Rakennetaan yhdessä turvallinen digiympäristö lapsille ja nuorille

Pari vuotta sitten kirjoittelimme, että internet on tehty aikuisille, mutta Unicefin arvion mukaan joka kolmas netin käyttäjä on lapsi. Tänään netti käy ja kukkuu edelleen aikuisten ehdoilla ja ”uusi hajautettu internet” eli web 3.0 metaversumeineen tekee samoin matkaa vahvasti aikuisten tarpeisiin pohjautuen. Tässä välissä on sentään tapahtunut paljon hyviä asioita niin meillä kuin maailmalla.

Lasten digitaalisten oikeuksien vaatiminen digipalveluiden toimittajilta ja lainsäätäjiltä on alkanut paitsi aidosti kiinnostaa suurempia ihmisjoukkoja myös kantaa hedelmää. EU:n kautta on putkahtanut nippu lainsäädäntöä, joka tukee myös lasten digioikeuksia – ja lisää on tulossa.

Iso-Britanniassa 5rightsfoundation on ponnistellut pitkään lasten turvallisen digiympäristön eteen ja saanut laajasti kannatusta työlleen. Paikallisia päättäjiä kritisoitiin tosin liian myöhäisestä puuttumisesta: heidän väitetään heränneen vasta Molly-tytön menehtymisen myötä.

Lukuisat lasten oikeuksien järjestöt, kuten Pelastakaa lapset, ovat ottaneet digitaalisen hyvinvoinnin ja digioikeudet työlistalleen. Suomessa myös esim. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKE tekee ansiokasta työtä digiosaamisen ja lasten tietosuojan eteen.

Eurooppalaiset kuluttajajärjestöt ja lukuisat viranomaiset ovat havainneet, että netin käytössä on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsiin. Jopa tietosuojan takamatkalainen, USA, on herännyt siihen, että lasten suojelu verkossa on aikuisten tärkeä velvollisuus.

Turvallinen lapsuus on perinteisesti Suomelle ylpeyden aihe – mitä se tarkoittaa digiaikakaudella?

Tästä kaikesta työstä huolimatta lasten oikeudet ovat edelleen huteralla pohjalla digitaalisissa palveluissa. Tuotekehitys, tietosuojakäytännöt tai palveluiden käyttöehdot eivät edelleenkään riittävästi huomioi sitä, että yhteyden toisessa päässä saattaa olla alaikäinen.

Vaikka esim. Alphabet ja Meta Platforms ovat alkaneet kiinnittää enemmän huomiota lasten oikeuksiin ja tehneet jo selkeitä parannuksia palveluihinsa, on suurimpien alusta-, peli- ja somemenestyjien ydinongelma edelleen sama. Liiketoimintamallit perustuvat yhä tänäänkin siihen, että palveluita käytetään mahdollisimman paljon, myös hyvinvoinnin kustannuksella, ja siihen, että lapsesta(kin) kerätään maksimaalinen määrä tietoja.

Kun palvelu voi aivan oikeasti tehdä lapsen riippuvaiseksi tai jopa vakoilla lasta, herää kysymys, kuinka vanhemmat saadaan kiinnostumaan riittävästi? Riittävä kiinnostus tässä yhteydessä tarkoittaa tahtoa toimia asioiden muuttamiseksi.

Pienten lasten kohdalla pääsemme halutessamme jo varhain vaikuttamaan netin ja sovellusten käytön rutiineihin. Mutta mistä saamme vanhemmille rohkeutta puuttua peliin myös voimakastahtoisten ja murroskautta elävien nuorten kohdalla? Tarvitsemme yksinkertaisesti lisää työkaluja vanhemmille käsitellä asioita nuorten kanssa.

Yhtä lailla tarvitsemme työkaluja lapsille ja nuorille itselleen. Uskomme, että ”digitaalisesti valveutunut” lapsi osaa käyttää verkkopalveluja turvallisemmin, joten on aika pistää kunnolla paukkuja digitaaliseen sivistyksen rakentamiseen ja samalla päivittää suomalainen ja pohjoismainen ylpeydenaihe, turvallinen lapsuus kaikkien oikeutena, digiaikakaudelle.

Digitaalisella sivistyksellä puolustetaan demokratiaa

Digitaalinen sivistys on käsitteenä vasta muotoutumassa, mutta Sitrassa olemme samaa mieltä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa, joka sanoo digisivistyksestä mm. näin: ”Digitaalinen sivistys edellyttää tietoja ja osaamista, osallistumismahdollisuuksia sekä valmiuksia toimia aktiivisesti. Se on myös kykyä ilmaista itseään luovilla tavoilla ja turvallisesti digimaailmassa.”

Digitaalisen sivistyksen määrittelyä jatketaan edelleen mm. Digi- ja väestötietoviraston käynnistämänä yhteistyönä, johon Sitrakin osallistuu. Faktabaarin Digitaalinen informaatiolukutaito -opas puolestaan muistuttaa, että digitaalinen sivistys on myös keskeinen keino puolustaa demokratiaa. OPH taas vie kaikkien lasten ja nuorten opetussuunnitelmiin uusia lukutaitoja.

Suomessa olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon ansiokasta työtä tehdään viranomaistasolla, kansalaisjärjestöissä – yrityksistä erityisen maininnan ansaitsevat teleoperaattorit – ja monissa muissa organisaatioissa lasten ja nuorten digitaitojen eteen. Yksi esimerkki on Yle, jonka Media- ja digitaidot -materiaali on aina ajankohtaista, selkeää ja kiinnostavaa.

Näen joka puolella lasten turvallisemman digiympäristön rakennuspalikoita. Kysymys kuuluukin: yhdistääkö kaikkia eri toimijoita pyrkimys jollakin tavalla edistää digitaalista sivistystä?

Tekemällä tiivimpää ja koordinoidumpaa yhteistyötä voisi mm. runsas tuotettu materiaali päätyä tehokkaammin ja laajemmin käyttöön, ja toisaalta, mahdollista päällekkäistä työtä voitaisiin välttää. Voi myös olla jotakin tekemistä, joka putoaa väliin, koska pienen maan resurssit ovat rajalliset.

Ilman yksilön digitaalista autonomiaa ja turvallista toimijuutta ei voi olla myöskään demokratiaa. Pitämällä huolta lapsista pidämme huolta koko kansakunnan digitulevaisuudesta.

Jäämme tätä Sitrassa pohtimaan – jäätkö sinäkin? Ideat ja yhteydenotot allekirjoittaneelle tai muille Digitaalinen valta ja demokratia -projektilaisille ovat todella lämpimästi tervetulleita. Siihen asti: digiturvallista elämää kaikille lapsille ja nuorille!