Onnistunut muutos – tuleeko se ylhäältä ja pyytämättä?

Rauhalliseen heinäkuiseen lomapäivään kesätorilla tuli epämiellyttävä muutos: lokki täräytti yläilmoista päälleni ison annoksen sitä itseään ja lensi raakkuen pois. Tuntuipa ikävältä – se tuli ylhäältä ja pyytämättä, ja sotki vaatteiden lisäksi suunnitelmani.

 Ikävältä tuntuu monesta silloinkin, kun muutoksia tapahtuu työympäristössä. Nekin saattavat tulla ylhäältä ja pyytämättä, kuin systeemi avaruudesta. Uusien toimintamallien omaksumista hidastavat ja joskus heikentävät puutteet tavassa, joilla uudistuksia on viety eteenpäin.

Mekin olemme Sitrassa törmänneet tähän. Olemme noin kahden vuoden ajan pilotoineet yhdessä Mikkelin, Espoon ja Keravan kaupunkien kanssa lasten ja nuorten auttamisen Tajua Mut! -toimintamallia, jonka osapuolina ovat nuorten kanssa työskentelevät eri alojen ammattilaiset, lapset ja nuoret sekä heidän perheensä.

 Havainnot pilottipaikkakuntien toimintamallin etenemisestä kuvaavat hyvin erityyppisten kaupunkien haasteita uuden mallin käyttöönotossa. Kokeiluissa on havaittu, että kun pyritään asiakkaan kokonaisvaltaiseen tukemiseen, voivat sektorikohtaiset toimintatavat ja ammatti(lais)lähtöiset, vakiintuneet verkostot tuottaa haasteita.

Pienempien ja ketterien kaupunkien on helpompi päästä liikkeelle, sillä toisensa jo entuudestaan tuntevien ammattilaisten on yhdessä helppo omaksua uusi toimintamalli, ja yhteistyön avulla saa aikaan tuloksia nopeastikin. Suuremmat kaupungit taas liikahtavat hitaammin. Niissä on monesti sektoreittain toimiva ammattilaiskoneisto ja eri ammattiryhmät eivät välttämättä tiedä toistensa työstä. Lisäksi ihmisten motivoiminen ja toimintatapamuutoksen johtaminen on haastavaa usein ihmiselle luontaisen muutosvastarinnan vuoksi.

Espoon hankkeen edetessä huomasimme pian, ettei Tajua Mut! -toimintamallia otettukaan käyttöön toivotussa tahdissa. Koska aikaa ei ollut tuhlattavaksi, päätimme tutkia, mistä on kyse.

Saimme erinomaisen avun tähän, kun kasvatustieteen tohtori ja opetusalan rautainen ammattilainen Martti Hellström toteutti meille ja Espoon kaupungille selvityksen.

Hellström on myös tutkinut muutosjohtamista. Tutkimuksen mukaan ihminen suhtautuu muutoksiin lähtökohtaisesti kielteisesti, sillä muutos horjuttaa hänen perustarvettaan turvallisuuteen. Muutos edellyttää luopumista joskus toimineesta vanhasta, joka on tuonut onnistumisen kokemuksia, jolle identiteettimme on rakentunut ja joka on luonut meille turvallisuuden- sekä mukavuudentunnetta. Osaamme vanhan. Olemme siinä hyviä.

”Kaikki muutoksen vastustus ei ole pahaksi. Useimmiten muutoksen vastustaminen on normaalia ja lopulta hyödyksi. Hyvä muutosvastustus nostaa esiin uusia näkökulmia, joiden pohjalta ideaa voidaan parantaa. Huono muutosvastustus juuttuu omiin negatiivisiin tunnetiloihin. On johtajan viisautta osata erottaa hyvä ja huono vastustus toisistaan. Uskaltaisin suositella raportin lukemista kaikille, jotka ovat tekemisissä muutoshankkeiden kanssa”, toteaa Hellström.

Espoon selvitys tarjoaakin syventävää näkemystä uuden toimintatavan viemiseksi julkiselle sektorille. Lisäksi se on syvällinen tapauskuvaus siitä, miten hiotaan toimivaa tapaa levittää uutta toimintamallia kuntiin.

Hyviä kesäisiä lukuhetkiä! Ei anneta muutoksen yllättää, vaan ollaan mukana sen valmistelussa ja toteuttamisessa.