archived
Arvioitu lukuaika 2 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Oppimisen uudet muodot – viralli­sesti!

Sitran ja Suomen partiolaisten yhteinen työmaa harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä hankitun osaamisen tunnustamiseksi ja tunnistamiseksi puhuttaa päättäjiä. Toivon, että tulevaisuudessa #kovaaosaamista hyödynnetään osana tutkintoja ja työuria entistä laajemmin.

Kirjoittaja

Perttu Jämsén

Asiantuntija, Ratkaisut

Julkaistu

Ammatillisen koulutuksen reformi on monien mielestä suurin yksittäinen suomalaista koulutuspolitiikkaa muovaava muutos sitten 1970-luvulla toteutetun peruskoulu-uudistuksen. Jos haluamme kaikin tavoin hankitun osaamisen käyttöön, on tärkeää keskustella reformin suhteesta myös muihin kuin virallisen koulutusjärjestelmän piirissä tapahtuviin oppimisen tapoihin.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen vastaus kansanedustaja Sanna Lauslahden jättämään kirjalliseen kysymykseen enteilee entistä parempia aikoja osaamisen tunnistamiselle ja tunnustamiselle ammatillisessa koulutuksessa.

Osaamisen kehittäminen on henkilökohtaista

Hallituksen esityksen mukaan jokaisen aloittavan opiskelijan osaaminen kirjataan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan. Tämä osaaminen voi perustua työkokemukseen, harrastuneisuuteen tai koulutukseen, jossa ei ole suoritettu tutkintoja tai niiden osia. Osaamisen tunnistamisen prosessin yhteydessä arvioitaisiin, miltä osin osaaminen voidaan tunnustaa osana opiskeltavaa tutkintoa, tai opiskelija ohjata hänen osaamistaan vastaavan tutkinnon tai tutkinnon osan näyttöön.

Tämän lisäksi on hienoa, että aiemmin hankitun osaamisen arviointi näyttää säilyvän opettajien tehtävänä. Opettajat ovat oikea taho arvioimaan aiemmin hankittua osaamista ammattitaitonsa ja opiskelijan etua korostavan näkemyksensä ansiosta.

Viesti järjestöille ja vapaan sivistystyön kentälle

Ministeri Grahn-Laasosen mukaan tunnustettavan osaamisen tulisi aina vastata suoritettavan tutkinnon tai koulutuksen perusteiden ammattitaitovaatimuksia tai osaamisperusteita. Tämä on hyvä syy myös kansalaisjärjestöille tarkastella omia koulutuskokonaisuuksiaan osaamisperusteisesti, ja vieläpä niin, että soveltuvilta osin koulutuksia voitaisiin kehittää virallisen koulutusjärjestelmän ammattitaito- ja osaamisvaatimusten suuntaan. Näin vapaaehtoisille ja harrastuksen piirissä oleville nuorille voidaan myös kolmannella sektorilla tarjota todistetusti joustavampia siirtymiä harrastusten, työn ja opintojen välillä.

Mistä on kyse?