Tonnikalan yllätyshaastaja nousemassa lähijärvestä

Ari Seppälä uskoo voivansa palkata ainakin yhden vakituisen työntekijän, jos särjen kalastus lähtee kunnolla käyntiin ja kysyntä esimerkiksi laitoskeittiöissä kasvaa.

RESURSSIVIISAS JOULUKALENTERI 6/24

Valkoisessa muoviämpärissä käy loiske, kun luomuviljelijä ja hunajatilallinen Ari Seppälä valikoi siellä sätkivistä särjistä pari sopivan kokoista, itse kalastamaansa kalaa näytille.

”Tämänkokoisia me haluamme saada”, Seppälä sanoo ja asettaa parikymmentä senttiä pitkät kalat hetkeksi katiskan päälle.

Olemme Korpilahdella, Korpiahon kylässä Komppa-Seppälä luomutilalla. Sekä ympäristö että kansantalous hyötyisivät, jos entistä useammat suomalaiset haluaisivat Seppälän tavoin saada särkeä katiskan lisäksi myös lautaselle.

Särjellä voitaisiin korvata esimerkiksi kaukaa ulkomailta Suomeen tuotua tonnikalaa, joka kärsii myös lajina liikakalastuksesta. Särkeä taas Suomen järvissä riittää.

”Toissatalvena harjoitellessa nostimme kaksi ja puoli tonnia särkeä. Sitä sitten myytiin, koska ihan niin paljon ei tule itse syötyä”, tutkijan koulutuksen saanut kalabiologi Seppälä sanoo.

Hän on puolisonsa Marja Kompan kanssa ollut mukana Sitran Lähiruokaa resurssiviisaasti julkisiin keittiöihin -hankkeessa. Hankkeessa on tänä syksynä kokeiltu särjen käyttöä Vesangan päiväkoti-koulun keittiössä. Jos käytäntö leviää laajemmalle, tuloksena on paitsi pienempi kuorma ympäristölle myös uusia työpaikkoja suomalaisille.

Seppälän tilalla päärakennusta vastapäätä olevan piharakennuksen seinää peittää pressu. Jahka rakennuslupa-asiat ovat kunnossa, siihen, entisen autokatoksen kohdalle, tehdään pienimuotoinen kalankäsittelylaitos.

Komppa-Seppälän tilan päätoimi on luomuhunajantuotanto. Kalastus sopii sen rinnalle, koska jään alta katiskoilla kevättalvella kalastetun särjen sesonki ei sijoitu päällekkäin mehiläistarhauksen kiireisimmän ajan kanssa.

”Oikeastaan kalastusinnostus on naapurimme syy. Hänellä oli käsi paketissa, eikä hän enää tuonut meille tuoretta kalaa. Samaan aikaan oli ollut huono hunajasato ja mietin, että kyllä nyt pitäisi mateenmätiä saada. Niinpä hommasin katiskoja, jotka iskettiin Päijänteeseen. Ajattelin siitä harrastusta, mutta se sitten lähti vähän lapasesta”, Ari Seppälä sanoo.

Komppa-Seppälän tilalla mehiläistarhaus työllistää pariskunnan itsensä lisäksi yhden vakituisen työntekijän sekä kausityövoimaa parin miestyövuoden edestä. Jos särkien kalastus ja jatkojalostus lähtee kunnolla käyntiin, tilalle voidaan ehkä palkata toinenkin ulkopuolinen, vakituinen työntekijä ja kausityöntekijöitä voidaan työllistää muulloinkin kuin kesällä.

Mutta miten särjestä tehdään sellainen, ettei siinä ole ruotoja? Samalla tavalla kuin säilykepurkeista löytyvästä tonnikalasta: painekeittämällä kala yli sadassa asteessa, jolloin ruodot pehmenevät niin, etteivät enää haittaa. Näin kypsennetty särki tuntuu suussa jotakuinkin samalta kuin tonnikala, maku vain on hieman miedompi. Ja kuten tonnikala, näin käsiteltynä särki sopii mainiosti helpoksi arkiruuaksi esimerkiksi pizzan päälle tai pastaruokien ainesosaksi.

Tällä hetkellä suurkeittiöt käyttävät lähinnä lohta ja tonnikalaa. Näistä raaka-aineista lohi on selvästi särkeä kalliimpaa ja tonnikala taas kuljetetaan kaukaa, eikä sen kalastus ole aina kestävällä pohjalla.
”Ahventa on aikaisemmin pitkään pidetty kaloista parhaana ja maukkaimpana, mitä Suomesta löytyy, mutta meidän tavallamme käsiteltynä särki kyllä voittaa viisi–nolla”, Ari Seppälä sanoo.

Resurssiviisaassa joulukalenterissa esitellään joka joulukuun aamu yksi resurssiviisas teko, joka säästää luonnonvaroja, päästöjä ja lisää hyvinvointia. Resurssiviisaan joulukalenterin tuottaa Sitra.

Lisää lähiruokahankkeesta