Neljä vinkkiä taloyhtiöille: Näin säästät lämmityskustannuksissa

Suomalaisten kokonaisenergiankulutuksesta reilu neljännes syntyy rakennusten lämmittämisestä, ja asuintalojen kohdalla lämmitys muodostaa siitä jopa kaksi kolmannesta. Kun mukaan otetaan lämpimän veden lämmitykseen kuluva energia, jopa kolme neljännestä kaikista asumisen kuluista aiheutuu lämmittämisestä.

Olisi siis erittäin hedelmällistä löytää keinoja, joilla taloyhtiöt voivat alentaa lämmityskulujaan pysyvästi ja ilman suuria investointeja. Haastavaksi tilanteen tekee, että suomalaisesta asuntokannasta merkittävä osa on valmistunut 1960–80-luvuilla ja talotekniikka on vanhaa.

Säästöjä taloyhtiöissä -hankkeeseen valittiin mukaan kymmenen taloyhtiötä, joista neljässä toteutetaan lämmitykseen liittyviä säästötoimenpiteitä. Näiden taloyhtiöiden lämmityskulut ovat olleet suhteellisen suuret.

Kaksi taloyhtiötä liitettiin Fortumin SmartLiving-palveluun, kahteen vietiin Eneron Oy:n siirrettävät lämpötila- ja kosteusanturit. Seuraamalla lämpötiloja, keräämällä asukkaiden kokemuksia ja tarkastelemalla taloteknisiä ratkaisuja selvitetään, minkälaisia lämmityshaasteita yhtiöissä on, ja miten niitä voitaisiin ratkaista helposti.

1) Patteriventtiilien puhdistus

Vesikiertoisten pattereiden säätö tapahtuu venttiilin avulla, joka lisää tai pienentää patteriin menevän kuuman veden määrää. Suurinta osaa pattereita ohjaa termostaatti, joka mittaa huonelämpötilaa ja säätelee patteriveden virtaamaa asukkaan valitseman asetuksen mukaisesti.

Kun huone tuntuu viileältä, ei kuitenkaan aina auta, että termostaattia kääntää suuremmalle. Termostaatin alla oleva venttiili pitää puhdistaa säännöllisesti, jotta se toimisi oikein. On myös tärkeää, ettei termostaattia peitetä millään – ei edes verholla – jotta termostaatin havaitsema lämpötila vastaisi sitä lämpötilaa, jossa asukas oleskelee.

Hankkeessa mukana olevissa taloyhtiöissä huomattiin, että lähes poikkeuksetta huoneistojen pattereiden venttiilit olivat tukossa, eivätkä termostaatit toimineet kunnolla tai ne olivat tulleet käyttöikänsä päähän. Vialliset venttiilit ja termostaatit saavat koko verkoston epätasapainoon.

Taloyhtiöiden kannattaisikin sopia huoltoyhtiön kanssa säännöllinen, mieluiten vuosittainen patteriventtiilien puhdistuskierros. Keskitetysti tehtynä kierroksella saadaan patteriverkostosta poistettua myös mahdollinen ilma oikeaoppisesti, ja paikannettua vioittuneet venttiilit.

Kaikissa hankkeessa mukana olevassa taloyhtiöissä saatiin patterit lämpenemään paremmin ja huonelämpötilat nousemaan, kun tukkeutuneet venttiilit avattiin ja termostaatit puhdistettiin pölystä. Kannakkeistaan irronneet patterit, toimimattomat termostaatit ja vuotavat venttiilit saatiin samalla vaivalla kartoitettua ja korjaustoimet tilattua yhdellä kertaa tehtäviksi.

Huoltamalla lämmitysverkostoa säännöllisesti pienet viat ehditään korjata, ennen kuin ne kasvavat isoiksi ja kalliiksi.

2) Yleisten tilojen lämpötilat alas

Monissa kiinteistöissä on paljon tiloja, jotka eivät ole asuinkäytössä, kuten autotallit, varastot ja muut kellaritilat. Kun asuinhuoneen optimilämpötila on välillä +21–22 °C, varastolle riittää jopa alle puolet tästä. Myös porraskäytävien lämpötila voi olla selkeästi alempi kuin asuinhuoneiston, +17–18 °C riittää näihin. Autotallin lämpötilan voi laskea jopa niinkin alas kuin +5°C, ja +10–12 °C -asteen tavoitelämpötila sallii ovien availun myös kovemmilla pakkasilla jäätymistä pelkäämättä.

Hankkeessa on mukana kaksi taloyhtiötä, joissa on kerroksen verran lämmitettyä autotalli- ja varastotilaa. Kummassakin taloyhtiössä autotallien lämpötilat olivat samalla tasolla kuin asuntojen, ja se oli jo pidemmän aikaa koettu turhaksi. Muuttamalla näiden tilojen pattereiden esisäätöä ja lukitsemalla se alhaiselle tasolle voidaan lämpötiloja pudottaa usealla asteella.

Kummassakaan yhtiössä lämpötilat eivät laskeneet, toisessa ne jopa nousivat. Tämä kertoi siitä, että patteriventtiilien vaihdon aika on tullut, sillä venttiilit eivät enää sulkeutuneet, vaikka niitä säädettiin.

Toimimattomat venttiilit ovat aiheuttaneet ylilämmitystä, mikä on taloyhtiöille täysin turha kulu. Kun lämpötiloja saadaan nyt alennettua kymmenenkin astetta, säästön pitäisi näkyä jo ensi talven lämmityslaskussa.

3) Tehohuiput tasaiseksi

Asuinkiinteistöjen lämmöntarve ei ole tasainen pitkin päivää, vaan siinä on huippuja silloin, kun ihmiset käyttävät paljon kuumaa vettä – eli ennen töihin, kouluun ja tarhaan menoa sekä sieltä palatessa.

Ohjaamalla kaukolämpölaitteistoa ennakoivasti näitä piikkejä voidaan madaltaa. Markkinoille onkin tullut kaukolämpöjärjestelmiä ohjaavia älyratkaisuja, joissa lämmitystä ohjataan ulkolämpötilan sijaan huoneistoissa olevien antureiden avulla. Järjestelmä oppii talon tavoille ja pystyy ohjaamaan lämmitystä huomioiden käyttöhuiput sekä huoneistojen lämpötilan.

Fortumin SmartLiving-palvelu hyödyntää Leanheat Oy:n älytekniikkaa. Leanheatin ylläpitämä järjestelmä ohjaa kiinteistön lämpökeskusta, ja asukkaat pääsevät seuraamaan oman huoneistonsa lämpötilaa ja ilmankosteutta sovelluksen avulla.

Hankkeessa olevissa yhtiöissä kahdessa hyödynnetään tätä palvelua. Seurannan avulla on saatu kartoitettua lämmityksen tasapainoeroja eli lämpötilojen hajontaa, ja älykkäällä ohjauksella on myös lämmönkulutusta saatu laskemaan.

4) Sopiva sopimusvesivirta

Kaukolämpö on Helsingin ja Espoon alueella ylivoimaisesti yleisin lämmitysmuoto. Tämä keskitetty lämmitysjärjestelmä on kaupungeissa tehokas ja verraten edullinen. Kaukolämmön toimittavat taloyhtiöille samat yritykset, jotka toimivat myös sähköntoimittajina. Ehkä siksi harva tietää, että kaukolämpölasku muodostuu eri tavalla kuin sähkölasku, ja säästöpotentiaali jää huomaamatta.

Kuten sähkölaskussakin, kaukolämpölaskun loppusumma muodostuu kahdesta osasta. Perusosaa kutsutaan vesivirtamaksuksi ja tasoitusosaa energiamaksuksi. Kulutusta mitataan kuutiolitroina tunnissa.

Toisin kuin sähkölaskussa, kaukolämmön kokonaiskulutus ei kuitenkaan aina vastaa yhtiön todellista kulutusta. Energiamaksulla katetaan sopimusvesivirran ylittävä kaukolämpötoimitus, mutta toisin kuin sähkölaskussa, se ei voi koskaan olla miinusmerkkinen.

Sopimusvesivirta on se määrä kaukolämpövettä, joka kiinteistöön tuodaan, jotta se pystyy tarjoamaan asukkaille tasaisen lämmityksen kovilla pakkasillakin. Vesivirtamaksu on sopimusperustainen, ja se on voitu määritellä yhden ainoan kerran taloyhtiön liittyessä kaukolämpöverkkoon.

Kun kaukolämpöyhtiössä tehdään perusparannuksia, joiden yhtenä tavoitteena on energiatehokkuuden parantaminen, tämä sopimusvesivirtamaksu kannattaa tarkistuttaa. Kun asuntojen lämmitystarve vähenee esimerkiksi uusien ikkunoiden myötä, kiinteistöön on turha ostaa enempää lämmitysvettä kuin on tarvis.

Esimerkkiyhtiössä, 1950-luvulla rakennetussa helsinkiläisessä kerrostaloyhtiössä, on uusittu viime vuosien aikana osa kaukolämpökeskuksesta, patteriventtiilit sekä ikkunat ja parvekkeiden ovet. Kaukolämmön vesivirtamaksu tarkistettiin nyt, ja se putosi 2,8 kuutiosta 2,2 kuutioon tunnissa. Vuositasolla taloyhtiö säästää tällä yksinkertaisella toimenpiteellä 1 500 euroa.

Mitä olemme tähän asti oppineet?

Fluxio Isännöinnin ja Sitran Säästöjä taloyhtiöissä -hankkeen tavoitteena on selvittää, millä keinoin taloyhtiöt voivat pienentää sekä hiilijalanjälkeään että kustannuksiaan. Hankkeessa tarkastellaan asumisen energiankulutuksen menoeriä: lämmitystä, vedenkulutusta ja jätehuoltoa – eli niitä toimia, joiden hiilijalanjälki on suurin.

Sattumanvaraisesti hankkeeseen valituissa yhtiöissä toistuivat yllättäen samat ongelmat. Ylimääräisiä kustannuksia lämmityksessä aiheuttaa varsin usein se, että lämmitysjärjestelmää ei mielletä säännöllisen ylläpidon vaativaksi kokonaisuudeksi.

Asukkaat eivät ehkä tiedä, että heidän huoneistonsa lämmitysongelmat voivat olla oire isommasta ongelmasta. Taloyhtiöissä hyvin monet huoltotoimenpiteet jäävät asukkaan tietämyksen ja osaamisen varaan, kun järkevämpää voisi olla rakentaa säännöllinen huoltorytmi ja hoitaa asukkaalle kuuluvia huoltotoimia keskitetysti.

Kun taloyhtiössä tehdään perusparannuksia, joiden tavoitteena on energiankulutuksen hillitseminen, on aina syytä tarkistaa myös huoneistopattereiden ja kaukolämpölaitteiden toiminta. Esimerkiksi vanhojen, vuotavien ikkunoiden uusiminen parantaa lämmityksen tehokkuutta, mutta mikäli lämmitysjärjestelmää ei tarkisteta ja tarvittaessa säädetä, patteriverkostoon viedään aivan yhtä paljon kuumaa vettä kuin aiemminkin, eikä tavoiteltuja säästöjä synny.

Kun lämmitysverkostossa tehdään yllä mainittuja toimenpiteitä säännöllisesti, tämä perussäätökin on helpompi toteuttaa.