Onko OVTES opettajan työn kehittämisen este?

OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen osallistuu Sitran järjestämälle Uusi koulutus -foorumille, joka pohtii keinoja ja ottaa askeileita suomalaisen koulutuksen kehittämiseksi.

”Opetusalan virka- ja työsuhde-ehdot eli OVTES on kaiken muutoksen este.” ”OVTES pitäisi räjäyttää.” Nämä ovat lauseita, joita kuulee usein. Uusi koulutus -foorumillakin. Mikä on se muutos, jonka OVTES oikeasti estää? Oletko pohtinut miksi? Entä mikä on vastauksesi siihen, että mitä pitäisi muuttaa ja miten? Mitä muutos maksaisi?

OVTES on sopimus opettajan työajasta ja siitä maksettavasta korvauksesta eli palkasta. OVTES:n muutostarve on yhdistetty erityisesti perusopetukseen ja lukioon, joissa opettajien palkka ja työnantajan määrättävissä oleva työaika on sidottu opetustunteihin sekä YT-tunteihin ja erikseen korvattaviin nimettyihin työtehtäviin. Kritiikki on kohdistunut siihen, että kaikkea työtä ei ehdi tehdä työajalla. Moni pohtii jopa sitä, että mikä se työaika oikeastaan edes on. Töitä on tullut lisää, vaikka työaika on täynnä. On muistettava, että opetuksen esi- ja jälkityötkin tarvitsevat aikaa. Opetustunti ei ole ns. tavallinen työtunti. Myös luokan-, aineen- ja erityisopettajien opetusvelvollisuuksien ei aina koeta kaikilta osin vastaavan nykyään tehtävää työtä.

Lisätyöajan tarve ei OVTES:n kannalta ole ongelma. Työnantajan on mahdollista ostaa opettajalta työtä ihan niin paljon kuin tarve on. Muutoksen jarru tilanteissa, joissa tarvitaan lisää työaikaa, on raha, ei OVTES. Tai tietämättömyys sopimusmääräyksistä, jotka tämän mahdollistavat.

OVTES:n räjäyttäminen ei auta, jos lakimuutoksien johdosta työ muuttuu tai sitä tulee lisää eikä lainsäätäjä osoita rahoitusta, jolla maksaa sen tekemisestä. Tällöin työnantajan ja työntekijän on etsittävä ratkaisut siihen, kuinka uusi tehtävä suoritetaan lainsäätäjän tahdon mukaisesti aiemman työajan ja palkan puitteissa. Käykö muutoksen johdosta jokin vanha toimintamalli turhaksi ja vapauttaa työaikaa? Tehdäänkö jotakin, mitä laki ei velvoita?

On toki myönnettävä, että OVTES ei pysy lakimuutosten perässä, vaikka uuden velvoitteen säätämisen johdosta osoitettaisiin palkkarahaakin. Oppilaskuntatyö on tästä hyvä esimerkki. Sopimusta ei ole muutettu kesken sopimuskauden. Työnantajat eivät ole valmiita sopimaan asioista, koska se maksaisi. Työnantajalla on tästä huolimatta velvollisuus maksaa vähintään muutoksesta säätäneen lain perusteluissa lasketun mukainen korvaus 1-6 vuosiluokkien opettajille oppilaskuntatyön ohjaamisesta siitä lähtien, kun rahoitus työnantajalle osoitetaan. Laki menee sopimusten edelle.

Opetusvelvollisuustyöajan lisäksi OVTES sisältää useita erilaisia työaikamalleja ja palkanmaksun perusteita. On vuosityöaika malleja ja kokonaistyöaikaa. Se, sopisiko jokin muu työaikamalli myös perusopetukseen ja lukioon, on jatkuvan neuvottelun alla.

Neuvottelutyön tueksi on koetettu sopia työaikakokeiluja. Kokeilujen käynnistyminen on kuitenkin hidasta ja vaikeaa. Opettajat olisivat valmiita, mutta yhteistä näkemystä sopimusmallista tai sen rahoituksesta ei työnantajan kanssa ole vielä löytynyt.

OVTES uudistaminen ei ole helppoa. Ylimääräistä rahaa uudistamiseen ei ole. OAJ ei suostu lisäämään opettajien työnantajan määrättävissä olevaa työaikaa ilman korvausta. Työnantaja puoli taas koettaa kaikin tavoin keksiä sopimusta muuttamattakin erilaisia tapoja, kuinka voisi jättää palkkaa maksamatta opettajille ja rehtoreille.

Tarvitseeko ja kannattaako nykyisen taloudellisen tilanteen aikana räjäyttää OVTES? Vallitseva käytäntö kaikilla aloilla työnantaja-työntekijä suhteessa on teetetystä työstä palkan maksaminen ja työn tekeminen työajalla.  OVTES räjäyttämisen sijaan korostaisin tämän periaatteen muistamista. Työt tehdään niin hyvin kuin pystytään näissä rajoissa. OVTES:n uudistamista jatkaisin kokeilujen kautta kiirehtimättä yhdessä opettajien kanssa.