sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Olen Tiina Kivisaari, Kehitysvammaliiton yhteiskuntavastuupäällikkö. Liiton moton mukaisesti uskon, että hyvä elämä kuuluu kaikille. Tähtäämme siihen, että kehitysvammaiset ja muut oppimisessa, ymmärtämisessä ja kommunikoinnissa tukea tarvitsevat ihmiset voisivat elää niin kuin muutkin. Hyvään elämään kuuluvat tasa-arvo ja osallisuus yhteiskunnassa.
Olen päässyt työelämässä tarkastelemaan demokratiaa monesta näkökulmasta, työskentelin kaksitoista vuotta eduskunnassa eri tehtävissä, muunmuassa viestinnässä ja tietopalvelussa. Tavoitteena oli tuoda demokratia ja päätösten tekeminen mahdollisimman ymmärrettäväksi ja saavutettavaksi kaikille – tavoite , jonka vaikeutta mietin työssäni päivittäin. Kansalaispalautteesta aisti usein sen kuinka vaikeaa eduskunnan työskentelyä sekä tehtäviä päätöksiä oli seurata ja ymmärtää. Teknologia ja verkkomaailma on onneksi helpottanut myös eduskuntatyön seuraamista ja tuonut myös lähes kaikien ulottuville nopean tavan tavoittaa kansanedustajat vaikkapa sähköpostitse.
Eduskuntavuosien jälkeen toimin Elinkeinoelämän valtuuskunnan viestintäpäällikkönä. Tavoitteet EVAssa olivat kuin jatkumoa eduskuntatyölleni – halusimme EVAssa herättää keskustelua, saada ihmiset osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja samalla etsiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin kipukohtiin laidasta laitaan.Edelleen seuraan tarkkaan EVAn toimia – pari viikkoa sitten ilmestyi muunmuassa mielenkiintoinen Markus Leikolan raportti ”Sairaat elämät”, ehdotuksia suomalaisen terveydenhuollon korjauspaketiksi. Suosittelen lukemiseksi!
Sveitsissä vietetyn vuoden jälkeen palasin Suomeen ja Kuuloliittoon töihin. Järjestötyö oli tuttua liikunnan ja urheilun järjestöistä, mutta Kuuloliitossa korostui urheilujärjestöjä näkyvämmin kansalaisjärjestön rooli. Demokratiakysymykset olivat esillä runsaasti, esimerkkinä televisio- ohjelmien tekstittäminen, on demokratiaa, että erityisryhmillä on mahdollisuus saada tietoa heille sopivassa muodossa, tässä tapauksessa vaikkapa ajankohtaisohjelmien tekstitystä lisäämällä.
Keväällä 2007 palasin eduskuntatyöhön hiukan toisenlaisessa roolissa puhemiehen erityisavustajana. Demokratia oli taas läsnä jokaisessa työpäivässä. Neljän vuoden aikana ehdin miettiä monta kertaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa, kansanedustajan työtä sekä miten vaikuttamista voisi tuoda paremmin saavutettaviksi kaikille – myös heille, jotka tarvitsevat tukea äänensä kuuluuviin saamiseksi.
Uskon, että uudessa demokratiassa tarvitaan nykyistäkin enemmän yhteistyötä. Julkisen sektorin, kolmannen sektorin toimijoiden sekä yritysmaailman on tehtävä töitä yhdessä sekä ymmärrettävä toistensa arvo ja tarpeellisuus. Uusi demokratia on mielestäni myös suvaitsevaisuutta sekä epäitsekkyyttä, kykyä tarkastella asioita muidenkin kuin omien kokemusten kautta. Haastetta riittä myös siinä, että demokratia, äänestäminen ja vaikuttaminen nyt ylipäätään kiinnostaisi ihmisiä – politiikka on koukuttavaa, tosin surkean usein se koukku on nykyisin viihdevetoinen – olisiko tässä paikka haastaa suomalainen media mukaan uutta demokratiaa luomaan?