Saksan energiakäänne – mitä meidän tulisi oppia siitä Suomessa?

Saksan energiakäännettä käsitellyt Sitran blogisarja on päättymässä – on siis loppupäätelmien aika. Olemme todella ylpeitä blogisarjan pätevästä kirjoittajakaartista. Lämpimät kiitokset kaikille asiantuntijoille, jotka innostuivat avaamaan Saksan energiakäännettä eri näkökulmista ja peilaamaan sitä myös suomalaiseen energiapolitiikkaan.

Ilmastonmuutoksen eteneminen saattaa ihmiskunnan hyvinvoinnin uhanalaiseksi. Dramaattisten ympäristömuutosten torjuminen edellyttää fossiilisista polttoaineista luopumista energiantuotannossa. Se taas edellyttää yhteiskunnassa suuria systeemisiä muutoksia, jotka vielä kaiken lisäksi pitäisi saada toteutumaan nopeasti vain muutamassa vuosikymmenessä.

Valmista mallia ei ole vielä siihen, miten uusiutuvalla energialla pyöritetään energiajärjestelmää kaikkine älyohjauksineen ja varastointeineen. Saksassa on kuitenkin uskallettu lähteä kulkemaan kohti energiaomavaraisuutta tietämättä täysin, miten siihen päästään. Saksan energiakäänne edustaa sellaista kehittämisen meininkiä, jollaista tarvittaisiin nykymaailmassa monenlaisten rakenteellisten ja monimutkaisten ongelmien ratkomiseen. Saksalaisen energiakäänteen taustalla on myös tavoite luoda maahan uutta osaamista ja liiketoimintaa, jolle on globaalia kysyntää. Tähän mennessä saksalaisten rohkeus on tuottanut tulosta, sillä työpaikkoja on syntynyt alalle yli 360 000 ja maan energiaosaaminen on maailmalla jo nyt kuumaa tavaraa.

Suomessa saksalainen energiapolitiikka Energiewende on usein tuomittu hulluksi, kalliiksi ja epärationaaliseksi toiminnaksi. Me suomalaiset pidämme suunnitelmien laatimisesta, valmiista ratkaisuista sekä etukäteen määritellyistä etenemispoluista. Suomalaisille on usein varsin kiusallista heittäytyä tekemään ja ”katsomaan, mitä tästä tulee”. Myöskään riskien ottamisesta ei pidetä. Onko tämä yksi syy sille, miksi saksalainen energiapolitiikka vaikuttaa meistä niin oudolta? Osa Saksan energiakäännettä kohtaan osoitetusta kritiikistä on aiheellista, sillä uutta kehitettäessä mukaan mahtuu myös virhearviointeja. Yksittäisiin virheisiin takertuminen ei kuitenkaan oikeuta tuomitsemaan koko toimintamallia. Olisiko saksalaisten kaukokatseisuudessa ja kokeilevassa etenemistavassa kuitenkin jotain, mistä me suomalaiset voisimme ottaa oppia? Suomi on muutenkin otollisessa tilanteessa, sillä voisimme lähteä toteuttamaan omaa energiakäännettämme Saksan vanavedessä välttämällä heidän tekemänsä virheet ja ottamalla mallia hyvistä käytännöistä. Voisimme ottaa mallia esimerkiksi uusiutuvan energian hallinnollisten käytäntöjen sujuvoittamisesta, sillä Saksassa aurinkoenergian pientuottajaksi ryhtyminen on helppoa ja edellyttää vain kahden tunnin paperityötä.

Jos otamme globaalit ympäristöriskit vakavasti ja haluamme säilyttää taloutemme resilienttinä eli iskunkestävänä, onko meillä edes muita vaihtoehtoja kuin lähteä saksalaisten viitoittamalle tielle? Tällä hetkellä Suomen kauppatase on miinuksella pitkälti fossiilisten tuontipolttoaineiden takia. Energiaa ostettiin Suomeen vuonna 2012 yhteensä 13 miljardilla eurolla, mikä kattoi Suomen koko tuonnista yli viidenneksen (22 %). Öljyn hinta tulee jatkossa vain nousemaan, ja nykymallilla Suomen rahoista yhä suurempi osa valuisi Venäjälle ja muille öljyntuottajamaille. Taloudellista riskiä kannattaisi lähteä pienentämään panostamalla resurssiviisauteen ja kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Resursseja ja osaamista meillä on, mutta riittääkö rohkeus?