sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Se on uusi öljy, joka voitelee yrityksen rattaat tai sade, joka kastelee ja saa kaiken kukoistamaan. Kun datasta puhutaan, kirvoittaa se usein suorastaan runollisia vertauksia puhujassa. Eikä ihme, sillä datasta on tullut niin kallisarvoista, että esimerkiksi Baidun tekoälyjohtaja Andrew Ng kertoo yritysten julkaisevan dataa kerääviä tuotteita alle niiden tuotantohinnan. Esimerkiksi puheohjauksella toimiva kaiutin, Amazonin Echo, on yksi näistä tuotteista.
Data ei ole vain nollia ja ykkösiä, vaan entistä useammin tietoa sinusta, minusta ja meistä. Siitä mihin uskomme, miten käyttäydymme ja mitä pelkäämme ja mistä haaveilemme. Se, jolla on pääsy tuohon dataan voi määritellä meidän tulevaisuutemme. Siksi sen, ketkä tätä tietoa pääsevät käyttämään ja millä pelisäännöillä, tulee olla iso päätöksenteon ja puheenaihe tänä vuonna.
Mitä datan hyödyntämisessä tulisi ottaa huomioon tänä vuonna ja ennen kaikkea, mitä sinä ja minä voimme tehdä, jotta vuodesta 2019 tulisi entistä reilumman datan vuosi? Listasin kolme näkökulmaa ja muutamia konkreettisia tekoja, joista kannattaa aloittaa.
Tunnetaan omat oikeutemme digitaalisissa palveluissa
Rinnan datatalouden kasvun kanssa kasvaa huoli myös sen riskeistä. Facebookia ja monia muitakin isoja alustayrityksiä on viime vuoden aikana toistuvasti syytetty läpinäkymättömyydestä ja tietojen väärinkäytöksistä. Dataan liittyvät kysymykset nousivatkin viime vuonna yhdeksi maailman kuumimmista puheenaiheista. Vaikka vuosi 2018 nosti keskusteluun tietovuodot ja datan väärinkäytökset, vaikuttivat nämä yllättävän harvan käytökseen. On hämmentävää, miten välinpitämättömästi suhdautumme yksityisyytemme menetykseen kaiken tämän uutisoinnin keskellä.
Eurooppa suojaa kansalaisiaan monin tavoin. Meillä on paljon mahdollisuuksia yksilöinä vaikuttaa siihen miten dataamme käytetään. Muun muassa GDPR antaa meille uusia työkaluja hyödyntää omaa dataamme. Ensin meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että data käyttämissämme palveluissa kuuluu meille. Tänä vuonna toivon, että ymmärtäisimme, että ei ole olemassa dataa ilman meitä. Me luomme datan, siksi meillä täytyy olla myös oikeus päättää, kuka ja millä pelisäännöillä sitä käytetään.
Olisiko vuosi 2019 siis vihdoin se vuosi, jolloin käyttäjät alkavat vaatia omien oikeuksiensa kunnioitusta? Uskon, että kampanjat kuten #Deletefacebook ovat vasta alkusysäys tälle kehitykselle ja tänä vuonna nähdään enemmän konkreettisia tekoja, kun käyttäjät alkavat äänestää jaloillaan ja tietoisesti etsiä palveluita, jotka kohtelevat heidän dataansa reilusti ja läpinäkyvästi. Toivon, että vuonna 2019 näemme useita datankäytön reiluuteen liittyviä kampanjoita, jotka murtautuvat isolla mittakaavalla tavallisten käyttäjien tietoisuuteen kuten esimerkiksi Lihaton lokakuu -kampanja, joka on tuonut kasvissyönnin julkiseen keskusteluun Suomessa.
Nostetaan reilu datan käyttö vaalivuoden puheenaiheeksi
Alkanutta vuotta leimaavat lukuisat vaalit niin Suomessa kuin EU:ssa. Vaalivuonna Euroopan jääminen jälkeen datatalouden kehityksessä huolettaa monia. Maailman 200 suurimman digiyrityksen joukossa on vain kahdeksan eurooppalaista yritystä. Erityisesti verkkokauppa, sosiaalinen media ja pilvipalvelut ovat amerikkalaisten ja kiinalaisten yritysten hallinnassa.
Eurooppa on tehnyt ison arvovalinnan suojaamalla kansalaistensa yksityisyyttä esimerkiksi GDPR:n avulla. Kasvava huoli kuitenkin on, miten käy, jos kansainväliset datajättiläiset pitävät bisneksen itsellään eikä Eurooppa pysty luomaan vaihtoehtoista mallia datataloudelle. Samalla näiden jättiläisten valta määritellä datatalouden pelisäännöt kasvaa, eivätkä nämä pelisäännöt välttämättä perustu eurooppalaiselle arvopohjalle.
Euroopassa datan saatavuudesta ja hyödynnettävyydestä on tullutkin uusien palvelujen kehittämisen pullonkaula. Erityisesti pienten yritysten on tähän asti ollut vaikea päästä dataan käsiksi. Uudenlainen avoimiin ekosysteemeihin perustuva alustatalouden malli vauhdittaisi merkittävästi datatalouden kasvua ja monipuolistumista Euroopassa.
EU:n tavoitteena on dynaaminen, turvallinen, arvopohjainen ja yhtenäinen digitaalinen Eurooppa. Mitään näistä Eurooppa ei vielä ole. Vaikka euroalue on yhtenäinen talousalue, data pysyy vielä kansallisten rajojen sisäpuolella. Nyt se pitää saada liikkeelle. Samaan aikaan täytyy pitää huolta siitä, että dataa käytetään turvallisesti ja vastuullisesti. Yksi ratkaisu tähän saattaa löytyä Sitran IHAN-projektin avulla, jossa luodaan Euroopan kattavat pelisäännöt ja ratkaisut reiluun ja ihmislähtöiseen datan vaihtoon.
Vaalivuosi ja heinäkuussa alkava Suomen EU-puheenjohtajakausi mahdollistavatkin sen, että keskustelu datataloudesta voidaan nostaa aivan uudelle tasolle.
Tuodaan datan eettinen käyttö yrityksien ja julkisen sektorin agendalle
Datan hyödyntäminen lisääntyy yrityksissä vauhdilla. Samalla uudenlaiset eettiset kysymykset nousevat esiin, kun organisaatiot ottavat käyttöönsä uusia dataa hyödyntäviä ratkaisuja. Tekoälyn etiikasta puhutaan jo ja maailman suurin teknologia-alan standardointijärjestö IEEE kehittää tekoälyn eettisiä sertifikaatteja.
Se mistä tulisi puhua enemmän ovat ne mutkikkaat eettiset kysymykset, jotka liittyvät siihen valtavaan datamäärään, jota tekoälyä hyödyntävät järjestelmät tulevaisuudessa keräävät ja välittävät toisilleen.
Dataa keräävät järjestelmät on rakennettu hyvin aikein ihmisten arkea helpottamaan. Ihmiset myös luovuttavat tietojaan näille palveluille mielellään, koska he hyötyvät niistä arjessaan. Esimerkiksi paikkatietomme luovuttamalla saamme räätälöityjä reittisuunnitelmia.
Tulevaisuudessa dataa hyödynnetään aivan eri mittakaavassa kuin tänään.
Esimerkiksi älykkäiden kaupunkien erilaisten antureiden ja kameroiden avulla tuottama datamäärä on jo nyt valtava ja se kasvaa kaiken aikaa. Tämä data avaa aivan uudenlaisen näkymän ihmisten yksityisyyteen. Miten tämän datan keräämiseen ja välittämiseen tulisi suhtautua? Missä tapauksissa tämän datan käyttö on sallittua? Ja kun datan kerääminen aivan uudessa mittakaavassa joskus alkaa, olemmeko todella edelleen sitä mieltä, ettei meillä yksilöinä ole mitään salattavaa?
Hyvä esimerkki sekä juridisia että eettisiä kysymyksiä herättävistä ohjelmista ovat kasvojentunnistukseen perustuvat palvelut. Kasvojentunnistusohjelmia voidaan hyödyntää lukemattomin tavoin, kuten rikollisten tunnistamisessa ja maksamisessa. Mutta entäpä jos otamme askeleen eteenpäin ja ryhdymme yhdistelemään erilaisia datoja ja esimerkiksi pisteyttämään ihmisiä heidän käyttäytymisensä perusteella? Vaikka ajatus saattaa tuntua kaukaa haetulta, Kiinassa on jo käytössä kokeiluja kansalaisten pisteytysjärjestelmästä. Erilaisia datankäytön sovellusalueita ja niiden mahdollisia haasteita voisi listata ison liudan.
Loppujen lopuksi ratkaiseva kysymys on: Millaisen yhteiskunnan haluamme näillä palveluilla rakentaa?
Aikoinaan ympäristöasioilla tehtiin paljon viherpesua. Kun tietoisuus ympäristövaikutuksista kasvoi, yritykset ottivat ympäristöraportoinnin osaksi omaa jokapäiväistä toimintaansa. Nyt olisi aika ottaa datan eettinen käyttö osaksi yritysvastuuta ja nostaa aihe johtoryhmätasolle.
Monet tahot tekevät juuri nyt töitä sen eteen, että meillä kaikilla olisi sanamme sanottavana datatalouden tulevaisuuteen ja siihen, mitä meitä koskevilla tiedoilla tehdään. Jokaisella meistä voi olla rooli tässä kehityksessä – kaikkia tarvitaan.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.