Piru piilee yksityiskohdissa, mutta näkyy kokonaisuudessa

Presidentti Trumpin kannattajat ja neuvonantajat vakuuttelevat, että ei pidä kiinnittää huomiota siihen, mitä miehen suusta tulee vaan siihen, mitä mies tekee. Suuria päätöksiä todella tehtaillaan kiireisellä aikataululla ja usein vastoin asiantuntijoiden suosituksia. Esimerkiksi käy Yhdysvaltojen irrottaminen Pariisin ilmastosopimuksesta. Trump ei ole julkisuudessa profiloitunut tietoperusteisen päätöksenteon airueeksi.

Trumpin puheiden ja tekojen eriparisuus korostaa tietoperusteisen päätöksenteosta puhumisen ja todellisuuden välistä kuilua. Tietoperusteinen päätöksenteko on puheen tasolla itsestäänselvyys, sillä harvassa ovat ne organisaatiot, joissa liputetaan avoimesti luulolla tai ”perstuntumalla” johtamisen puolesta. Arjessa kohtaamme kuitenkin monenlaista rituaalimaista ja symbolimaista tiedolla johtamista. Tietoa kerätään ja analysoidaan, mutta päätöksenteon hetkellä tieto jää usein arvopohjaisten politiikkatavoitteiden tai poliittisten lehmäkauppojen jyrän alle.

“

Puheiden ja tekojen ristiriita on huolestuttava.

Puheiden ja tekojen ristiriita on huolestuttavaa, sillä hyvään päätöksentekoon liitetään kiinteästi oletus asioiden huolellisesta valmistelusta, jonka ominaispiirteenä puolestaan pidetään tietoperusteista vaihtoehtojen puntarointia ja päätösesitysten laatimista.

Trumpin suhde tietoon on ääriesimerkki, mutta ei politiikkaratkaisujen ravistaminen hihasta tai kiireellä tapahtuva runttaaminen ole aivan vierasta meilläkään.

Miksi näin?

Yksi selitys löytyy tiedon ominaispiirteestä: tietoa voidaan hyödyntää sekä asioiden edistämiseen että niiden torpedoimiseen. Toisena ja ehkäpä todennäköisempänä selityksenä on päätöksenteossa käsiteltävien ongelmien puutteellinen jäsentäminen.

Tiedolla johtaminen on hyvä ratkaisu, kunhan ensin hoksaa, mikä on ongelma

Päätöksentekotilanteet vaihtelevat, mutta ongelmat voidaan jakaa kolmeen tyyppiin niiden sisältämien riskien ja mahdollisuuksien epävarmuuden, osatekijöiden ja keskinäisriippuvuuksien kompleksisuuden sekä arvojen ja strategisten aikeiden hajaantumisen perusteella.

1. Kutsumme vähäisen epävarmuuden, kompleksisuuden ja hajaantumisen ongelmia kesyiksi. Ongelmat ovat kesyjä, koska ne voidaan määritellä tyhjentävästi, minkä lisäksi niillä on rajattu määrä ratkaisuvaihtoehtoja sekä selkeä ja puolueettomasti arvioitavissa oleva ratkaisu. Kesyn ongelman juurisyynä on usein tosiasioita koskevan informaation puute. Kesy ongelma on luonteeltaan tekninen, sillä sen ratkaisu perustuu ensisijaisesti käytettävissä olevaan tietoon, ei päätöksentekijän subjektiivisiin ja arvopohjaisiin tulkintoihin. Esimerkkinä kesystä ongelmasta voisi mainita vaikkapa EU:n tietosuojadirektiivin kansallisen toimeenpanon vaatimien päätösesitysten laatimisen.
2. Piirun verran hankalampia ongelmia kutsumme sotkuisiksi. Ongelman sotkuisuus syntyy tilanteiden ja ilmiöiden välisistä kytköksistä. Lohduttavaa tilanteessa on se, että sotkuisuus ei ole absoluuttista vaan suhteellista. Sotkuisuutta aiheuttavan kytkeytyneisyyden ymmärtäminen riippuu sitä tulkitsevien tiedollisista valmiuksista ja toimijoiden monimuotoisuudesta. Siilomainen organisointi on myrkkyä, sillä sotkuisten ongelmien käsittely edellyttää monitieteisyyttä ja hallinnollisten rajojen ylittämistä. Esimerkiksi sotkuisesta ongelmasta käy vaikkapa hallitusohjelman kärkihankkeeksi nostettu digitaalisen liiketoiminnan kasvuympäristön luominen.
3. Suuren epävarmuuden, kompleksisuuden ja hajautuneisuuden ongelmat ovat juuri tällaisia pirullisia. Pirullisuus kumpuaa eri toimijoiden näkemysten ja intressien moninaisuudesta, niiden ristiriitaisuudesta sekä muuttumisesta ajan myötä. Vaikka kunkin toimijan erillinen tulkinta olisi selkeä ja johdonmukainen, tulkinnat ovat vaikeasti yhteen sovitettavissa, sillä ne sisältävät usein toisiaan poissulkevia näkemyksiä. Sote- ja maakuntauudistus sekä pyrkimykset kannustinloukkujen purkamiseen ovat oivina esimerkkejä pirullisista ongelmista.

Kesyjen ongelmien kohdalla tiedolla johtamisen paukut kannattaa laittaa sen varmistamiseen, että päätöksentekijöillä on pääsy relevanttiin tietoon. Sotkuisten ongelmien yhteydessä tärkeintä on tietovirtojen pullonkaulojen poistaminen ja analysointikapasiteetin lisääminen. Pirullisiin ongelmiin liittyy tavanomaisesti poliittisia ja arvopohjaisia jännitteitä, mistä johtuen niitä ei voi kirjaimellisesti ”ratkaista”. Olennaisempaa on rakentaa tiedolla johtamisen käytäntöjä, jotka mahdollistavat pirullisuuden piirittämisen useasta eri suunnasta. Ilman dialogia ja asioiden puntarointia pirullisuutta on vaikea kesyttää kestävällä tavalla.

Tiedolla johtaminen on tehokas lääke, jonka hoitovaste riippuu ratkaisevasti ongelmien diagnosoinnin onnistumisesta.