Yhteenveto ja teot kestävään tulevaisuuteen
Olemme vauraampia kuin koskaan aikaisemmin, mutta vaurauden ylläpito käy aina vain haastavammaksi. Olemme siirtymässä nopeassa tahdissa aikaisempaa suurempaan niukkuuteen kaikissa tuotannontekijöissä työvoimasta ja pääomasta aina raaka-aineisiin asti. Muutosta on vaikea hyväksyä eikä tiukasti yhteen nivottu järjestelmä nopeasti taivu uuteen. Mitä nopeammin hyväksymme muutoksen vääjäämättömyyden, sitä pienemmällä tuskalla pääsemme luomaan uutta. Tarvitsemme uudenlaista poikkitieteellistä ja poikki toimialojen ulottuvaa ajattelua ja yhteistyötä –yhdistelmiä, joilla rikotaan sektoreiden ja valtioiden välisiä rajoja ja saadaan aikaan uudistuksia ja tervettä, kansainvälisesti kilpailukykyistä liiketoimintaa.
Suomessa pitäisi nyt herätä siihen, ettei tervettä muutosta voida toteuttaa vain rajoitteilla ja lainsäädännöllä. Aito kulttuurimuutos lähtee aina alhaalta päin. Se on henkinen prosessi, joka vaatii uskallusta luopua vanhasta. Koska kyseessä on koko Suomen teollisen rakenteen ja ajattelun uudistaminen maailman mittakaavassa radikaalilla tavalla, julkinen sektori ei pysty tätä ohjaamaan, eikä sen pitäisi yrittääkään. Voittajien valinta on vaikeaa jopa kokeneelle sijoittajalle. Virkamiehelle se on mahdotonta. Tuet vääristävät aina. Erityisen haitallisia ovat sellaiset tuet, jotka kohdistuvat tuotantoon tutkimuksen ja innovaatioiden asemesta. Oikea lääke on antaa yritysten tehdä menestyvää bisnestä ja pitää verotus matalana, jotta yrityksillä on mahdollisuus onnistua ja epäonnistuessaankin yrittää uudestaan.
Timo Mäkelä puhui ilmaisesta rahasta. Sellaista ei ole. Käsitys ilmaisesta on niukkuuden maailmassa aikansa elänyt. Tuet ovat myös aina jostakin muusta pois. Nyt olisikin tärkeää oivaltaa, mitä tuotamme ja kulutamme ja miten. Tukien sijaan olisi panostettava uskaliaaseen innovointiin ja rajojen rikkomiseen tutkimuksessa (innovaatioiden onnistumiseen). On ymmärrettävä paremmin toimintaan liittyviä ulkoisvaikutuksia ja hallittava niihin liittyviä riskejä. Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan liittyvää keskustelua on huolestuttavaa seurata. Uudistuksia lähestytään liiaksi julkisen sektorin kautta eikä yksityisen sektorin kannattavan bisneksen luomisen kautta. Elämme suunnittelutaloudessa, missä telakkateollisuuskin sosialisoidaan.
Kaikessa tekemisessä toiminnan henki pitää olla sellainen, että taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys on varmistettu. Jos jätämme huomiotta taloudellisen kestävyyden, ennemmin tai myöhemmin menetämme myös ekologisen ja sosiaalisen tasapainon. Nyt lupaamme kaikkea hyvää, vaikka meillä ei ole siihen varaa.
Suosittelemme