archived
Arvioitu lukuaika 3 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Tanska-Suomi

Kirjoittaja

Julkaistu

Uusi turvallisuus -foorumi matkusti 1.-5.12. 2013 Kööpenhaminaan katsomaan, minkälaisia uuden turvallisuuden ratkaisuja Tanskassa on keksitty. Tässä sarjassa osallistujat blogaavat matkalta itseään inspiroineesta aiheesta.

Olemme maailman mitassa hyvin samanlaisia. Keskityn siis erilaisuuteemme.

Tanska on maailman vanhin edelleen olemassa oleva valtio. Sillä on paljon samoja piirteitä kuin Iso-Britannialla, isommalla ja brutaalimmalla pikkuserkullaan, jota tanskalaiset viikinkikuninkaat hetken jopa hallitsivat. Heimosidosta.

Tanska katsoo aina ensin itseään. Se tietää, miten eletään. Sen ympärillä on vahva kulttuurinen muuri, ja suoja-alueena koko Länsi-Eurooppa.

Tanska kantaa vastuunsa lännen etujen puolustamisesta. Se keskittyy Natoon, sotii ulkomailla, suhteessa kovin tappion. Tanska kerää turvasäästöjä US-tililleen.

Tanska sulkee rajojaan, se ei juuri tarvitse tai halua paljoa siirtolaisia.

Tanskalla on suurvallan tavoitteet. Sillä on valtavat arktiset mahdollisuudet, etuot-to-oikeus rikkauksiin. Epäilen, että Tanska on brittien ja Ruotsin tapaan edelleen luokkayhteiskuntainen maa, pysyvässä järjestyksessä.

Tanskalla on ollut varaa ratkoa meille vielä uusia hyvinvointiongelmia jo pitkään. Sen hyvinvointi rakentuu ihmisistä, bottom up. Hygge on maan sisäistä lämpöä.

Tanskan talous on vaikeuksissa. Se vie öljyä ja kaasua, tuo ja polttaa kivihiiltä, ja maksaa rahoilla kallista tuulivoimaa. Sikatilat ovat tehtaita, ja lisää peltoa ostetaan Itä-Euroopasta. Flexicurity toimii nousuissa, mutta pitkissä laskuissa se on kallis.

Tanskasta on meillä paljon opittavaa. Se olisi myös mielenkiintoinen toveri, ellei se katselisi kumppaneiksi meitä paljon vahvempia.

Suomi on teollisen ajan nousukasmaa. Vielä 1970-luvulla olimme takapajula itse juuri keksityn kulttuurin varassa. Ruotsi ei jaksanut tehdä meistä skandinaaveja, aika ja varsinkin raha loppuivat kesken. Valtiomme loimme paljolti Venäjän pohjalta.

Me katsomme itseämmekin muiden silmin, emmekä uskalla ajaa maailmalla omaa etuamme. Meitä pidetään hyväuskoisina ja hölmöinä, mutta kiinnostavina.

Me emme ota vastuuta ”siirtomaavaltioiden” tekemisistä, vaikka olemme hyötyvä osa länttä. Kipuilemme kriisinhallinnassa, minimoimme riskit. Puolustuksessa em-me laske sotilassolidaarisuuden varaan, emmekä halua liittoutua.

Meillä on suuret luonnonvarat: kaivannaisia, metsää, turvetta yli Norjan öljyvarojen verran, peltoa, puhdasta vettä. Ilmastomuutos lisää uusiutuvaa varantoamme. Meillä on valtavasti tilaa. Ydinvoimalla terästettynä meillä on mahdollisuus energiaomavaraisuuteen tulevaisuudessa.

Suomalainen hyvinvointi on rakennettu top down, yhteiskunnasta käsin yksilölle tiedoksi saattaen. Suomi luulee voivansa pahoin, ja joku jo voikin. Juuri tehdystä luopuminen ahdistaa, ja saaduksi jo luullusta luopuminen ahdistaa vielä enemmän.

Suomen talous on edelleen AAA-iskussa, mutta näkymät synkkenevät. Kasvavaa osaa kutsuu AA. Eläkeikää on nostettava, ja me tarvitsemme työsiirtolaisia. Suomi on vieläkin porvaristo-työläistöjakonen koulutususkon maa, joka kaipaa johtajuutta. Kun teollisuusveto nyt lakkaa, me olemme taas epäjärjestyksessä, joka ahdistaa.

Muutos Suomessa on Tanskaa paljon suurempi, ja kipeämpi.

Mistä on kyse?