sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Asuinolosuhteilla on perinteisesti ollut keskeinen asema suomalaisessa hyvinvointikeskustelussa, joka on keskittynyt materiaaliseen hyvinvointiin ja ihmisen perustarpeisiin. Suomessa on pidetty tärkeänä, että jokaisella ihmisellä on katto pään päällä, riittävästi asuinneliöitä sekä peruspalvelut lähellä. Nämä perustarpeet ovat edelleen tärkeitä, mutta yhteiskunnan nopea muutos ja vaurastuminen ovat korostaneet myös kansalaisten sosiaalista ja henkistä hyvinvointia. Rakennetulla elinympäristöllä on niihin suuri vaikutus.
Suomalaisen yhteiskunnan vaurastuminen, vapautuminen ja viime vuosien nopea murros ovat muuttaneet ihmisten arkielämää perusteellisesti. Suomalaisilla on nykyään käytettävissään paljon enemmän resursseja ja vaihtoehtoja kuin muutama vuosikymmen sitten. Monet ovatkin ahtaneet arkensa täyteen erilaisia aktiviteetteja, mikä on lisännyt elämän hektisyyttä ja vaikeuttanut sen hallintaa. Erityisesti lapsiperheiden arki on usein lähes kaoottista säntäilyä työn, harrastusten ja kotiaskareiden välillä. Yhteiskunnan nopea muutos ja monimutkaisuuden kasvu ovat myös lisänneet kansalaisten kokemaa epävarmuutta ja hämmennystä. Ne asettavat paineita hyvinvoinnin kannalta tärkeille sosiaalisille suhteille, ympäröivän maailman ymmärrettävyydelle, sekä arkielämän hallittavuudelle ja merkityksellisyydelle. Ihmisten henkinen kapasiteetti joutuu nyky-yhteiskunnassa koville.
Elinympäristöillä on tärkeä vaikutus sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta keskeisiin tekijöihin. Ympäristöpsykologit ovat osoittaneet, että luonnonympäristöllä on selvä ihmismieltä eheyttävä ja terveyttä edistävä vaikutus. Ihmiset voivat paremmin, jos heidän asunnostaan tai työtiloistaan näkyy ja on helppo pääsy luontoon. Eikä tämä vaadi suurta metsää tai erämaata; puisto, kukkapenkki, tai ikkunasta näkyvät puut ja kasvit voivat ajaa saman asian.
Luonnon hyvinvointia edistävä vaikutus liittynee sen koherenssiin. Evoluution tuloksena luonnossa on harmoniaa, joka ei rasita vaan lepuuttaa aivoja. Samaan tulisi pyrkiä myös rakennettuja elinympäristöjä kehitettäessä. Toistensa kanssa sopusoinnussa olevat rakennukset, selkeä katuverkko ja liikennemerkit, näkyvät maamerkit ja kaupunginosien rajat, sekä mieltä kuormittavan melun ja räikeiden valojen vähentäminen helpottavat arjen henkistä kuormaa ja parantavat ihmisten kokemaa hyvinvointia.
Rakennetulla elinympäristöllä on tärkeä vaikutus myös arkielämän yhteisöllisyyteen. Viihtyisät puistot, kävelykadut ja aukiot edistävät ihmisten kanssakäymistä ja sosiaalisia suhteita kaupungeissa. Autojen täyttämillä ruuhkaisilla kaduilla on päinvastainen vaikutus. Yhdessä hoidetut puutarhat, puistot tai kasvimaat vahvistavat sekä sosiaalista että henkistä hyvinvointia.
Suomessa on hyvät lähtökohdat luonnonläheiseen rakentamiseen. Meillä on läheinen luontosuhde ja suomalaiset arkkitehdit ovat perinteisesti kunnioittaneet luontoa. Myös yhteisten kaupunkitilojen rakentamista ja käyttöä voidaan edistää. Viime vuosina monissa kaupungeissa avatut uudet kävelykadut ovat tästä hyvä esimerkki. Viranomaissääntely on tärkeässä asemassa elinympäristön koherenssin suhteen. Annetaanko kaikkien kukkien kukkia vai vaalitaanko elinympäristöjen harmonista yleisilmettä? Vapaus on tärkeää hyvinvoinnille, mutta niin on elinympäristöjen harmoniakin. Joskus tuntuu siltä, ettei jälkimmäistä ei oteta riittävästi huomioon.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.