Pariisista New Yorkiin

Yli 160 maata on ilmoittanut allekirjoittavansa Pariisin sopimuksen tänään juhlallisessa tilaisuudessa New Yorkissa. Mutta hetkinen, eikö sopimus jo hyväksytty kertaalleen?

Kansainvälisten sopimusten hyväksymisessä on usein karkeasti neljä vaihetta. Ensin maat sopivat sisällöstä – tässä tapauksessa historiallisesta ilmastosopimuksesta Pariisissa viime joulukuussa.

Sitten maat allekirjoittavat sopimuksen. Allekirjoitus on vähän kuin kihloihin meno: lupaus tulevasta sitoutumisesta.

Kolmas vaihe on ratifiointi. Siinä maat virallisesti vahvistavat sitoutuvansa sopimukseen. Meillä Suomessa ratifiointi edellyttää eduskunnan hyväksyntää

Maalissa ollaan, kun sopimus tulee voimaan. Pariisin sopimuksen tapauksessa tämä tapahtuu, kun sen on ratifioinut vähintään 55 maata, jotka kattavat vähintään 55 prosenttia maailman päästöistä.

New Yorkissa selvä enemmistö maailman maista pääsee siis kakkosvaiheeseen. Osa on kuitenkin kaulan mitan edellä. Sveitsi, Somalia, Belize ja joukko pieniä saarivaltioita ovat jo ehtineet tehdä kotiläksynsä niin, että ne pystyvät ratifioimaan sopimuksen New Yorkissa.

Moni muu tulee kovaa vauhtia perässä. Maailman suurimmat päästäjät Kiina ja Yhdysvallat ilmoittivat hiljattain pyrkivänsä vahvistamaan sopimuksen vielä tämän vuoden aikana.

Parivaljakko kattaa jo liki 40 prosenttia maailman päästöistä. Voimaantulon päästöehdon täyttäisi, jos lisäksi sopimuksen ratifioisi vain viisi muuta maata: Australia, Intia, Japani, Kanada ja Venäjä.

Riittävä määrä maita olisi puolestaan kasassa, jos mukaan saataisiin vielä pienet saarivaltiot ja kourallinen muita. Eri vaihtoehtoja voi kokeilla itse World Resources Instituten työkalulla.

Parhaassa tapauksessa Pariisin sopimus saattaakin tulla voimaan vielä tämän vuoden aikana – paljon ennakoitua aiemmin. Vertailun vuoksi Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä voimaantuloon kesti yli seitsemän vuotta.

Mitä väliä sillä sitten on, milloin sopimus tulee voimaan? Ripeä ratifiointi on vahva merkki maailmalle, että valtioiden johtajat ottavat sopimuksen toimeenpanon tosissaan. Päästöjä kannattaa siis ryhtyä vähentämään saman tien.

Jos sopimus tulee voimaan hyvin nopeasti, EU voi joutua vähän kiperään asemaan. Jäsenmaiden kirjavien ja osin hitaiden ratifiointikäytäntöjen takia EU ei välttämättä ole ensimmäisessä sopimuksen päättävässä kokouksessa muodollisesti äänivaltainen, jos ei ole siihen mennessä pystynyt vahvistamaan sopimusta. Siksikin on EU:n etu ratifioida sopimus pikimmiten.

Liki 90 vuotta sitten amerikkalainen Charles Lindbergh lensi ensimmäisenä yksin Atlantin. Hänen lentonsa lähti New Yorkista ja laskeutui Pariisin Le Bourget’hen.

Nyt Le Bourget’ssa hyväksytty ilmastosopimus matkaa New Yorkiin maailman maiden allekirjoitettavaksi. Toivottavasti myös tämä matka Atlantin yli jää historiaan.