Rakennusvalvonnasta kohti ennakko-ohjausta ja opastusta

Suomen ilmastossa on pakko suojautua säältä ja oleskella sisällä suurin osa ajasta. Lisäksi sisätiloissa usein vallitsee mukavammat ja tasaisemmat olosuhteet kuin ulkosalla: ei tuule, ei sada, on kuivaa eikä aurinko paahda suoraan. Valitettavasti sisällä olosta on tullut monelle epämieluista arkipäivää johtuen rakennusten huonosta sisäilmasta ja kosteusongelmista.

Kun rakennusmääräykset ovat jatkuvasti muuttumassa ja tiukentumassa energiatehokkuuden suhteen, moni haluaisi rakentaa itselleen turvallisen, laadukkaan ja kestävän kodin, jossa voisi huoletta asua vuosikymmeniä. Mutta kenen neuvoihin ja asiantuntemukseen uskaltaa enää luottaa, kun kyse on useimmiten koko elämän suurimmasta investoinnista? Ja miten voisi varmistaa, että rakentajat tekevät työnsä niin kuin pitäisi eivätkä hutiloisi ja sähläisi kiireen keskellä?

Kunnan rakennusvalvonnalla on tärkeä ja neutraali rooli pientalorakentajien ohjaamisessa ja neuvonnassa. Porvoossa ja Vaasassa on kehitetty rakennusvalvonnan toimintaa Tekesin ja Sitran tuella kolmen vuoden ajan Oulun mallin suuntaisesti ja tulokset ovat olleet hyviä. Uusi toimintatapa on käytössä ja kummassakin kaupungissa toimitaan nyt oman tontinluovutuskellon rytmissä. Sen avulla kaupunkisuunnittelu, maapolitiikka ja rakennusvalvonnan eri työvaiheet koordinoidaan järkevällä tavalla. Omakotirakentajille järjestetään muutaman illan laadunohjauskoulutuksia, joihin kutsutaan myös ammattirakentajia mukaan.

Miten kaikki muut Suomen kunnat saataisiin innostumaan kehittämään toimintaansa enemmän rakennusvalvonnasta ennakko-ohjauksen ja opastuksen suuntaan? Helppoa ja yksinkertaista se tuskin tulee olemaan missään, muutenhan se olisi jo kaikkialla toteutettu. Porvoossa ja Vaasassa kolmen vuoden kehityshankkeen aikana rakennusvalvonnassakin oli useita henkilövaihdoksia ja vain johdon ja kolleegoiden vankkumaton tuki sekä kehitysyhtiö Posintran vetoapu esimerkiksi ihan käytännön tilaisuuksien järjestämisessä piti kehitystyön hengissä. Yhteisissä tilaisuuksissa vertaisoppiminen oli palkitsevaa sekä siitä tuli myös ihan konkreettisia hyötyjä joissakin asioissa, kun kaverilta saattoi lainata parempia toimintatapoja. Yhteisen tuskan jakaminen kiristyvän kuntatalouden toimintaympäristössä toi ainakin väliaikaista helpotusta virkamiehille, kun vieressä istuja ymmärsi jo muutamasta sanasta, mistä kaveri puhuu ja mistä oikein on kyse.

Oman työn kehittäminen vaatii aina innostumista asiasta ja ylimääräistä panostamista. Usein vielä joudutaan menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kun asioita tehdään erilailla kuin ennen eikä lopputuloksesta voida olla etukäteen täysin varmoja. Hankkeen aikana myös huomattiin, että olisi todella kätevää, jos jokin taho pitäisi netissä yllä tietopankkia ja tekisi valmiita esitysmateriaaleja, joita rakennusvalvojat voisivat hyödyntää neuvoessaan kertarakentajia. Näin samaa pyörää ei tarvitsisi keksiä joka ikisessä kunnassa aina uudestaan. Kun kehitysrupeama on ohi ja uusi toimintapa on saatu ajettua sisään, niin rakennusvalvonnan työmäärän tulisi vähentyä, koska lupahakemukset ovat tarkemmin mietittyjä ja täydellisempiä. Lisäksi kunnassa on tyytyväisempiä asukkaita, kun kunnan palvelu on kuntalaisille parempaa kuin ennen ja tuottaa myös ilmaston kannalta parempia ja energiatehokkaampia taloja, joissa on viihtyisää ja turvallista asua vaikka kuinka kauan.