Nollahukka tekee kiertotaloudesta arkea

Materiaaleja ja tuottajia on helppo syyttää kansainvälisen jäteongelman syntipukeiksi. Vika ei kuitenkaan ole ensisijaisesti materiaaleissa, vaan meissä käyttäjissä ja meidän kulutusvalinnoillamme ylläpitämässä kertakäyttökulttuurissa. Vastuu lepää myös päättäjien ja tuottajien harteilla, sillä lineaarisen markkinatalouden mukaan toimivat tahot voivat edelleen lähes huoletta tarjota ympäristölle haitallisia kulutustuotteita ilman seuraamuksia.

Vastaus maailman roska- ja kulutusongelmiin ei löydy yhden materiaalin käytön lopettamisesta, vaan kaikkien materiaalien kulutus- ja käyttötottumusten muuttamisesta sellaisiksi, että ne tukevat kiertotaloustavoitteita.

Ensisijaisesti täytyy vähentää turhaa kulutusta ja varmistaa olemassa olevien materiaalien tehokkaampi kierto niin taloudessa, teollisuudessa, kuin arkielämässäkin. Globaali talouskehitys täytyy vahvemmin saada erotettua rajallisten luonnonvarojen kuluttamisesta, jotta tulevilla sukupolvilla myös olisi mahdollisuus kestävään kulutukseen.

Kiertotalousajattelu saattaa kuitenkin tuntua monille abstraktilta käsitteeltä, joka on liian kaukainen asia arkeen yhdistettäväksi. Nykyiseen toimintamalliin tottuneena voi kuluttajan olla hankala ymmärtää kiertotalouteen siirtymiseen tarvittavia muutoksia.

Yksittäiset ihmiset ovat kuitenkin keskeinen osa ratkaisua: noin 68 prosenttia kaikista ilmaston kannalta haitallisista päästöistä voidaan lukea meidän arkisten kulutusvalintojemme syyksi. Mutta miten yksittäisen, ei tieteenalaa tuntevan ihmisen voisi saada muuttamaan käyttäytymistään kiertotalouden mallien mukaiseksi? Tässä Nollahukka-ajattelu astuu kehään.

Tavoitteena nollahukka

Nollahukka-elämäntyylissä on pohjimmiltaan kyse henkilökohtaisen jätemäärän ja muun hukan minimoimisesta. Ajattelutavan voi kiteyttää viiden K:n malliin: kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kierrätä ja kompostoi. Itse lisäisin tähän vielä kaksi K:ta, nimittäin kanna mukana ja korjaa. Olen kirjoittanut laajemmin näiden merkityksestä kirjassani Zero Waste – jäähyväiset jätteille (Kustantamo S&S, 2018).

Kun ottaa tavoitteeksi, ettei mitään päätyisi kaatopaikalle tai poltettavaksi, joutuu merkittävällä tavalla muuttamaan arkisia toimintatapojaan. Siksi tieto eri materiaalien ja kulutusvalintojen ympäristövaikutuksista täytyy olla helposti saatavilla kaikille kuluttajille.

Yritysten ja julkisen sektorin tulisi paremmin tukea kuluttajia kestävämpien valintojen tekemiseen tarjoamalla aidosti ekologisempia vaihtoehtoja ja kommunikoimalla tarjottujen tuotteiden erilaisista vaikutuksista. Esimerkki tästä voisi olla tuotteen hiilijalanjäljen ilmoittaminen pakkauksessa. Nollahukkatavoite kuitenkin kannustaa yksilöä myös itse hakemaan lisääntyvästi tietoa kestävämpien kulutusvalintojen tekemiseksi, sillä vaikutukset ovat välittömästi huomattavissa kotona.

Omaksumalla roskan vähentämiseen keskittyvän elämänasenteen voi pysyvästi muuttaa suhtautumistaan elämän muihinkin osa-alueisiin. Nollahukka-ajattelutapa kannustaa huomaamaan erilaisia yhteiskunnallisia epäkohtia, ja samalla se tarjoaa monia käytännönläheisiä keinoja tehdä niille jotain. Ajattelutavan perustavaa laatua oleva muutos vaatii kuitenkin aikaa. Emme usein heti pysty vaikuttamaan ongelmien lähteisiin, mutta pienten tekojen kautta yhteydet ja mahdollisuudet avautuvat. Näin pääsemme kuluttajina luomaan painetta ja kysyntää kestävämmille ratkaisuille.

Pienet teot taklaavat suuret ongelmat

Nollahukka-ajattelu tuo kiertotalouden toimintamallin käytännön tasolle ihmisten arjessa. Se kannustaa käyttäytymisen muutokseen pienten arkisten tekojen kautta. Kansainväliset ongelmat ovat niin suuria, ettei ihminen voi niitä yksin ratkaista. Kestävä elämäntapa voi tästä johtuen tuntua valtavalta haasteelta, jonka työstämiselle ei hektisen arjen lomassa ole aikaa. Nollahukka tarjoaa helpomman aloituksen tälle elämänpituisen muutoksen matkalle.

Voimme suhteellisen vaivattomasti muuttaa omia toimintatapojamme sellaisiksi, että ne tukevat yhteiskunnan siirtymää kohti kiertotaloutta. Keskittyminen omien roska-astioiden tyhjänä pitämiseen tuo nämä teot ja valinnat arkeemme.

Aloitin itse kieltäytymällä muovipusseista ja -pulloista sekä take away -kupeista. Noin kaksi ja puoli vuotta myöhemmin olen tilanteessa, jossa kerään kaiken sekajätteen erilliseen pieneen roskapurkkiin ja vältän kierrätettäviäkin pakkauksia. Arjestani on vapautunut aikaa henkilökohtaisille ja kestävää elämäntyyliä mahdollistaville teoille, mitkä ovat kohentaneet niin henkistä kuin fyysistäkin terveyttäni. Tulen toimeen pienemmillä tuloilla, mutten koe tämän huonontaneen elintasoani.

Suhtautumiseni kulutukseen on myös muuttunut. Yritän käyttää jo omistamiani ja olemassa olevia materiaaleja niin kauan kuin mahdollista. Uutta ostaessa arvioin tuotteen koko elinkaarta. Punnitsen myös tuottajan liiketoiminnan ympäristö- ja kulttuurivaikutuksia. Kulutus ei enää ole vain tapa tukea omaa elämäntapaani vaan myös yhteiskunnan kestävää kehitystä.

Yksinkertaistamalla lisää aikaa oppimiselle

Nollahukka-ajatusmallin ytimessä on myös Karsiminen. Turhan ja käyttämättömän fyysisen omaisuuden lisäksi se kannustaa luopumaan turhista aikaa vievistä teoista. Digitaalisten ärsykkeiden karsiminen ja yksinkertaistetut rutiinit helpottavat aivojen kuormittumista hektisessä elämässä sekä vapauttavat aikaa arjessa. Vapautuneen ajan ja ajatuslaajakaistan voi käyttää itselleen tärkeisiin toimiin, kuten perheen kanssa ajan viettämiseen, rakkaisiin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen.

Nyt ja tulevaisuudessa on kasvavissa määrin tärkeää jättää aikaa ihmisten keskinäiselle vuorovaikutukselle ja keskusteluille erilaisten näkökulmien edustajien kesken. Sen avulla kasvamme ihmisinä, opimme uutta ja oivallamme. Tulevaisuudessa yritysten kilpailukyvyn keskeinen tekijä on se, mitä koneet eivät osaa, eli innovaatioiden syntyminen ihmisten keskustelujen ja vuorovaikutuksen seurauksena. Nollahukka-mallin kannustama yksinkertaisuusajattelu voi auttaa ihmistä jaksamaan uusien haasteiden kohtaamista entistä hektisemmäksi käyvässä maailmassa.

Vähemmän on enemmän

Yhteiskunnallisten toimien ja muutosten toteuttaminen vie aikaa. Ihmisinä ja kuluttajina voimme kuitenkin jo tänään tehdä pysyviä muutoksia, jotka painostavat teollisuutta ja lainsäätäjiä muuttamaan omaa toimintaansa. Meidän on myös hyvä muistaa, että suurimmatkin kansainväliset organisaatiot koostuvat meistä yksittäisistä ihmisistä: voimme omaa käytöstä muuttamalla toimia muutoksen katalysaattoreina suuremmissakin yhteisöissä.

Keskittymällä oman hiilijalanjäljen asteittaiseen minimointiin arkisilla valinnoilla voimme kokea tekevämme edes jotain yhteisen tulevaisuuden eteen. Samalla saamme enemmän aikaa tehdä itsellemme tärkeitä, hyvinvointia lisääviä ja kestävää elämäntyyliä mahdollistavia tekoja.

Blogi on osa #materiaalista-juttusarjaamme, jossa eri materiaalien huippuasiantuntijat pureutuvat materiaalien kiertotalouteen.

Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista. Otso Sillanaukee on työskentelee Demos Helsingin projektikoordinaattorina ja on kirjoittanut huhtikuussa 2018 ilmestyneen Zero Waste – jäähyväiset jätteille -kirjan.