Tekstiilijätteestä arvotuotteeksi

Tekstiilijätteen määrä on viime vuosina lisääntynyt kaikissa kulutusyhteiskunnissa. EU-maissa syntyy tekstiilijätettä yli kolme miljoona tonnia vuosittain. Jätteen määrän kasvu johtuu pikamuodista ja tehokkaasta markkinointikoneistosta, joka hyödyntää Aasian ja Kaukoidän halpoja työvoimakustannuksia ja muodin tehokasta mielikuvamarkkinointia.

“

Muodista on tullut halpa kulutushyödyke, ja muodin ostamisesta on tullut arkinen ja helppo harrastus ja ajanviete.

Vaatteita ostetaan harkintaa käyttämättä, niitä käytetään hyvin lyhyen aikaa ja ne heitetään pois sen enempää miettimättä. Vaatteen korjaaminen on kalliimpaa kuin uuden vaatteen ostaminen, ja siksipä vaatteiden käyttöikä onkin lyhentynyt.

Vaatteet on kuitenkin tehty materiaaleista, jotka ovat vaatineet valtavasti resursseja, energiaa, vettä ja ihmistyövoimaa, jotta ne on saatu kasvatettua tai tehtyä kuiduiksi, jalostettua ne langoiksi, tekstiileiksi ja edelleen vaatteiksi. Kaikki nämä resurssit heitetään hukkaan, jos vaate on käytössä vain hyvin lyhyen aikaa tai jos materiaaleista tehdään hyvin huonolaatuisia vaatteita. Puhumattakaan kaikesta siitä ympäristökuormasta ja jätteestä, jota kuidun kasvatus ja jalostaminen sekä kankaan prosessointi ja värjäys ovat aiheuttaneet.

Tekstiilikuidut takaisin kiertoon

Trash-2-Cash-projekti pyrkii löytämään keinoja hyödyntää tekstiilijäte uuden teknologian avulla raaka-aineeksi takaisin teolliseen tuotantoon. Projektissa tutkitaan puuvillan, muuntokuitujen, polyesterin ja näiden sekoitteiden käsittelyä kemiallisesti uudelleen kuiduiksi ja edelleen näiden prosessointia langoiksi, tekstiileiksi ja komposiiteiksi. Uudet kemialliset menetelmät mahdollistavat tekstiilijätteen hyödyntämisen kuituraaka-aineena. Näin säästetään osa neitseellisistä raaka-aineista, ja samalla säästetään myös ympäristöä.

Uudet menetelmät myös rajoittavat. Kaikkia kuituja ei pystytä kierrättämään ainakaan nykyisillä teknologioilla. Ja jos voidaan, voi olla, että ne kierrätetään alempiarvoisiksi tuotteiksi, vaikkapa täytemateriaaleiksi. Uudet kemialliset menetelmät ovat kiinnostavia, koska niillä tekstiilijäte pystytään prosessoimaan arvoa menettämättä. Kuidun arvo säilyy ja lopputuotteena on laadukas uusi lanka, josta saadaan laadukkaita tuotteita.

Vaatteet on suunniteltava kiertoon kelpaavaksi

Tekstiilijäte pitäisi nähdä arvokkaana raaka-aineena. Siksi myös teknologioita sen hyödyntämiseen pitää jatkuvasti kehittää. Koska nykyiset teknologiat voivat hyödyntää vain tiettyjä kuituja tai tietyssä muodossa olevia kuituja, tarvitaan myös uusia käytäntöjä siihen, minkälaisia kuituja tulevaisuudessa käytetään ensimmäisessä kierrossa tai miten vaatteet on ommeltu alun perin.

Tulevaisuuden vaatteiden tulee olla kiertoon sopivia ja mielellään myös kierrätetystä kuidusta tehtyjä. Koska puuvilla ja polyesteri hallitsevat suurinta osaa kuitumarkkinoista, näiden kuitujen kierrätys on akuuteinta. Toisaalta suurin osa vaatteissa käytetyistä kankaista on tehty useamman kuidun yhdistelmistä, joten eri kuitujen eritteleminen olisi yksi tärkeistä ratkaistavista teknisistä ongelmista.

Tällä hetkellä vain osa materiaaleista pystytään kierrättämään ja kuitusekoitteet saattavat kokonaan estää kankaan tai vaatteen kierrättämisen. Esimerkiksi elastaani (lycra), jota suurin osa vaatteista tällä hetkellä sisältää, estää kuidun kierrättämisen sekä mekaanisesti että kemiallisesti. Myös vaatteissa olevat napit, vetoketjut ja ompelulangat pitäisi pystyä poistamaan helposti ennen kuitujen kierrätystä.

Tekstiilijäte pitää prosessoida

Hyödynnämme Trash2Cash-projektissa uusia teknisiä innovaatioita tekstiilijätteen käsittelyyn, muun muassa Aalto-yliopistossa kehitettyä Ioncell-F prosessia. Tätä prosessia ovat olleet mukana kehittämissä myös VTT (kuitujen esikäsittely) ja Helsingin yliopisto (prosessin tarvitsemat ioniset liuottimet). Ioncell-F-prosessi mahdollistaa laadukkaiden tekstiilikuitujen valmistamisen myös heikkolaatuisesta jätteestä ja jopa jätepahvista. Lisäksi se mahdollistaa sekoitemateriaalien käsittelyn siten, että puuvilla- ja polyesterikuitu saadaan erottumaan toisistaan.

Tutkimme Trash2Cash projektissa myös kierrätetyn polyesterin edelleen jatkojalostamista (Celanese ja Swerea) sekä langaksi että komposiittimateriaaleiksi. Lisäksi Cidetex kehittää kierrätetystä polyesteristä ja selluloosasta komposiittimateriaaleja käytettäväksi esimerkiksi autojen sisäosiin. Projektissa tutkitaan myös tekstiilijätteen automaattista lajittelua robotiikan avulla, uusia liiketoimintamalleja, innovaatiopotentiaalia ja arvonmuodostusta kiertotalouden näkökulmasta.

Monialaista yhteistyötä tarvitaan

Laaja-alainen yhteistyö materiaalitutkijoiden, muotoilijoiden, teollisuuden ja liiketalouden tutkijoiden kanssa on olennainen osa Trash2Cash-projektia. Mukana on 18 partneria kymmenestä EU maasta. Tavoitteenamme on sisällyttää eri toimijat tekstiilin arvoketjussa yhteistyöhön, ja tuoda tutkijat pois kammioistaan yhteisen pöydän ääreen pohtimaan tulevaisuuden materiaaleja, materiaaliprosesseja, jätteen hyödyntämistä ja myös kuluttajien maailmaa, heidän arvojaan ja tuotteitaan tulevaisuudessa.

Yhteistyön tavoitteena ei ole pelkästään luoda kilpailukykyisiä tuotteita tekstiilijätteestä, vaan myös uudistaa tapaa tehdä yhteistyötä ja tuoda samalla tutkimus ja yritykset lähemmäksi toisiaan.

Kiertotalouskin vaatii kriittistä tarkastelua

Jos keskitymme ainoastaan kierrättämään jätettä, voimme unohtaa tarkastella samalla materiaalikiertojen nopeutta tai kritisoida nopeaa kulutustahtia. Tällöin on mahdollista, että kiertotalous vain antaa meille luvan nykyisen kaltaiseen muodin tuottamiseen ja kuluttamiseen.

Jatkuva tekstiilijätteen määrän kasvu kertoo systeemitason epätasapainosta. Siksi myös jätteen syntyä tulee tarkastella.

“

Kriittinen näkökulma vaatteiden kuluttamiseen täytyy sisällyttää kiertotalouteenkin.

Kysymys siitä, mitä ja miten kulutamme, täytyy ottaa vakavasti. Jos kulutamme halpoja ja huonolaatuisia vaatteita valtavia määriä ja hurjaa vauhtia (jolloin niiden käyttöikä on hyvin lyhyt) tai jos omistamme valtavia määriä vaatteita, joista osa seisoo jatkuvasti käyttämättöminä vaatekaapissa, on tähänkin tultava muutos.

Vaikka tulevaisuudessa pystymmekin paremmin hyödyntämään jätettä, materiaalin läpimeno systeemissä pitää saada hidastumaan. Meidän tulee kuluttaa vähemmän ja käyttää vaatteitamme pidempään, jotta kulutus ja tuotanto saadaan parempaan tasapainoon.

Blogi on osa #materiaalista-juttusarjaamme, jossa eri materiaalien huippuasiantuntijat pureutuvat materiaalien kiertotalouteen. Lue muut jo julkaistut jutut täältä.