Näyttöön perustuvia vaikuttavuus­investointeja, kiitos!

Vaikuttavuus todennetaan parhaiten testaamalla erilaisia toimenpiteitä tosielämän olosuhteissa, mikä ei ole ilmaista, vaan vaatii rahoitusta eli investointeja. Julkista rahoitusta jaettaessa tällaiset kokeilut eli tuloksiltaan epävarmat ehkäisevät hankkeet jäävät kuitenkin helposti muiden polttavien tarpeiden jalkoihin.

Juuri vaikuttavuuden ja investoinnin yhdistelmä sai minut kiinnostumaan vaikuttavuusinvestoinnista ja sen yhdestä toteutusmuodosta, tulosperusteisista rahoitussopimuksista (engl. social impact bond, SIB). Sitran vauhdittamina nämä tekevät nyt tuloaan myös Suomeen.

Tähän mennessä SIB-projekteja on toteutettu eniten Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 2016 Britannian hallitus ja Oxfordin yliopisto perustivat yliopiston Blavatnik School of Government -osaston suojiin Government Outcomes Lab (GO Lab) -yksikön, joka tutkii tulosperusteisten toimeksiantojen ja SIB-mallin toimivuutta ja antaa asiantuntija-apua SIB-projektien toteutuksessa. Minulla oli syksyllä 2018 tilaisuus työskennellä kaksi kuukautta GO Labissa tutustumassa tulosperusteiseen lähestymistapaan ja SIB-rahoitusmalliin.

Hyvinvointivaltiossa SIB-malli on mahdollisuus

Tutkimusmatka selvitti, että SIBit herättävät maailmalla vilkasta keskustelua. Usein tämän keskustelun ytimessä ovat seuraavat kysymykset: Pyritäänkö SIBeillä ennen kaikkea julkisten palveluiden kustannuksien minimointiin vai niiden vaikuttavuuden maksimointiin? Jos SIBien tulostavoitteeksi määritellään palveluiden vähentynyt käyttö (mistä toki syntyy säästöjä), johtaako se julkisten palveluiden karsimiseen ja siten julkisen vallan takaamien sosiaalisten oikeuksien kapenemiseen yhteiskunnassa?

Vahvojen sosiaalisten oikeuksien Pohjoismaissa näkisin vaikuttavuusinvestoinnin ja SIBit pikemminkin tilaisuutena etsiä ratkaisuja hyvinvointimallimme heikkoihin kohtiin ja uusiin haasteisiin.

Ihmisten yleisesti parantuneesta terveydentilasta huolimatta tulotason yhteys terveyteen ja elinajanodotteeseen on viime vuosikymmeninä pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt. Väestömme vanhetessa ikääntyneiden ihmisten toimintakyky voi merkittävästi vaikuttaa julkisten palveluiden tarpeeseen ja kustannuspaineisiin. Palvelujärjestelmämme voisi onnistua paremminkin, jos se yrittäisi estää varhaislapsuudessa syntyvien, nopeasti kasautuvien riskien ja huolten kumuloitumista ratkaisemattomiksi, yhteiskunnalle suuria kustannuksia aiheuttaviksi ongelmiksi.

Työikäisten maahanmuuttajien työllistyminen voi olla pienehköstä koulutuksesta ja tuesta kiinni. Ongelmia ja uhkia voidaan pienentää, jos tehdään yhteistyötä, haetaan kekseliäitä ratkaisuja ja joku on valmis sijoittamaan näihin ponnisteluihin selvää rahaa, kunhan tavoiteltavista tuloksista on sovittu ja niitä mitataan. Tähän kaikkeen vaikuttavuusinvestointi antaa mahdollisuuden.

Toimenpiteiden ja tavoitteiden syy-yhteys voitava osoittaa

Ehkä tutkijataustastani johtuen pidän SIBien menestykselle ratkaisevan tärkeänä, että hankkeessa toteuttavien toimenpiteiden vaikutus todella voidaan osoittaa. Pelkkä toimenpiteitä seuraava ajallinen muutos mitattavissa tavoitteissa ei tarkoita syy-yhteyttä.

Yhdysvaltalaisissa SIBeissä syy-yhteyttä selvitetään usein vertaamalla satunnaistamalla muodostetun kohde- ja vertailuryhmän tuloksia toisiinsa. Eurooppalaisissa SIBeissä vertailevien asetelmien käyttö on tähän saakka ollut harvinaista. Jatkossa soisin niiden käytön yleistyvän.

Manchesterin yliopiston professori Chris Fox totesi taannoin osuvasti blogissaan, että mikäli attribuutioon (tapahtumien syiden selittämiseen) ei kiinnitetä enemmän huomiota, SIBit ovat vaarassa jäädä vain sarjaksi kiinnostavia pilotteja. Hän kannustaakin liittämään SIBeihin tieteellisesti pätevän, mahdollisuuksien mukaan satunnaistettuun vertailuun perustuvan arvioinnin.

Toinen tutkijoita mietityttävä seikka on tulosperusteisuudesta juontuva SIB-toimenpiteiden ’musta laatikko’. Kun tulosten ostaja maksaa tuloksista eikä enää suoritteista, toimenpiteet voivat jäädä tarkasti määrittelemättöminä mustaan laatikkoon. Silloin käy vaikeaksi päätellä, mikä osa palvelukokonaisuudesta oli hyödyllinen ja mikä ei. Mukaan tarvitaan tutkijoita suunnittelemaan, kuinka SIB-toimenpiteiden eri osien hyödyllisyys kyetään arvioimaan.

Tulosperusteisen lähestymistavan toivotaan kannustavan innovointia, jota totisesti tarvitaan kiperien ongelmien ratkaisemiseksi. Annettakoon sille tilaisuus.

Parhaimmillaan SIBit voivat tarjota hyödyllisen välineen kehittää palveluja, jotka auttavat pienentämään riskejä ja selvittämään idullaan olevia ongelmia ennen kuin ne paisuvat kärsimystä ja kustannuksia aiheuttaviksi. Kun eri alojen toimijat kiinnittävät katseensa tuloksiin omien toiminta-alueittensa sijaan, voi syntyä toimivia ideoita ja hedelmällistä yhteistyötä.

Suomessa meillä on erinomaiset edellytykset käyttää SIB-työkalua ihmisten elämänlaadun parantamiseen ja osoittaa toimenpiteiden vaikuttavuus myös tieteellisesti pätevästi.