sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Viimeaikainen keskustelu tekoälyn ja TikTokin kaltaisten somepalveluiden vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin on palauttanut mieliin pitkään käydyn debatin kasvatustieteilijä Marc Prenskyn lanseeraamasta diginatiivi-termistä. Käsitteellä Prensky viittasi sukupolveen, joka on syntynyt ja kasvanut digitaalisen teknologian ympäröimänä ja joka ajattelee eri tavoin aiempiin sukupolviin verrattuna.
Vaikka yhteiskunta- ja kasvatustieteilijät ovat jo kauan sitten tyrmänneet ajatuksen luonnostaan digitaitoisesta sukupolvesta, on sukupolvikuvauksessa myös jotain osuvaa.
Digitalisaation myötä yhteiskunnassa on päässyt aikuisikään sukupolvi, jolla ei ole kokemusta arjesta ilman internetiä, sosiaalista mediaa ja älylaitteita. He ovat kasvaneet maailmaan, jossa algoritmit ohjaavat toimintaamme, yksityisyys ei ole henkilökohtainen valinta, ja jossa muutamat teknologiajätit määrittävät pitkälti sen, mihin suuntaan digitalisaatiota kehitetään.
Näistä yrityksistä on kasvanut viime vuosien aikana valtioitakin mahtavampia imperiumeja. Tätä on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä.
Kansalaisten osallisuus puuttuu
Digitalisaatiokehitys ei ole kuitenkaan mikään itsestään tapahtuva luonnonvoima, vaan ihmisten tekemien valintojen tulos. Monet asiantuntijat ovat kritisoineet teknologia-alan ajattelutapaa, jonka mukaan teknologiakysymykset ovat liian monimutkaisia tavallisille ihmisille.
Tähän vedoten teknologia-ammattilaiset ovat katsoneet, että heidän tulee tehdä päätökset kansalaisten ja kuluttajien puolesta.
Tosiasiallisesti teknologisilla ratkaisuilla on usein laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia, minkä takia päätöksenteko ei voi tapahtua vain teknologiayritysten kokoushuoneissa.
Tällä hetkellä kovin kamppailu käydään tekoälyn kehityksestä ja suunnasta. Tekoälyn eettiseen ja ihmislähtöiseen kehittämiseen on herätty viime vuosina, mutta kansalaisten mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa uusien tekoälyratkaisujen kehittämiseen ovat heikot.
Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää vähemmistöryhmien sekä lasten ja nuorten oikeuksien toteutumiseen sekä heidän osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksiensa parantamiseen. Esimerkiksi EU:n tekoälyasetuksen valmistelussa ei ole otettu erityisemmin huomioon lasten oikeuksia, eikä Suomessa ole panostettu kansallisessa tekoälykehittämisessä kansalaisten osallisuuteen.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Skotlannissa otetaan lasten digitaaliset oikeudet tosissaan
Skotlanti on lähestynyt asioita toisin. Maassa julkistettiin maaliskuussa 2021 kansallinen tekoälystrategia otsikolla ”Trustworthy, Ethical and Inclusive”. Ohjelmassa on otsikon mukaisesti vahva painopiste kansalaisten osallisuudella ja siinä korostetaan erityisesti lasten oikeuksien toteutumista.
Taustalla on Skotlannin parlamentin vuonna 2021 hyväksymä lakiehdotus YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen sisällyttämisestä suoraan kansalliseen lainsäädäntöön. Skotlannin hallitus käynnisti samalla kolmivuotisen toimenpideohjelman. Ohjelman tavoitteena on, että lasten oikeudet toteutuvat poliittisessa päätöksenteossa ja julkishallinnon toimissa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Suomessa julkaistiin vuonna 2021 kansallinen lapsistrategia, mutta lapsen oikeuksia ei ole kytketty vielä riittävästi digitalisaatiokysymyksiin. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin lapsen oikeuksien sopimuksen 12. artiklaan, joka korostaa lapsen oikeutta ilmaista mielipiteensä kehitystasonsa mukaisesti kaikissa häntä koskevissa asioissa.
Digitalisaation ja demokratian välinen yhteys tulee tunnistaa kasvatuksessa ja koulutuksessa paremmin. Samalla on korostettava yksilön oikeuksia ja ihmisten toimijuutta. Tällöin lapsilla ja nuorilla olisi paremmat edellytykset kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja haastaa vallitsevia ajattelumalleja.
Skotlannin toimintamalli osoittaa, että lapsilla on kiinnostusta ja kykyä osallistua teknologian kehittämiseen ja sitä koskevaan päätöksentekoon, kun siihen luodaan edellytyksiä.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.