Rakastetuissa neuvoloissa riittää pahvia digitalisoitavaksi

Sähköisten terveyspalveluiden odotetaan pelastavan julkisen sektorin tuottavuuden, Suomen viennin ja olevan jopa käyttäjien mieleen. Rakastetuissa neuvoloissa riittää pahvia digitalisoitavaksi.

Jos lentoliput ostettaisiin kuten ennen vanhaan, asioisimme enemmän matkatoimistoissa. Sieltä saisi mukaan paksun nipun esitteitä ja pahviset lentoliput. Lentokentälle pitää edelleen osata mennä ajoissa, mutta lentomatkustaminen muuten havainnollistaa hyvin, miten digitalisaatio on siirtänyt kaiken rutiininomaisen jokaisen itse hoidettavaksi.

Jos taas punttisalit olisivat edelleen sellaisia hikisiä, ahtaita paikkoja kuin 80-luvulla, Suomessa tuskin puhuttaisiin nyt kuntoilubuumista ja täynnä pullistelevista kuntokeskuksista. Kuntosaleilla on vähän tekemistä digipalveluiden kanssa, mutta ne ovat sitä parempi esimerkki toimialasta, joka ajan myötä on muuttunut täysin toiseksi, käyttäjien makutottumusten mukana.

Pahvinen kortti sen sijaan on yhä ihan keskeinen osa suomalaisten äitiysneuvoloiden toimintaa. Äitiyskorttiin merkitään käsin hyvin kriittinenkin tieto, kuten odottavan äidin veriryhmä.

Mistä ihmeestä tämä johtuu? Eikä pahvinen äitiyskortti ole neuvolan ainut vähän vanhanaikaiselta tuntuva toimintatapa, niin kiitollinen kuin näistä kattavista ja henkilökohtaisista palveluista tulee ollakin.

Median välittämän kuvan perusteella julkinen terveydenhuolto on rikki. Tämä ei koske neuvoloita, joiden palveluihin suomalaiset ovat hyvin tyytyväisiä ympäri maan. Rakastetuilla neuvolapalveluilla on varmasti paljon tekemistä sen kanssa, että Suomi on kerta toisensa jälkeen valittu maailman parhaaksi maaksi äideille.

Mutta miksi jokin näin tärkeä on säilynyt muuttumattomana näin pitkään? Onko nykyaikaisemmille toimintatavoille edes kysyntää, ja jos ei, niin mikä tekee neuvoloista poikkeuksen? Moni haluaa digitaalisia ja yksilöllisiä vaihtoehtoja elämän lähes kaikilla muilla osa-alueilla.

Yksi selitys: raskaana olevat eivät ole kaikkein otollisinta maaperää muutokselle. Neuvola, joka ei juuri ole muuttunut omista käyntikerroista sukupolvea aikaisemmin, on lämmin ja turvallinen.

Tai toinen selitys: pahvinen äitiyskortti on kiva, koska omalla äidillä ja hänenkin äidillään on ollut samanlainen, ja on hauska verrata mittaustietoja toisiinsa. Pahvikorttia on hauska hypistellä!

Sitran ja Tampereen kaupungin yhteisessä hankkeessa otettiin sähköinen äitiyskortti koekäyttöön pahvisen rinnalla kaupungin kahdessa neuvolassa. Koekäytöstä saatiin arvokkaita, joskin vähän ristiriitaisia oppeja. Käyttäjiltä kysyttäessä enemmistö valitsi kahdesta vaihtoehdosta mieluummin sähköisen palvelun, mutta vastanneiden määrä jäi pieneksi. Sähköisille palveluille on kysyntää, mutta täyttä hyötyä ei saada irti koekäytössä, jossa vanhaa ja uutta palvelua käytetään rinnakkain.

Ja vaikka äitiysneuvoloidenkin tulevaisuus kai vääjäämättä on digitaalinen, eivät kunnat tässä taloustilanteessa hevillä tee investointeja. Miksi tekisivät, kun olemassa olevaan ollaan tyytyväisiä?

Joitain kiinnostavia merkkejä lapsiperheille suunnatuista, digitaalisista terveyspalveluista ja uusista konsepteista on jo ilmassa. Tampereella pilotoidun iPana Äitiys -palvelun käyttäjäksi voi rekisteröityä kuka vaan, VTT kertoi taannoin etsivänsä kumppaneita digitaalisen äitiyspakkauksen kehittämiseen ja kaupallistamiseen, ja videovälitteisiä etälääkäripalveluita tarjoava Meedoc on juuri tuonut markkinoille Neuvolachat-palvelun, jota kautta yhteyden ammattilaiseen saa milloin vaan.

Tulee mieleen, että jo on aikakin. Kaikki lähtee innostuneista käyttäjistä, joiden kautta esiin voi nousta piilevää kysyntää. Tämä luo uusille tuotteille ja konsepteille uusia markkinoita, ja ehkä ajan myötä myös julkinen tarjonta uudistuu – tai ainakin tarkentuu. Se, että olemme tyytyväisiä johonkin tuskin tarkoittaa, ettei minkään pidä muuttua. Ja neuvolapalveluissa me Suomessa selvästi nyt jo teemme monta asiaa paremmin kuin kukaan muu.

Äitiyskortin tiedot toivottavasti jo lähitulevaisuudessa saa piironginlaatikkoa turvallisempaan ja digitaalisempaan talteen. Mutta ei kaikki pahvikaan ole pahasta.

Hyvä tuote on hyvä tuote, vaikka se olisi keksitty 1930-luvulla – ja BBC:n ansiosta kymmenet miljoonat ihmiset tietävät tämän, ympäri maailmaa.