Osaako sinun kuntasi ottaa kaikki mukaan?

Luottamus politiikkaan ja politikkoihin on pohjamudissaan, poliittinen eriarvoistuminen voimistuu, kansalaisten omaehtoinen aktiivisuus tehdä ja toimia lisääntyy ja hallinto yrittää osallistaa ihmisiä hartiavoimin.

Tuossa muutamia nostoja, joita saamme kuulla ja lukea eri tahoilta ja medioista tämän tästä. Kun noita seuraa töikseen, tulee väistämättä aina silloin tällöin hyvin voimaton olo. Miten tästä noustaan ja miten kyetään sovittamaan edustuksellinen ja osallistuva demokratia sopuisaan liittoon?

Kahtiajakautunut osallistaminen

Väitän, että osallistuva demokratia kunnissa on hyvin kahtiajakoisessa tilassa. Suomi on erilaisuuksien maa, jota koettelevat useat vaikeasti ratkaistavat yhteiskunnalliset haasteet. Kunnat ovat keskenään erilaisessa asemassa niiden ratkaisemisessa. Monessa kunnassa eväät ovat vähissä, kun resurssit osallistamiseen ovat olemattomat, osassa kunnista halua ja resursseja on huomattavan runsaasti. Useimmin noita jälkimmäisiä ovat suurimmat kaupunkimme.

Toisaalta on ollut jo vuosikausia ilmassa yhä enemmän tahtoa tarttua uudenlaiseen tekemiseen asukkaiden osallistumisen vahvistamiseksi. Tämä näkyy esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin kohdalla. Kunnat ovat myös alkaneet miettiä keinoja, joilla turhia byrokraattisia esteitä ihmisten aktiivisuuden mahdollistamiseen voitaisiin postaa. Sähköisen osallistumisen mahdollistaminen kiinnostaa myös kovasti. Ja halua kokeilla riittää.

Edustuksellinen ja osallistuva demokratia yhä eri raiteilla

Valitettavan usein edustuksellinen ja osallistuva demokratia törmäävät edelleen toisiinsa. Asenteet muuttuvat hitaasti. Kysymys palautuu keskusteluun demokratian vanhasta ja uudesta paradigmasta (esim. Ritva Pihlaja ja Aaro Harju, Kuntalehti 13/2013). Sen mukaan kyse on loppujen lopuksi vallasta ja sen jakamisesta. Voidaanko valtaa luovuttaa kuntalaisille, kun aina ennenkin asiat on hoidettu edustuksellisen demokratian kautta.

“

”Hallintomme sortuu usein ajattelemaan liian valmiiksi, miten ja mihin asukkaat haluaisivat osallistua.”

Demokratian uusi paradigma sen sijaan korostaa kuntalaisten omaa konkreettista toimintaa, tekemistä ja vastuunottoa hyvinvoinnin ja oman elinympäristön kehittämiseksi. Ovatko nämä kaksi lähestymistapaa yhteen sovitettavissa aidosti?

Hallintomme sortuu usein ajattelemaan liian valmiiksi, miten ja mihin asukkaat haluaisivat osallistua. Asioiden valmistelusta kerrotaan liian myöhään. Tehdään hienoja projekteja ja kokeiluja, jotka viedään asukkaille ottamatta heitä mukaan niiden suunnitteluun. Ja sitten ihmettelemme, miksi asukkaat eivät osallistu. Tämä turhauttaa sekä asukkaat, päättäjät että kuntien viranhaltijat.

Osallisuus kuuluu laajaan hyvinvointiin

Ei kuitenkaan kannata heittää hanskoja tiskiin ja luovuttaa. Kunnissa on vallannut yhä enemmän alaa ajattelu, jonka mukaan asukkaiden osallisuuden vahvistaminen nähdään oleellisena osana kokonaisvaltaista hyvinvointia. Osallisuus lähtee yksilöstä, jolla on oikeus olla osallisena ja osallistua. Osallisuus on syrjäytymisen ehkäisemistä ja osallistuminen yhteiskunnan kehittämistä. Siksi tarvitsemme koko ajan uusia innovatiivisia kokeiluja, joilla kuntahallintoa avataan asukkaiden suuntaan.

Tarvitsemme asukkaiden arkikokemuksen, aktiivisuuden ja osaamisen sekä kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan koko kirjon potentiaalin hyödyntämistä yhteisten asioiden suunnittelussa ja niistä päätettäessä. Kun asukkaat haluavat antaa oman osaamisensa ja panoksensa yhteisten asioiden hoitoon, on tarjottava tähän mahdollisuus. Edustuksellinen demokratia tarvitsee uutta paradigmaa ja hallinto kuntalaisia.

Sitran vierailijablogaukset antavat äänen eri alojen tulevaisuudentekijöille. Kirjoitukset eivät (välttämättä) kerro Sitran työstä, vaan ovat kirjoittajiensa ajatuksia ajankohtaisista asioista.