Naamiot on riisuttu myös globaalissa terveyspolitiikassa – ja EU:n on pidettävä silmänsä auki asiassa

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 9.1.2023.

Euroopan unionin perustajiin lukeutuva Robert Schuman totesi aikoinaan, että EU kehittyy kriisien kautta. Näin on tapahtunut erityisesti terveydessä. Hullun lehmän tauti toi 1990-luvulla terveyden ensimmäistä kertaa EU-politiikan keskiöön ja Euroopan komissioon perustettiin terveyden pääjaosto. Sittemmin SARS-, lintuinfluenssa- ja rintaimplanttikriisit syvensivät yhteistyötä.

Myös koronakriisiin on haettu vastausta syvemmästä integraatiosta: EU:hun perustettiin terveyshätätilanteiden valmiusviranomainen. Lisäksi Euroopan tautienehkäisy ja -valvontakeskus ja Euroopan lääkevirasto saivat lisää toimivaltaa.

Yksi uusi askel otettiin marraskuun lopulla, kun EU julkaisi globaalin terveysstrategian. Vähälle huomiolle jääneen linjauksen merkitystä ei sovi aliarvioida. Sen kolme painopistettä ovat ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen, terveydenhuoltojärjestelmien vahvistaminen sekä terveysuhkien torjunta.

Yhteinen terveys on osa terveysuhkien torjuntaa

Globaali terveysstrategia linkittyy monin tavoin Euroopan tulevaan terveysdata-avaruuteen ja sen digitaalisten ratkaisujen vientipotentiaaliin. Myös Suomessa kehitetyillä ratkaisuilla, esimerkiksi diagnostiikan tai terveydenhuollon etäpalveluilla, olisi hyvinkin kysyntää kehittyvillä markkinoilla.

Yritysten näkökulmasta kehittyvät markkinat ovat kuitenkin haasteellisia, sillä hankinnat saatetaan tehdä Maailman terveysjärjestö WHO:n tai YK:n kautta. Ne edellyttävät, että tuotteen soveltuvuus kohdemarkkinalle pitää voida osoittaa, mikäli se on alun perin suunniteltu länsimaisille markkinoille. Tässä haasteessa yrityksiä auttaa esimerkiksi voittoa tavoittelematon Find-järjestö, jonka edustajat Sitra tuo maaliskuussa Suomeen yhteistyössä Maria 01 -yrityskiihdyttämön kanssa.

Merkillepantavaa EU:n globaalissa terveysstrategiassa on se, että yhteisen terveyden edistäminen nostetaan terveysuhkien torjunnassa ensimmäistä kertaa politiikan keskiöön.

Suomi on edistänyt EU:ssa laajempaa ymmärrystä terveydestä

Jotta ihmisten terveyttä edistettäisiin mahdollisimman kustannustehokkaasti, myös ympäristön ja biodiversiteetin terveyshyödyt tulisi voida osoittaa ja huomioida terveydenhuollon investoinneissa. Jatkossa tarvitsemmekin uusia työkaluja, jotka ohjaavat näkemään toimialarajat ylittävien toimenpiteiden vaikutuksia. Näistä esimerkkejä ovat vaikuttavuusinvestoinnit ja tulosperusteiset hyvinvointirahastot.

Yhteiseen terveyteen liittyvien ratkaisujen kaupalliset markkinat ovat vielä lastenkengissä. Niille syntyy ennen pitkää globaalit markkinat, ja nyt olisi oikea aika suomalaisten yritysten rakentaa edelläkävijyyttä alalla.

Suomi on edistänyt laajempaa ymmärrystä terveydestä EU:ssa jo pitkään. Puheenjohtajakaudella 2006 pääteemamme oli terveys kaikissa politiikoissa ja puheenjohtajakaudella 2019 esittelimme hyvinvointitalous-konseptin, jossa sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys ovat nykyistä paremmin tasapainossa.

Suomen tulisi ajaa tällaista kokonaisvaltaista ajattelua paitsi EU:n sisällä myös neuvotteluissa Maailman terveysjärjestö WHO:n pandemiayleissopimuksesta.

Riskinä on, että kansainvälisten neuvottelujen painopiste on liikaa mahdollisten pandemioiden havaitsemisessa ja niihin reagoinnissa muun muassa rokotteiden ja lääkkeiden saatavuuden takaamiseksi. Pandemiayleissopimus on määrä saada aikaan vuoteen 2024 mennessä.

Naamiot on riisuttu globaalissa terveyspolitiikassa

Myös EU:n olisi tuotava neuvotteluissa vahvemmin esiin yhteisen terveyden tärkeyttä uuden strategiansa mukaisesti. Todellinen pandemioiden ehkäisy edellyttää sitovia toimia eläinten hyvinvoinnin ja luonnon monimuotoisuuden puolesta. Sitra selvittää parhaillaan, millaisia konkreettisia toimenpiteitä EU-komissio ja jäsenmaat ovat suunnitelleet tämän tavoitteen edistämiseksi.

YK:n kansainväliset ilmastokokoukset ovat osoittaneet, että globaalissa yhteistyössä on voimaa. WHO on toiminut vuodesta 1946 lähtien, mutta sen johdolla on toteutettu tähän mennessä vain kaksi sopimusta: terveyssäännöstö ja tupakoinnin vastainen puitesopimus. Se ei tee tyhjäksi järjestön vaikuttavaa työtä esimerkiksi ympäristö- ja perusterveydenhuollossa, mutta osoittaa, ettei WHO:n jäsenmailla ole ollut poliittista valmiutta tai painetta edistää terveyttä sitovilla sopimuksilla.

Terveydestä on tullut koronan myötä entistä vahvemmin osa geopolitiikkaa. Yksi esimerkki tästä on Venäjän ja Kiinan koronakriisin aikana harjoittama rokotediplomatia. Naamiot on siis riisuttu myös terveyspolitiikassa, eikä EU:n tule ummistaa siltä silmiään.

Euroopan asemaa globaalin terveyspolitiikan tekijänä on syytä vahvistaa. Suomen tulisi viedä Euroopan unionia kohti terveyspolitiikka, joka mahdollistaa ihmisten, eläinten ja muun luonnon hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa.