Sauli Rouhinen: Kestävän talouden politiikkapuitteet

Olen ympäristöneuvos ympäristöministeriössä ja Suomen kestävän kehityksen (keke-) toimikunnan pääsihteeri (65+). Tehtävänäni on kestävän kehityksen politiikkakoordinaatio ja kansallisen kestävän kehityksen yhteiskunnallisen oppimisprosessin edistäminen. Juuri nyt valmistelemme kansallisen keke-strategian uudistamista ja kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen laadintaa. Kesäkuussa pidetty Rio+20-konferenssi antoi poliittiset suuntaviivat vihreän talouden edistämiselle kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen politiikkakehikossa. Konferenssin loppuasiakirja ”The Future We Want” ei ole kovin kunnianhimoinen, mutta kestävän talouden/kasvun tiekartan rakentaminen etenee Maailman Pankin, OECD:n, YK:n ympäristöohjelman, Euroopan unionin ja useiden maiden strategiapöytien ääressä.

Rion konferenssin alla julkaisi Maailman Pankki (MP) oman ehdotuksensa tiekartasta ”Inclusive Green Growth: The Pathway to Sustainable Development”(2012). Sana ”inclusive”, osallistava ja ketään syrjimätön tuli vihreän kasvun lisämääreeksi konferenssin neuvotteluasiakirjoihin suhteellisen myöhään. MP:n yksi avainviesti on, ettei vihreälle kasvulle ole yhtä mallia, vaan strategiat vaihtelevat suuresti. Kaikki maat, rikkaat ja köyhät, voivat kuitenkin tehdä kasvusta vihreämmän ja osallistavamman hidastamatta sitä samalla. On rohkaisevaa, että MP vastaansanomattomasti argumentoi, kuinka nykyinen taloudenpitomme on tehotonta tarjoten samalla mahdollisuuksia puhtaammalle (eikä silti hitaammalle) kasvulle. MP tyrmää myös ”kasvata nyt, putsaa myöhemmin” –ajattelun. Toimimattomuus maksaa aina enemmän, kuten OECD:n ympäristökatsaus vuoteen 2050 jo mittavan raportin otsikossa ilmoittaa.

Kestävän kehityksen politiikka on ns. metapolitiikkaa, joka ohjeistaa ja puitteistaa muita politiikkalohkoja. Kestävä kehitys on myös globaalia politiikkaa, jonka kulloinenkin agenda, asialista, sovitaan YK:n huippukokouksissa – viimeksi kesäkuussa Rio+20-konferenssissa. Meitä Suomessa koskettaa erityisesti se, mitä Euroopan unioni Rion huippukokouksesta haki, sai läpi, ja aikoo omassa politiikassaan panna toimeen. EU:n ympäristökomissaari Janez Potocnik piti 1.10. tärkeän puheen Euroopan ympäristöjärjestöjen yhteistyöelimen (EEB) vuosikokouksessa Rio+20-konferenssin toimeenpanosta. Kestävä kehitys on EU:n politiikassa jäämässä Eurooppa 2020-strategian ja tulevan 7. ympäristöohjelman väliin. Mutta, Potocnik aikoo esittää tiedonantoa kevääksi 2013 Rio+20:n seurannasta. Hän aikoo myös työskennellä kollegoidensa kanssa niin komissiossa kuin jäsenmaissakin sen varmistamiseksi, että EU toteuttaa koko Rion paketin, sen sitoumukset ja hyödyt. Se, miten komissio linjaa Rion toimeenpanon ja miten se työskentelee jäsenmaiden kanssa, tulee vaikuttamaan myös Suomessa vihreän tai kestävän kasvun politiikan sisältöön. EU on nostanut resurssitehokkuuden vihreän talousajattelun kärkeen. EU:n tiekartta resurssitehokkaan Eurooppaan  visioi: Vuonna 2050 EU:n talous on kasvanut tavalla, joka kunnioittaa luonnonvararajoitteita ja planetaarisia kynnysarvoja ja osallistuu siten globaalin talouden muutokseen (transitio).

Riossa vihreän talouskasvun politiikka ei vielä lyönyt itseään läpi, eikä tiedeyhteisön varoitus planetaaristen rajojen (boundaries) ylittymisestä. EU on päättänyt toimia aktiivisesti niin omassa sisäpolitiikassaan kuin muiden teollistuneiden, siirtymätalous- ja kehitysmaiden kanssa vihreän talouden edistämiseksi. Suomi ei saa jäädä näistä talkoista sivustakatsojaksi. Oma vahva näkemykseni on, että meidän on huolehdittava kestävän kehityksen politiikkakehikon kokonaisnäkemyksen vaalimisesta. Eurooppa ja maailma tarvitsevat edelläkävijöitä, toimintamalleja. Aloittamamme vuoropuhelu ja neuvottelu kansallisen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen laatimiseksi vuoteen 2050 on vaativa. Globaalit kestävän kehityksen haasteet ovat niin mittavia, että hallituksen ja muiden yhteiskunnallisten toimijatahojen voimien yhdistäminen ja yhden suuntaistaminen on välttämätöntä.

Kirjoittaja on yksi Sitran kestävän talouden foorumin osallistujista.