhoavat elinympäristöjä eri puolilla maailmaa ja vauhdittavat ilmastonmuutosta.

Yrityksissä raaka-aineiden saatavuusongelmat voivat johtaa jopa tehtaiden sulkemiseen. Tuottava maa, puhdas vesi ja osa muista teollisuuden tarvitsemista raaka-aineista ovat jo nyt kriittisellä polulla (ks. EU:n kannalta kriittisten raaka-aineiden luettelo). Jos raaka-aine on yhden maan hallussa, maa pystyy vaikuttamaan suoraan raaka-aineen saatavuuteen ja hintaan. Materiaalien saatavuus on näin siis myös globaali talouspoliittinen asia.

Nämä asiat yhdessä toimivat vahvoina ajureina kiertotalouden edistämiseen. Kiertotalouden mukainen tapa toimia on lähes aina, ei pelkästään ympäristölle paras ratkaisu, vaan myös taloudellisesti järkevin tapa toimia. Mitä yritykset voivat käytännössä tehdä edistääkseen materiaalien tehokkaampaa kiertotaloutta? Keräsimme alle yleisellä tasolla huomioitavia asioita, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi kierron paranemiseen.

1. Valmista tuotteet kestävistä, uusiutuvista tai käytetyistä materiaaleista

Tehokkain tapa edistää kiertotaloutta on lisätä tuotteen elinikää käyttämällä kestäviä materiaaleja ja valmistaa pitkäikäisiä ja korjattavia tuotteita, jotka elinkaaren lopussa päätyvät uudelleen käyttöön. Esimerkiksi polkupyörän osia voi valmistaa ruostumattomasta teräksestä tai kovaa käyttöä kestävistä sekoitemateriaaleista, jotka voidaan pyörän elinkaaren lopussa sulattaa uuden tuotteen materiaaliksi.

Uusiutuvat materiaalit, kuten kasvi- ja puupohjaiset materiaalit, voivat korvata öljypohjaisia materiaaleja. Rakentamisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi jo käytössä olleita hirsiä uudessa rakennuksessa tai käyttää uudelleen vanhoja ikkunoita ja ovia. Myös käyttötapa voi muuttua alkuperäisestä, kuten käytettyjen purjeiden tai rekka-autojen pressujen käyttö laukuissa ja kasseissa.

2. Huomioi materiaalin valmistuksessa käytettävät lisäaineet, täyteaineet ja kemikaalit

Huolehdi, että materiaaleihin ei sekoiteta haitallisia aineita, jotka haittaavat kierron toteutumista ja aiheuttavat materiaalin päätymisen ongelmajätteeksi tai polttoon. Monille haitallisiksi havaituille tai epäillyille aineille on löytynyt korvaava valmiste, joka ei vaaranna kiertoa. Tietoa haitoista ja mahdollisuuksista tulee jatkuvasti lisää, joten osaamisen ylläpitäminen ja kentän seuraaminen ovat tärkeä osa materiaalikehittäjän työtä.

3. Suunnittele ja kehitä materiaalit siten, että ne kiertävät myöhemmin

Tuote voidaan suunnitella siten, että sitä voidaan käyttää ilman kemiallista tai mekaanista muokkausta toiseen tarkoitukseen. Tällöin tuotteen jatkoprosessointiin ei vaadita energiaa.

Mikäli materiaalin kierto tuotteena ei ole mahdollinen, täytyy suunnitteluvaiheessa huomioida materiaalin mekaaninen kierto eli suunnitella tuotteen materiaalit niin, että ne voidaan käyttää myöhemmin uudelleen uuden tuotteen raaka-aineena. Hyvänä esimerkkinä tästä on muovin, lasin ja teräksen sulattaminen ja uusiokäyttö.

Materiaalien kiertoa voidaan edistää myös kemiallisesti, joka on kierroista vaativin investointien ja energian käytön näkökulmasta. Kemiallisessa kierrossa materiaalin kemiallisia sidoksia muokataan ja pilkotaan siten, että niitä voidaan käyttää uudelleen teollisuuden raaka-aineina. Hiilidioksidin talteenotto ilmasta tai teollisuuden prosesseista ja hyödyntäminen uusien materiaalien raaka-aineena on yksi hyvä mahdollisuus lisätä hiilen kiertoa ja vähentää sen pääsyä ilmakehään.

Vaikka kemiallisissa kierroissa ja hiilidioksidin hyödyntämisessä on teoriassa paljon mahdollisuuksia, ratkaisujen käyttöönotto vaatii niin suuret investoinnit sekä energiamäärät, että se ei ole juuri minkään materiaalin osalta vielä kannattavaa. Uudet biotekniikan keinot, kuten synteettinen biologia, voivat kuitenkin tuoda uusia kustannustehokkaita ratkaisuja tällä saralla jo lähitulevaisuudessa.

Viimeisenä mahdollisuutena on hyödyntää materiaali energiana. Tätä mahdollisuutta käytetään jo nyt laajasti, vaikka useissa tapauksissa olisi järkevämpää hyödyntää jotakin yllä mainituista kierroista. Tästä hyvänä esimerkkinä on Sitran ja European Climate Foundationin raportti muovin mekaanisen ja erityisesti kemiallisen kierrätyksen mahdollisuuksista.

4. Vältä valmistuksessa hukkaa

 Sekä materiaalikehittäjät että tuotesuunnittelijat tähtäävät jo lähtökohtaisesti hukan vähentämiseen. Hukka tarkoittaa aina myös ylimääräistä kulua. Hukan vähentämistä voidaan toteuttaa erilaisin tavoin, kuten leikkaamalla vaatteiden osat kangaspakasta siten, että ylijäämä minimoidaan tai hyödyntämällä teollisuuden sivuvirtoja mahdollisimman tehokkaasti.

5. Vahvista yhteistyötä tuoteketjun eri yritysten kanssa

Kaikki hyötyvät, kun koko tuoteketjun toimijat tekevät yhteistyötä yli yritysrajojen ja miettivät yhdessä tuotteen koko elinkaarta: Miten tuotteeseen lisätään palveluja, entä miten tuote tai materiaali jatkavat elinkaartaan ensimmäisen käyttöiän päätyttyä?

Tiedon kulun katkeaminen tehdyistä valinnoista, tiukat aikataulut ja tarpeet karsia kustannuksia, voivat johtaa kestämättömiin valintoihin toteutuksessa. Ei siis riitä, että alkupäässä on tehty oikeita ratkaisuja ja suunnitelmia vaan suunnitelmat pitää toteuttaa, niitä täytyy noudattaa ja valvoa läpi koko valmistusprosessin ja tuotteen tai rakennuksen elinkaaren.

Voisiko yrityksistä ja heidän yhteistyökumppaneista muodostaa tiiviimpiä tiimejä, joihin kerätään osaaminen tuotteen suunnittelusta aina uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen saakka?

6. Opi lisää kiertotaloudesta yhdessä

Kuinka pystymme tulevaisuudessa elämään maapallon kantokyvyn rajoissa? Materiaaleista puhuttaessa on avainasemassa luonnontieteiden osaaminen. Yksikään ala ei pysty yksin ratkaisemaan näin suurta haastetta. Ratkaisuissa on otettava huomioon yhdenvertaisesti kemialliset, fysikaaliset, tekniset, taloudelliset, lainsäädännölliset, hallinnolliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökulmat. Tarvitaan siis monialaista yhteistyötä, jota olisi hyvä harjoitella jo opiskeluvaiheessa.

Esimerkiksi yhdessä Sitran rahoittamista koulutushankkeista haastetaan eri alojen yliopisto-opiskelijoista koostuva lopputyötiimi ratkaisemaan yrityksen antamaa todellista haastetta yhdessä. Parhaimmillaan heidän yhdessä kehittämästään ratkaisusta voi syntyä uusi start up -yritys tai ainakin yritykselle uutta liiketoiminta.