Sivistyksen tarina elää ajassa

Kiireellisen ja syvällisen muutoksen tarve

Yhteiskunnallisen muutoksen (transformaation) tarve on ilmeinen. Tästä tarpeesta puhuvat nykyään lähes kaikki yhteiskunnallista ennakointia harjoittavat tutkijat ja organisaatiot, mukaan lukien Sitra. Tarpeeseen on monta syytä – moninaiset viheliäiset ongelmat – mutta uusimmassa Sitran megatrendipäivityksessä korostetaan, että keskeisin tulevaisuuteemme vaikuttava tekijä on ekologisen jälleenrakennuksen kiireellisyys. Meillä on kiire muuttaa koko kulttuuriamme ja toimintatapojamme, jotta ekologinen kestävyyskriisi saadaan hoidettua.

Kiireelle ehkä kaikkein suurin syy löytyy tällä hetkellä ilmastokysymyksistä, tai selkeämmin sanottuna ilmastokriisistä, joka tuo yhteiskunnallisen muutoksen väistämättä eteemme.

Hiilidioksidipäästöjen historiallista kehitystä on kuvattu ”suureksi kiihdytykseksi”. Nuo päästöt ovat huimaa vauhtia lisääntyneet 1950-luvulta lähtien. Viimeisten noin 35 vuoden aikana ilmakehään päästämämme hiilidioksidimäärät ovat suuremmat kuin koko ihmisen historian aikana aiemmin. Jotta pysyisimme alle kahden asteen ilmaston lämpenemisessä, meidän olisi vielä suuremmalla vauhdilla vähennettävä päästömme olemattomiin. Joko pystymme tekemään hallitun yhteiskunnallisen muutoksen, joka mahdollistaa tuollaisen ”suuren jarrutuksen”, tai sitten muutos tapahtuu hallitsemattomalla tavalla ylikuumenevan ilmaston aiheuttamien seurausten kautta.

Kyse ei missään tapauksessa ole vain teknologisesta muutoksesta vaan edessämme oleva muutos on paljon laajempi. Se koskettaa ihan jokaista meistä ja lähes joka asiaa elämässämme.

Meillä on siis todella suuri kiire vastata ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen haasteisiin. Päätöksiä ja toimintaa pitää saada aikaiseksi nopeasti, mutta silti on syytä pohtia, miten saadaan aikaan parhaat, kestävimmät ja laaja-alaisimmat toimet. Miten voimme tehdä tarvittavan hallitun muutoksen?

Ensin on tiedostettava, että yhteiskunnallinen muutos tapahtuu usealla tasolla. Kuvassa 1 nämä tasot on kuvattu kolmena kehänä. Käytännönläheisin kehä on käyttäytymisen ja teknologian taso. Keskimmäinen kehä on poliittisen järjestelmän ja rakenteiden taso. Ulommainen kehä on arvojen, ihanteiden, maailmankuvien, ajattelumallien ja paradigmojen taso. Sitran projekteissa on usein oltu kahdella sisemmällä kehällä. Sivistys+-projekti painottuu tuolle uloimmalle kehälle.

Kuva 1. Transformaation kehät (Mukaillen: Laininen 2018; O´Brien & Sygna 2013; Sharma 2007.)

Kuvan ulkokehä vaikuttaa kaikkeen sen sisällä olevaan. Joillekin ehkä voisi olla helpompaa ajatella tuota ihanteiden, arvojen ja paradigmojen tasoa kuvan keskelle, mutta tässä kuvassa se on haluttu sijoittaa ulkokehälle, jotta sen tason vaikutusten laajuus näkyisi kuvassa.

Yhteiskunnallisen transformaation uloimpaan kehään vaikuttaminen on tärkeää, koska vaikutukset ovat siellä laajimmat ja perustavanlaatuisimmat. Siksi myös siihen sisältyvän sivistysihanteen uudelleenajattelu on tärkeää.

Megatrendit 2020 ja sivistys

Sivistys+-projektin taustoista mainittiin jo edellä Sitran megatrendityö. Megatrendit 2020 -julkaisussa keskeisin trendi on ”ekologisella jälleenrakennuksella on kiire”, mutta muillakin megatrendeillä on yhteytensä sivistysihanteen päivitykseen. Esimerkiksi ”verkostomainen valta voimistuu” -megatrendin mukaan hämmennys vallankäytön muotona yleistyy. Tätä vastaan tarvitaan lisää rakentavaa keskustelua eri näkökulmien välillä, ekologiseen jälleenrakennukseen tarvittavien muutosten reiluutta ja jälkimateriaalisia arvoja. Siis juuri niitä asioita, joihin Sivistys+-projektikin tähtää.

Sitran megatrendien taustalla vaikuttavat niin sanotut metatrendit tuovat myös sivistyksen tärkeyden nykyajassa esiin. Metatrendit ovat eri megatrendien teemoja poikkileikkaavia ja niiden kehityskulkujen muutokseen vaikuttavia asioita. Kaksi tällaista metatrendiä ovat ”siirtyminen postnormaaliin aikaan” eli yllätysten, epäjatkuvuuksien ja ristiriitojen korostuminen ja ”tunteet pelissä” eli tunteiden merkityksen korostuminen ja niihin vetoamisen tehostuminen. Yhdessä nämä metatrendit vahvistavat helposti asioiden kärjistymistä ja joko–tai-ajattelua.

Sosiaalisessa mediassa, perinteisessä mediassa ja muutenkin ihmisten välisessä viestinnässä sivistys näyttää välillä häviävän. Sivistykseen vahvasti kuuluville moniäänisyydelle, dialogille ja rakentavalle kritiikille onkin nyt paljon tarvetta. Sydämen sivistystäkään ei pidä unohtaa.

Sivistyksen tarina

Sivistys elää ajassa. Sen tarina ja määritelmä eivät ole pysyviä ja staattisia vaan dynaamisia ja muuttuvia. Sivistys on eri aikakausina ja eri näkökulmista katsottuna erilainen, häilyvä käsite. Sillä ei ole yhtä ainoaa määritelmää. Itse asiassa tämä sopii hyvin, sillä sivistykseen kuuluu myös kriittisyys ”lopullisia totuuksia” kohtaan.

Historiallisten ja yhteiskunnallisten muutosten yhteyteen voidaan esimerkiksi Suomessa myös liittää sivistykseen liittyviä muutoksia:

• 1800-luvulta lähtien sivistys toimi kansallisvaltion mahdollistajana. Kansansivistystyö oli tässä tärkeä tekijä.
• 1900-luvulla sivistys oli hyvinvointivaltion rakentaja, mutta samalla myös yksilöllistymiskehityksen taustavoima (sivistys nähtiin pitkälti yksilön ominaisuutena, yhteisöjen tai yhteiskunnan sivistyneisyys vähemmän esillä).
• 1980-luvulta eteenpäin, kun sivistys alettiin nähdä lähinnä osaamisena, sivistyksen arvo pääsi osin heikkenemään ja siitä tuli pitkälti eräänlainen yhteiskunnan tehostamisen ajuri.
• 2020-luvulla (jolloin edessämme siis kovat haasteet, viheliäiset ongelmat ja kompleksisuus) olisi aika sivistyksen arvon palautukselle ja sivistysihanteelle, joka perustuu systeemisyydelle sekä globaalin hyvinvoinnin, kaikkien eliölajien ja tulevien sukupolvien huomioimiselle. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa sivistys ei voi enää olla korostuneesti vain oppineisuutta ja osaamista, vaan sivistykseen pitää liittyä entistä enemmän vastuunkantoa ja muutosvalmiutta.

Meillä on yhä vallalla akateeminen sivistyskäsitys, jossa tiedot ja taidot korostuvat. Voidaan sanoa, että perinteisessä sivistyskäsityksessä on aukkoja: ihminen on tässä ajattelussa liian usein yksin yksilönä keskiössä, jolloin luonnon ja yhteisöjen merkitys jää turhan pieneen rooliin. Sivistys on muutakin kuin yksilön ominaisuus, ja siksi välillä onkin hyvä pohtia sivistystä myös yhteiskunnallisena voimana. Lisäksi vieläkin sivistyksen yllä on nationalistinen, elitistinen ja poissulkeva häivähdys.

Haasteena on se, että vaikka sivistys on ollut pohjoismaiden menestyksen ja hyvinvointiyhteiskunnan takana, on perinteinen sivistyskäsitys ollut osaltaan kuitenkin aiheuttamassa myös ongelmia. Esimerkiksi silloin, kun sivistys on ollut rakentamassa kertomusta ihmisen ylivallasta luontoon nähden. Siksi tarvitaankin sivistysihanteen virkistämistä, eli Sivistys+:aa, sekä sivistyksen käyttöalan laajentamista. Tämä mahdollistaa hyvinvointimme myös jatkossa.

Lue lisää sivistyskäsitteen historiasta Timo Miettisen Sivistysihanteen jäljillä -muistiosta.

Sivistyksen tehtäviä

Alla oleva kuva 2 nostaa esiin sivistyksen päälajit – tiedollinen sivistys, eettinen sivistys (tätä kutsutaan joskus myös sydämen sivistykseksi) ja yhteiskunnallinen sivistys – ja niihin vaikuttavia yhteiskunnallisia haasteita. Kuva kertoo, että sivistys ei lopulta ole elitistinen, arkielämälle vieras käsite. Se vaikuttaa valintojen taustalla niin ihmisten elämässä kuin yhteiskunnassa.

Kuvan kysymykset – mitä meidän tulee tietää, miten meidän tulee toimia ja miten osallistua – sopivat kaikille kansalaisille pohdittaviksi. Siihen, mitkä ovat hyviä vastauksia, vaikuttavat kulloisenkin ajan haasteet. Vastaukset ovat nyt erilaisia verrattuna siihen, mitä ne olivat vaikkapa muutama vuosikymmen sitten.

Kuva 2. Sivistyksen lajeja ja ajan haasteita 

Sivistyksen määritelmästä

Sivistyksellä ei ole yhtä ainoaa, täydellistä määritelmää. Sen sijaan on monia vähän erilaisia määritelmiä. Itse asiassa tämä sopii hyvin, sillä sivistykseen on usein katsottu kuuluvan myös tietty kriittisyys ”lopullisia totuuksia” kohtaan.  Sivistykseen on helppo heijastella omia toiveita ja arvoja. Lisäksi sivistystä voi tarkastella niin yksilön kuin jonkun laajemman yhteisönkin ominaisuutena.

Alla on listattu ja löyhästi ryhmitelty erilaisia sivistyksen määritelmiä. Niitä ei kannata panna kovin tiukkaan arvojärjestykseen, sillä ne ovat yhteismitattomia. Mikään niistä ei ole yksin täydellinen ja jotkut määritelmät ovat jopa huteria tai ongelmallisia. Niiden kokonaisuus kuitenkin antaa kohtuullisen hyvän kuvan siitä, miten sivistys ymmärretään ja mitä asioita erilaisissa lähestymistavoissa pidetään tärkeinä.

Ihmiseksi kasvaminen ja ihmisyys

• Humaanisuus, inhimillisyys.
• Ihmisen inhimillinen kasvu. Ihmiseksi tulemista.
• Kypsyyttä ihmisenä.
• Sellaista ihmiseksi kasvamista, jossa ihminen tulee täydeksi vasta, kun hän toimii yhteisönsä hyväksi.
• Eläimellisestä luonnosta irti kasvamista.
• Suunta, ihmisen tarkoitus.
• Piilevän ihmisyyden toteuttamista, ”täysi-ikäiseksi” kasvamista.
• Se, mitä jää jäljelle, kun ihmisestä riisutaan kaikki muu pois.
• Ihmisten inhimillistämistä, sekä tiedollisten valmiuksien että moraalisten hyveiden kehittämistä.
• Yksilön ja/tai yhteisön henkinen pääoma ja pyrkimys sen kasvattamiseen.
• Kulttuuri, joka edistää kokonaisvaltaista ja monipuolista inhimillistä kasvua.
• Luova prosessi, jossa ihminen omalla toiminnallaan muokkaa itseään ja kulttuurista ympäristöään. Siihen myös sisältyy idea olemassa olevan ylittämisestä ja edistyneemmästä elämänmuodosta. Muotoutumista, hahmon rakentamista, uuden luomista ja parempaan pyrkimistä.
• Ajassa elävä teoriaperinne, joka käsitteellistää ihmistä monipuolisena, itseään ja omia kykyjään jatkuvasti kehittävänä olentona. Tämän perinne tarjoaa käsitteellisiä välineitä inhimillisen olemassaolon ymmärtämiseen muustakin kuin talouden perspektiivistä tai yksittäisten erityistieteiden kuten biologian tai psykologian näkökulmista.
• Muotoutumista, itsekehitystä ja itsekultivaatiota. Vuorovaikutusta itsen ja maailman välillä. Prosessi, jonka kautta ihminen määrittelee jatkuvasti itsensä suhteessa maailmaan ja jonka päämääränä on tietoisena pysyminen. Itsetietoisuutta korostava ominaisuus, maailmassa läsnä olevana olemista. Tämä prosessi sisältää kriittisyyttä ja auttaa meitä näkemään omat rajalliset ajatusrakennelmamme, vieraantuneisuutemme.

Järki ja vapaus uuteen

• Ymmärrystä, ymmärryksen tuottamista, välineitä tulkita, kehystää ja kontekstoida maailmaa.
• Pyrkimys vapauteen ja järjelliseen itsemääräytyneisyyteen.
• Muotoutumista, hahmon rakentamista ja uuden luomista.

Vastuu

• Suhteemme maailmaan, oman vastuun ymmärtäminen.
• Kollektiivista, viisauteen perustuvaa vastuullisuutta muita maan asukkaita kohtaan.
• Se, miten pidämme heikoimmista huolta ja kuinka vastaamme maailman viheliäisiin ongelmiin.
• Jokaisen jakamattoman ihmisarvon tunnustamista.
• Ihmisten ja yhteiskunnan vastuu toisia ihmisiä ja luontoa kohtaan sekä kyky liikkua tiedollisten, eettisten, poliittisten, esteettisten ja taidollisten ulottuvuuksien välillä.
• Uuden tavoittelua ja olemassa olevan ylittämistä. Sen piirin avartamista, jonka sisällä oikeudenmukaisuuden toteutumista tarkastellaan (ihmisten lisäksi piiriin myös eläimet ja luonto, oman kansallisuuden lisäksi kaikki muutkin kansallisuudet, ja nyt elävien ihmisten lisäksi myös tulevat sukupolvet).
• Tapa, jolla yksilö kypsyy ja ottaa itselleen yhä suuremman henkilökohtaisen vastuun perheestä, ystävistä, muista kansalaisista, yhteiskunnasta, ihmisyydestä, maapallosta ja ihmislajin maailmanlaajuisesta perinnöstä, samalla kun henkilökohtaiset, moraaliset ja eksistentiaaliset vapaudet kasvavat. Loppumaton kulttuurisen sopeutumisen ja elinikäisen oppimisen prosessi, joka pakottaa meidät uudistumaan.

Osallisuus

• Käsitys siitä, että yksilön ja yhteisön kehittyminen kulkevat käsi kädessä.
• Kykyä olla osallinen.
• Ymmärryksen muuttamista toiminnaksi.
• Vastaukset kysymyksiin: mitä tulee tietää, miten tulee toimia ja miten osallistua.
• Vastuumme osallistua sosiaalisen kypsymisen prosessiin, jossa uudelleenkuvitellaan yleisen hyvän kulttuuri, teknologia, instituutiot ja politiikat.

Tieto ja avarakatseisuus

• Pään järkeä, käsien taitoa ja sydämen sivistystä.
• Sen vastakohta, että huudetaan yhtä totuutta.
• Tietoon pohjautuvaa ymmärrystä.
• Kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa, henkistä kehittyneisyyttä ja avarakatseisuutta.
• Tieto, arvot ja teot yhdessä.
• Käytöstapoja, koulutusta sekä tieteiden ja taiteiden tuntemusta.
• Runoilijoiden ja ajattelijoiden maan huuto valmistuville opiskelijoille tutkintokeskeisyyden, professionalismin ja urasuuntautuneisuuden vaatimuksia sekä taloudellisia houkutuksia vastaan.
• Kolmiulotteinen käsite: omien kykyjen kehittäminen, kulttuurin tuotteiden ja saavutusten kokonaisuus (tiede, taide, käytännöt) sekä demokraattista kulttuuria kannatteleva periaate.
• Inhimillisten kykyjen, taitojen ja tietojen, asenteiden ja arvojen jatkuvaa uusintamista, kehittämistä ja jalostamista. Strateginen pääoma, toimintavalmiuksien varanto, jota kansalainen tarvitsee elämänsä hallinnassa ja tavoitteidensa toteuttamisessa.

Ideologia

• Elitistinen, rajatun joukon älyllis-esteettinen projekti.
• Yhdistelmä yhteiskunnallista visiota, kasvatusfilosofiaa ja poliittista toimintaa.
• Materialistisen maailmankuvan vastakohta.
• Prosessi, jossa ihminen muokkaa itseään ja identiteettiään jonkin ennalta annetun idean tai ideaalin valossa.

Kehitys

• Inhimillisen kehityksen, hyvinvoinnin ja sopeutumiskyvyn perusta muuttuvassa maailmassa.
• Kyky, taito ja tahto asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakautemme perusongelmia.
• Aikakauden hengen tajuamista, siinä mukana olemista.
• Tietoihin, taitoihin ja arvoihin perustuvaa kykyä vastata ajan ja elämisen muutoksen haasteisiin.
• Ihmisen kasvatuksen tietä omaksumaa tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä sekä ihmisen rakentamaa sivilisaatiota tai kulttuuria.
• Suhteellisuudentajua ja kykyä hahmottaa kokonaisuuksia. Perusrakenne, jota ihminen tarvitsee suhteuttaakseen asioita toisiinsa ja tunnistaakseen toiminnalleen oikean suunnan. Yhteinen nimittäjä, jolle voidaan rakentaa kansakunnaksi kutsuttu yhteisö. Jaettua henkistä pääomaa, jonka varaan rakentuvat muut pääomat.

Moninaiset määritelmät luovat kuvan joustavasta käsitteestä. Eri määritelmillä on toki myös yhtymäkohtia. Joka tapauksessa sivistys on käsitteenä sateenvarjo tai kaari, jonka alle mahtuu useita lähestymistapoja. Jotkut yllä olevat määritelmät ovat kuitenkin muita vanhanaikaisempia ja heikompia (tästä lisää artikkelissa Aukkoja sivistyskäsityksessä), joten niihin ei enää kannata takertua.

Edellä on koottu esimerkkejä sivistykseen liitetyistä painotuksista ja määritelmistä avataksemme mahdollisuuksien kirjoa ja yksituumaisuuden mahdottomuutta. Tämä sen vuoksi, että harmillisen usein keskustelu sivistyksestä typistyykin kiistelyksi käsitteen määritelmästä. Toivottavasti nyt ei käy niin.

Toivoisimme, että Sivistys+ olisi keino käydä keskustelua tulevaisuuden ihanteista. Sen vuoksi Sivistys+-projektissa mietimme sellaisia kysymyksiä kuten:

• Miten ekologiset reunaehdot ja eettiset valinnat ovat osa yhteiskunnallista sivistyskeskustelua?
• Miten sivistys voi olla mukana tarvittavan muutoksen hyväksymisessä ja uusien merkityksellisten elämänihanteiden rakentamisessa?
• Miten sivistys voi uudistaa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa viheliäisten ongelmien varalta ja niiden ratkaisemiseksi?

”Plussattu” sivistys antaa meille entistä suuremman valmiuden uudistua ja vastata nykyajan viheliäisiin ongelmiin. Tällainen sivistys myös luo merkityksellisyyttä ja hyvinvointia kulutuskeskeisyyden sijaan.

Kirjallisuus

Andersen, L. ja Björkman, T. (2017): The Nordic Secret. Fri Tanke.

Blåfield, V. (2019): Hengenpimeyttä vastaan. Puheenvuoroja sivistyksestä. Edita.

Ekososiaalinen sivistys kestävän tulevaisuuden rakentajana (2018/2019). OKKA-säätiön (Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö) nettisivujen artikkeli.

Geels, F.W. (2002): Technological transitions as evolutionary reconfiguration processes: a multi-level perspective and a case-study. Research Policy, Vol. 31, 1257–1274.

Halme, K, Oosi,O., Warta, K. (2019): Ajatushautomo, kokeilupaja ja yhteistyöalusta. Sitran kokoava arviointi. Sitran selvityksiä 157, Sitra.

Heikkinen, A. (2018): Ammattisivistyksen lupaus antroposeenin/kapitaloseenin aikakaudella. Teoksessa J. Tähtinen, J. Hilpelä & R. Ikonen (toim.): Sivistys ja kasvatus eilen ja tänään. Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran vuosikirja 2018.

Heikkinen, A. (2019): Vapaan sivistystyön aatteet ja ideologiat. Teoksessa J. Pätäri, S. Teräsahde, A. Harju, J. Manninen & A. Heikkinen (toim.): Vapaa sivistystyö. Eilen, tänään ja huomenna. Vapaa Sivistystyö ry.

Hjelt, M., Halonen, M., Vanhanen, J., Jalonen, O. ja Mikkola, J. (Gaia Consulting) (2019): Vaikuttavuusarviointi 5: Herättäjä ja ratkaisujen edistäjä. Arviointi Sitran vaikuttavuustavoitteesta Maapallon kantokykyyn sopeudutaan. Sitran selvityksiä 152. Sitra.

Hämäläinen, T. J. (2014). In search of coherence: sketching a theory of sustainable well-being. Teoksessa T. Hämäläinen, & J. Michaelson (toim.), Well-being and Beyond. Sitra Publication series, 306. Edward Edgar Publishing Limited.

Koskinen, I. (2019): Elitistisen sivistyshumanismin puolustus. (Arvio kirjasta Kivistö, S. & Pihlström, S.: Sivistyksen puolustus: Miksi akateemista elämää tarvitaan? Gaudeamus, 2018.) Tiedepolitiikka 1/2019.

Koskinen, I., Hämäläinen, M. ja Virtanen, J. (2019): Mihin sivistystä tarvitaan? – narratiiveja sivistyksen uusista tehtävistä. Demos Helsinki. Julkaisematon Sitran tilaama selvitys.

Koskinen, I., Miettinen, T. ja Mokka, R. (2019): Sivistyksen rooli jälkiteollisessa ajassa. Demos Helsinki. Julkaisematon Sitran tilaama selvitys.

Lahti, V.-M. (toim.) (2018): Hyvinvoinnin seuraava erä — Visio kestävän hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Sitra/SKS.

Lahti, V.-M. (2019): Aukkoja sivistyskäsityksessä. Sitra.fi -nettisivusto (julkaistu 27.08.2019). https://www.sitra.fi/julkaisut/aukkoja-sivistyskasityksessa/.

Laininen, E. (2018): Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 5/2018.

Lehtonen, A., Salonen, A. ja Cantell, H. (2019): Climate Change Education: A New Approach for a World of Wicked Problems. Teoksessa Cook, J. W. (toim.): Sustainability, Human Well-Being, and the Future of Education. Palgrave Macmillan.

Lenton, T. M., Rockström, J.,Gaffney, O., Rahmstorf, S., Richardson, K., Steffen, W. ja Schellnhuber. H. J. (2019): Climate tipping points — too risky to bet against. Nature, 2019, vol. 575.

Miettinen, T. (2020): Sivistysihanteen jäljillä. Sivistys on aina elänyt ajassa ja ollut mukana muutoksessa. Sitra muistio.

Niemelä, S. (2011: Sivistyminen, Sivistystarve. -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Kansanvalistusseura ja Snellman-instituutti.

O´Brien, K. ja Sygna, L. (2013): Responding to climate change: The three spheres of transformation. Proceedings of Transformation in a Changing Climate, 19-21 June 2013, Oslo, Norway. University of Oslo.

Parlamentaarisen Sitra-työryhmän loppuraportti (2019). Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:29.

Salonen, A. O. ja Bardy, M. (2015): Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 1/2015.

Salonen, A. O. ja Joutsenvirta, M. (2018): Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen. Aikuiskasvatus 2/2018.

Sharma, M. (2007): Personal to planetary transformation. Kosmos Journal.

Teräsahde, S. & Manninen, J. (2019): Visiot vapaan sivistystyön tulevaisuudesta. Teoksessa J. Pätäri, S. Teräsahde, A. Harju, J. Manninen & A. Heikkinen (toim.): Vapaa sivistystyö. Eilen, tänään ja huomenna. Vapaa Sivistystyö ry.

Toikkanen, A. (2019): Inhimillisen ja ei-inhimillisen suhde luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmassa. Kasvutustieteen pro gradu -tutkielma, Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto.

Tomperi, T. ja Belt, J. (2019): Johdatukseksi sivistyksen ajattelemiseen. Niin & näin 1/2019.

Värri, V.-M. (2018): Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Vastapaino.