Mistä uudet fasilitoinnin ja yhteiskunnallisen kehittämisen menetelmät ja lähestymistavat kumpuavat? Tätä kysymystä huomasin pohtivani yhä useammin kevään 2016 lopulla. Tein viitekehyksiä, joilla pyrin hahmottamaan erilaisten osallistavien menetelmien eroa toisistaan. Syntyi kolmijako; yhteiskehittäminen, deliberatiiviset menetelmät sekä dialogi. Nämä valitsimme Erätauon tapahtumiin ympäri Suomen menetelmällisten kokeilujen erilaisiksi lähestymistavoiksi.
Kiersimme Suomen 100- ja Sitran 50-vuotisjuhlavuonna paikkakunnalta toiselle keskustelemassa Erätauko-tapahtumissa Suomen tulevaisuudesta, demokratiasta, työstä ja edistyksestä. Tilaisuuksissa ei ollut tärkeää se, mitä menetelmää siellä sovellettiin, vaan se, miten osallistujat kokivat tilaisuudet. Puhuttiinko oikeista asioista, rakennettiinko luottamusta tulevaan ja ymmärrettiinkö paremmin oman paikkakunnan sekä yhteiskunnan muutosta?
Parhaimmillaan löytyi käsitteellisiä siltoja isojen maailman muutosten sekä omien tuntemusten ja kokemusten välille:
”Tämä oli oivalluksia antava ja oli arvokasta että saimme kuulla asiantuntijaluennon ja meidät osallistutettiin siihen suurempaan keskusteluun. Mulle ainakin tämä antoi ymmärrystä omasta tilanteesta ja oman kaupungin tilanteesta, että tämä on osa jotain mitä tapahtuu kaikkialla. Tarvitsemme sellaista keskustelua jossa oikeasti kuunnellaan, kohdataan ja otetaan huomioon erilaiset näkökannat ja mielipiteet”, kommentoi osallistuja Kemijärven Erätauko-tapahtumasta.
Tavoitteena oli rakentaa menetelmä, jotta kuka vain voisi käydä ja käynnistää rakentavan keskustelun yhteiskunnasta
Erätauolla oli toinenkin iso tehtävä. Tavoitteena oli rakentaa toimintamalli ja menetelmä, jonka avulla kuka vain voisi käydä ja käynnistää rakentavan keskustelun yhteiskunnasta. Kokeilumme osoittivat, että deliberatiivisten mallien käyttöönotto olisi vaatinut kunnilta ja kaupungeilta pidempää aikajännettä suunnitteluun ja toteutukseen. Opimme myös että yhteiskehittäminen ja erilaiset työpajatyöskentelyn menetelmät ovat jo arkipäivää pienilläkin paikkakunnilla. Dialogi sen sijaan osoittautui kaikista vieraimmaksi ja kiinnostavimmaksi lähestymistavaksi. Tämä on yllättävää, sillä dialogihan on ikään kuin paluuta yksinkertaisten asioiden äärelle. Tärkeää on aito tasavertainen kohtaaminen, toisten kuuntelu, läsnäolo ja kunnioitus. Nämä ovat myös edellytyksiä hyvälle yhteissuunnittelulle ja kehittämiselle. Päätimme keskittyä Erätauossa dialogiin ja valitsimme sen Erätauko-konseptin lähestymistavaksi.
Koska dialogi jos jokin on poikkileikkaava ilmiö ja sen lokeroiminen yhteiskunnan sektoreihin on mahdotonta, päätimme kysyä avoimesti, kuka olisi kiinnostunut kehittämään dialogisiin menetelmiin perustuvaa Erätauko-konseptia kanssamme. Tiesimme myös, että konseptit, jotka eivät vastaa aitoihin tarpeisiin, ovat harvoin menestyskonsepteja. Tämän vuoksi käyttäjät sekä sidosryhmät on otettava kehitystyöhön mukaan heti alkumetreiltä.
Haku Erätauon kehittäjäryhmään oli auki heinäkuun 2017 ja poiki peräti 80 toinen toistaan kiinnostavampaa hakemusta. Jokaiselta yhteiskunnan sektorilta löytyi innokas toimija yhteiskehittämään Erätauko-konseptia.
Kättä pidempää keskustelun vetäjille
Syksyllä 20 hengen joukko kehittäjiä aloitti työskentelyn Erätauko-konseptin parissa. Työn tukena oli myös palvelumuotoilutoimisto Palmu, joka haastatteli konseptin kohderyhmään ja rakensi käyttäjäymmärrystä, jonka pohjalta konsepti sai muotonsa. Kehittäjäryhmä toimi kuten avoimissa innovaatioprosesseissa on tapana; sparraten, kehittäen ja haastaen. Kehittäjäryhmän toiminta kuvasti sosiaalisten innovaatioiden kehittämisessä käytettäviä sosiaalisia laboratorioita. Zaid Hassan (2014) muistuttaa että sosiaaliset laboratoriot ovat lähtökohdaltaan simppeleitä; mukaan tarvitaan moninainen mutta sitoutunut joukko toimijoita, joiden kanssa sovelletaan nopean kokeilemisen periaatteita systeemiseen ongelmien tarkasteluun.
Kehittäjäryhmä tapasi syksyn 2017 aikana neljä kertaa ja teki näiden ulkopuolella viisi kokeilua. Tapaamisissa testattiin verkkoon rakennettavan työkalupakin sisältöjä ja työstettiin viestejä dialogisen käänteen aikaansaamiseksi yhteiskunnassa.
Keskustelujen vetäjiä on joka sektorilla
Syksyn aikana opimme, että Erätauko-konsepti on kohdennettava erityisesti keskustelun vetäjille, niin sanotuille kärkikäyttäjille. Heitä on joka yhteiskunnan sektorilla ja heillä on tarve dialogisille menetelmille niin osallistavan arjen työn tukena kuin myös yllättävien konfliktinherkkien tilanteiden varalle. Käyttäjäymmärrykseen syventyminen osoitti, että pelkät ohjeet eivät riitä, vaan tarvitaan omaan oivallukseen ohjaavia kysymyksiä, selkokielisyyttä sekä konkretiaa kuten sanoituksia dialogin vetämiseen. Useat kertoivat, että keskustelutilanteet jännittivät ja he kaipaisivat vertaistukea sekä kannustusta muilta kokeneilta keskusteluiden vetäjiltä. Johtajien roolia portinvartijoina korostettiin; jos pomo ei ole suopea dialogin hyödyntämiselle, ei sen toteuttaminen omassa työssä ole mahdollista.
Lopputuloksena syntyi kolme tuotetta; Keskustelujen vetäjille ja kärkikäyttäjille Erätauko-verkkosivut ja keskustelun vetämisen ohjauskortit sekä dialogista käännettä avaava julkaisu erityisesti yhteiskunnan päättäjille.
Dialogissa luodaan parhaimmillaan uutta tietoa ja merkityksiä
Erätauon kehityksessä olemme uskoneet dialogin voimaan. Dialogissa osallistujat eivät vain jaa näkemyksiään ja kokemuksiaan vaan parhaimmillaan luovat myös kokonaan uutta tietoa ja merkityksiä. Dialogin opettelu on elämänmittainen tehtävä, mutta sen voi aloittaa kevyesti heti tänään. Erätauon verkkosivuilta löydät työkaluja aina keskustelun suunnitteluvaiheesta, toteutukseen ja arviointiin. Sivuilta voit ladata keskustelun vetämisen ohjauskortit, jotka palvelevat sinua heti kun lähdet vetämään keskusteluja. Jos haluat sukeltaa syvemmälle yhteiskunnallisen dialogin maailmaan, tutustu sivuilta löytyviin artikkeleihin, blogeihin ja Dialogin vuoro -julkaisuun.
Lähteet:
Hassan, Z. (2014). The social labs revolution: A new approach to solving our most complex challenges. Berrett-Koehler Publishers.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.