Pienin askelein kohti uusia kansainvälisiä luontotavoitteita

Pari tuhatta virkahenkilöä, tutkijaa ja järjestöedustajaa eri puolilta maailmaa kokoontui Geneveen 13.–29.3. neuvottelemaan uusista luontotavoitteista. Neuvottelut ovat huipputärkeät, sillä luontoa katoaa edelleen hälyttävää vauhtia kaikkialla maailmassa – myös meillä Suomessa. Tilanne on huolestuttava, sillä ihminen on täysin riippuvainen kukoistavasta kotiplaneetasta.

Neuvottelujen ylitsepursuava agenda oli kuitenkin loppujen lopuksi liikaa: tarvittavaa yhteisymmärrystä ei löytynyt eikä valmista sopimustekstiä syntynyt.

Suomen valtuuskunnan nuorisoedustajan silmin jännitysnäytelmän ratkaisevimmat hetket ovat vielä edessä, kun neuvottelut jatkuvat kesäkuulle sovitussa lisäkokouksessa. Lopulliset päätökset kansainvälisistä luontotavoitteista tehdään myöhemmin tänä vuonna Kiinan Kunmingissä, YK:n luontokokous COP15:ssa.

Ennen kokousta esitin kolme kysymystä, joiden valossa on hyvä punnita neuvotteluiden onnistumista.

Saatiinko kaikki mukaan?

Kyllä, mutta työtä riittää yhä. Yksi ilon aihe neuvotteluissa oli, että alkuperäiskansojen, nuorten ja naisten roolia luontokadon luontokadon pysäyttämisessä ei juurikaan kyseenalaistettu. Vaikka yhteisymmärrystä löytyy, vielä on matkaa siihen, että nuoret tunnistettaisiin arvokkaina kumppaneina luontokadon pysäyttämisessä, että alkuperäiskansojen oikeuksia kunnioitettaisiin, ja että rahaa ohjattaisiin myös suoraan näille ruohonjuuritason toimijoille.

Myös yritysten kannustava ja kirittävä ääni neuvotteluissa ilahdutti. Toisin kuin jotkin maat, yritysmaailma peräänkuulutti sitovia vaatimuksia yrityksille arvioida ja julkaista luontovaikutuksensa sekä kunnianhimoa haitallisten tukien osalta. Haitallisten tukien kohdalla ei puhuta pikkusummista. tuoreen selvityksen mukaan maailmassa käytetään luonnolle haitallisiin tukiin vuosittain 1.8 biljoonaa dollaria tai 2% maailman BKT:sta.

“

Yritysmaailma peräänkuulutti sitovia vaatimuksia yrityksille arvioida ja julkaista luontovaikutuksensa.

Edistettiinkö rakenteellista muutosta?

Ei riittävästi. Neuvotteluissa avattiin keskustelua rakenteellisesta muutoksesta, mutta yhteisymmärrys ja vahva johtajuus puuttuvat edelleen.

Keskusteluja käytiin esimerkiksi ylikulutuksen lopettamisesta sekä sen varmistamisesta, että maailman rahavirrat ovat linjassa luontotavoitteiden kanssa. Suomi puhui aktiivisesti ekologisen jalanjäljen ekologisen jalanjäljen pienentämisen puolesta.

Rakenteelliseen muutokseen kuuluu olennaisesti myös ajattelutavan muutos. Minulle kaikki tässä ja nyt –ajattelun sijaan tarvitaan kykyä tämän päivän teoille huolehtia seuraavan seitsemän sukupolven hyvinvoinnista, kuten Pohjois-Amerikan irokeesikansat opettivat.

“

Rakenteelliseen muutokseen kuuluu olennaisesti myös ajattelutavan muutos.

Bolivia jaksoi myös muistuttaa neuvottelijoita, että luonto ei ole vain ihmistä varten. Ekosysteemit eivät ole ihmisten ilmaisia tuotantolaitoksia vaan kokonaisuuksia, joiden toiminta on korvaamatonta lukemattomille elämänmuodoille.

Sanoitettiinko selkeää missiota?

Valitettavasti ei. Maailmalla on moneen kertaan heitetty ilmaan kysymys: mikä olisi 1,5 astetta luonnolle? Luontokadon pysäyttämiseltä puuttuu selkeä, laajasti tunnettu ja jaettu tavoite. Siksi odotukset olivat korkealla, että Genevessä olisi luotu jotain yhtä näpäkkää kuin Pariisin sopimuksen tavoite rajata ilmaston kuumeneminen 1,5 asteeseen. Valitettavasti yhteistä missiota ei kuitenkaan vielä näissä neuvotteluissa syntynyt.

“

Valitettavasti yhteistä missiota ei kuitenkaan vielä näissä neuvotteluissa syntynyt.

Stop the Same

Neuvotteluiden loppupuolella sammutimme valot Earth Hourin kunniaksi. Pimeydessä pohdin Global Youth Biodiversity Networkin slogania “Stop the same”. Pohdin meksikolaista Allania, joka vaati luonnon oikeuksia ihmisoikeuksien rinnalle, eteläafrikkalaista Jessicaa, joka kannusti neuvottelijoita rohkeuteen ja filippiiniläistä Sefaa, joka jakoi meille lapsuutensa laulun.

You look at the forest
You look at the trees
Is it money, is it business?
It is profit that you see?

Remember your children
Remember mother nature.

Kaiken kaikkiaan paljon työtä on vielä edessä ja ennen neuvotteluita esittämäni kysymykset ovat edelleen tärkeitä, kun kansainvälinen yhteisö kokoontuu jatkamaan neuvotteluja.

Koska tekemistä riittää, toivon, että maat löytävät kesäkuussa tahtoa edetä omaa etua korostavasta minä, minä, minä -ajattelusta, kohti yhteistä visiota.

Nyt on aika ravistella vaatimukset täydellisyydestä romukoppaan, kasata roikkumaan jääneet langat yhteen ja löytää rohkeutta rakentaa tulevaisuutta, jossa jokainen ihminen, jokainen tuleva sukupolvi ja kaikki muu elämä maapallolla voi kukoistaa.