Sensoriteknologia tulee terveyteen – olemmeko valmiita?

Kehittynyt teknologia – biosensorit mobiilisovelluksineen, telelääketiede sekä keinoäly – mahdollistaa uusia keinoja todentaa ihmiskehon toimintahäiriöitä ja sairauksia. Terveydenhuollossa tulisi valmistautua siihen, että yksilöiden omat elintoimintojen mittaustiedot kyetään hyödyntämään osana potilastietoja. Tarvitaan myös näyttöä elektronisten apuvälineiden vaikuttavuudesta sekä käyttäjäkokemuksia ennen kuin sensoriteknologia tuo hyötyjä terveydenhuollon arkeen.

Tulevaisuudessa vaatteilla on myös muita tarkoituksia kuin toimia vartalomme lämmittiminä tai sulokurviemme korostajina. Kun valitsemme uutta vaatekertaamme, ostopäätökseemme vaikuttaa se, kuinka monta eri hyvinvointiamme lisäävää ominaisuutta uusi kostyymimme kätkee. Tällaisia ovat vaatteen valohoito-ominaisuudet, jotka tuovat lievitystä kolotuksiimme tai elimistömme toimintoja tarkkailevien ja hoitavien biosensorien laatu ja määrä. Älylaitteilla varustetut vaatteet auttavat meitä tunnistamaan kehossamme tapahtuvia muutoksia ja pysymään terveinä pidempään.

Hyvinvointi ja terveys on yksi sensorien ja muiden ihmisten peruselintoimintoja tarkkailevien elektronisten laitteiden tärkeimmistä sovellusalueista. Jo nyt on mahdollista seurata muun muassa verenpainetta, sykettä ja verensokeriarvoja elektronisten mittalaitteiden avulla. Tulevaisuudessa vaateisiin tai kehoon langattomasti kytketty sensori (tai anturi) välittää mittaustietonsa kännykkään ja ilmoittaa, mikäli jotain poikkeavaa (kuten esimerkiksi soluissa tapahtuvia mutaatiota) tapahtuu ja aloittaa mahdollisen lääkityksen. Meidän ei myöskään tarvitse jatkossa enää pohtia olemmeko väsyneitä tai stressaantuneita, sillä yhä kehittyneemmät sensorit kertovat sen meille, mikäli niin haluamme.

Ja suurin osa meistä haluaa. Uusimpien tutkimusten mukaan noin kaksi kolmesta haluaa tietoja omasta terveydestään. Lisäksi yhtä moni meistä haluaa itse olla omien terveystietojensa omistajia ja päättää kenelle tietojaan jakaa. Ja entäpä jos ihmiset myös muuttaisivat elintapojaan riskitekijöistään kuultuaan? Tällöin palkintona edessä häämöttäisi se, että suuri joukko kroonisiin sairauksiin, kuten diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin nykyisin sairastuvista välttyisivät parhaassa tapauksessa sairastumisilta kokonaan. Tämä voisi tarkoittaa jopa 70 prosentin säästöä terveydenhoitomenoihimme.

Sensorit ja mittauslaitteet tekevät tuloaan terveyteen lähes samalla varmuudella kuin kännykät aikoinaan viestintään. Terveydenhuollossa tulisikin kuumeisesti pohtia, mitä ihmiset itse keräämillään terveys- ja hyvinvointitiedollaan tekevät ja miten se ohjaa heidän käyttäytymistään. Tähän ollaankin hiljalleen heräämässä. Pahin pelko on, että tiedonjanoiset ja mittaustuloksistaan hämmentyneet ihmiset ruuhkauttavat neuvontapuhelimet ja terveyskeskukset. Näin saattaakin käydä, ellei terveydenhoidon palveluissa ja toiminnoissa varauduta tähän etukäteen ja valmistauduta ottamaan vastaan yksilöiden omia mittaustuloksia ja integroimaan ne osaksi potilastietoja. Kun lääkärillä on mahdollisuus nähdä kaikki potilasta koskeva hyvinvointi- ja terveystieto, on akuutinkin tilanteen hoito helpompaa ja hoidon tarkkuus paranee.

Myös nykyinen paikkasidonnainen terveyskeskusmalli saattaa osoittautua kömpelöksi, sillä yhä useammat haluavat vain varmistuksen diagnoosilleen tai elämäntapaohjeita. Nousee kysyntä sairaanhoitajavetoisille terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja neuvontaan keskittyville palveluille. Lääkäriin jonottaminen alkaa tuntua vähintäänkin oudolta; sopivalle lääkärille kun pääsee tarvittaessa nopeasti etäyhteyksien kautta myös syrjäkyliltä käsin. Netistä näkee myös jonotustilanteen kullekin ”hyvinvointiasemalle” ja lääkärille reaaliajassa, – niin fyysisen kuin virtuaalisenkin vastaanoton osalta.

Uusi teknologia tarjoaa terveydenhuollolle niin suuren säästöpotentiaalin kuin myös mahdollisuuden tehokkaampaan ja yksilöllisempään hoitoon, että sitä ei yksinkertaisesti voi enää ohittaa. Tästä muistutti myös Tallinnassa kesäkuun lopulla järjestetyssä pHealth -konferenssissa (10th International Conference on Wearable Micro and Nano Technologies for Personalized Health) puhunut Viron presidentti Toomas Ilves. Hän korosti, että sähköisten ratkaisujen käyttöönotto on paras mahdollinen keino taata laadukas ja kustannustehokas terveydenhuolto EU:ssa (lue lisää englanninkielisestä lehdistötiedotteesta).

Viron konferenssi keskittyi teknologiaan ja tutkimukseen, mutta puheenvuoroissa sivuttiin myös uuden teknologian käyttöönottoa ja testausta. Norjassa innokkaat sensorikauppiaat kolkuttelevat jo sairaanhoitopiirien ovia ja lupaavat ratkaista ongelmat ennen kuin on edes identifioitu mihin tarpeisiin uusi teknologia parhaimmillaan voisi vastata.

Laitteiden toiminnoissa osoittautui ongelmia kuten esimerkiksi niissä hoitajille suunnatuissa sensoreissa, jotka eivät toimineet silloin kuin hoitajilla oli suojakäsineet (kuten heillä suurimman osan aikaa oli). Joidenkin laitteiden toiminta-alue kattoi vain osan sairaalaa. Kun tilaaja olisi halunnut vastauksia, ei valmistajaa enää tavoitettu. Sensorit hylättiin toimimattomina. Joissakin norjalaisten kokeiluissa kävi ilmi, että laitteet piipittivät kilpaa keskenään, mutta terveydenhuollon henkilöstöä ei ollut valmennettu siihen miten missäkin tilanteessa tulee toimia.

Jotta välttyisimme vastaavankaltaisilta tapauksilta , tulisi kuntien ja sairaanhoitopiirien osto-osaamista vahvistaa uusien laitehankintojen osalta. Sensoriteknologia tuottaa myös eettisiä kysymyksiä, joihin kaivataan selkeitä pelisääntöjä. Tarvitaan myös käyttäjäkokeiluja ja vaikuttavuustutkimuksia ennen kuin uudet elektroniset apuvälineet osoittavat kiistatta hyödyllisyytensä osana terveydenhuoltoa. Lisäksi Suomessa tarvittaisiin yksi taho, josta kunnat ja sairaanhoitopiirit voisivat kysyä neuvoa ja saada vertailutietoa uuden tekniikan vaikuttavuudesta ja käyttökokemuksista.