archived
Arvioitu lukuaika 2 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Piikki lihassa

Kirjoittaja

Julkaistu

Lukion biologian tunnilla puhuttiin rokotuksista. Opettaja kertoi, kuinka rokotusten avulla Suomesta oli hävitetty viheliäisiä tauteja, kuten polio, isorokko ja tuhkarokko.
Vaaleatukkainen abiturienttityttö viittasi. Hän kertoi, että ei usko rokotuksiin.  Häntä ei ollut rokotettu lapsena, ja tässä sitä istutaan, silti hengissä, tyttö sanoi.

Muistin rokotteita pelkäävän luokkakaverin, kun haastattelin syksyllä narkolepsiaan sairaustunutta opiskelijaa juttua varten. Hän oli ottanut Pandemrix-sikainfluenssarokotteen syksyllä 2009.

Kolme kuukautta rokottamisen jälkeen nainen nukahti kesken luennon. Pian sen jälkeen alkoivat kuulo- ja näköharhat. Ja jatkuva väsymys.

Nainen oli saanut rokotteesta harvinaisen autoimmuunisairauden, narkolepsian. Jutun valokuvaaja kuunteli naisen sairauskertomusta ja muisteli helpottuneena, ettei ollut itse ottanut Pandemrix-piikkiä.

Ajattelin sitä luokkakaveria lukion biologian tunnilta. Mitä jos joku joka lukee juttuni alkaa pelätä rokotuksia? Ja jättää vaikka lapsensa rokottamatta.

Norjalaistutkijat Johan Galtung ja Mari Holmboe Rugemäärittelivät noin 50 vuotta sitten uutiskriteerit, joiden mukaan media valitsee aiheensa. Yksi kriteeri on negatiivisuus: mitä ikävämpi jokin uutinen on, sitä varmemmin siitä kerrotaan. Negatiiviset uutiset taas lisäävät turvattomuuden tunnetta, ja sehän on Suomessa lisääntynyt, on kerrottu. Media on kertonut muun muassa, että kaupunkilaisten turvattomuuden tunne on lisääntynyt, naisten turvattomuuden tunne on lisääntynyt, samoin metromatkustajien ja suomalaisten ylipäänsä.

Uusi Turvallisuus -foorumin aikana pohditaan varmasti median osuutta turvattomuuden tunteen vahvistumiseen. Jonkinlainen osuus medialla on. Tiedotusvälineillä kun on taipumus mässäillä peloilla. Kerrotaan ”inflaatiopeikosta”,”superbakteereista” ja ”tappajamyrskyistä”.

Ja vaarallisista rokotteista.

Mistä on kyse?