Tule hyvä kakku

Uusi turvallisuus -foorumi matkusti 1.-5.12. 2013 Kööpenhaminaan katsomaan, minkälaisia uuden turvallisuuden ratkaisuja Tanskassa on keksitty. Tässä sarjassa osallistujat blogaavat matkalta itseään inspiroineesta aiheesta.

Se kirkastui kööpenhaminalaisessa kaupunginosassa. Ajatus, joka kohosi hiljakseen, kuin leivonnainen uunissa. Kaupungin kenties tylsimmässä ja keskimääräisimmässä asvalttiankeudessa, jonka kestopäällysteen läpi oli versomassa uudenlaista varautumista.

Kööpenhaminassa kärsittiin vuonna 2011 tulvasta, jonka kustannukset nousivat veden pintaakin korkeammalle. 800 miljoonaa euroa vesivahinkoja laittaa miettimään uusiksi sen, mitä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvälle vesimäärälle pitäisikään tehdä. St Kjeldin kaupunginosaan on nyt suunnitteilla ainutlaatuista vihertymistä ja viemäröintiä, jonka avulla vesi saadaan juoksutettua ja imeytettyä pois lähiöstä, jotta asukkaat voivat rankkasateellakin pysyä kodeissaan kuivin kellarein. Investointi on mittava, mutta sen hyötyjä onkin tarkoitus korjata seuraavat 100 vuotta, ainakin.

Kaupunginosaan ei siis tarvitse joka kerta erikseen hälyttää paloautoa pumppuvehkeineen, kun pilvistä alkaa tipahdella. Turvallisuutta ei siis tarvitse joka kerta erikseen tuoda, koska se on rakennettu valmiiksi paikalleen.

Kärkioivallus on tämä: Turvallisuudella ei tarvitse kuorruttaa. Vaikka kuorrute tekee kakusta kauniimman, se on syömäkelpoinen ilmankin. Jos kaupunginosa olisi kakku, ei turvallisuus olisi sen kuorrute, vaan pikemminkin kananmuna. Se vatkataan valmiiksi rakenteisiin, keskeiseksi osaksi lopputulosta.

Kananmunan mukanaolo ei näy kakusta päällepäin. Kakkua ei koristella kameravalvonnasta tai kielloista kertovilla kylteillä, eikä näin ollen lisätä turvallisuuden tunteen sijaan pelkoja. Pelkästä kananmunasta ei saa kakkua, mutta ilman sitä lopputulos ennemmin tai myöhemmin murenee.

Samaa ajattelua voisi soveltaa muuallekin: ei lasketa kaupunginosan turvallisuutta sen varaan, että siellä pyörivät yksityisten vartiointiliikkeiden edustajat ja jopa poliisi pitämässä yllä järjestystä, vaan rakennetaan kaupunginosaa niin, ettei se mahdollista pahantekoa tai houkuta siihen.

Ei heti laiteta suurta viranomaispyörää pyörimään, kun netissä joku lähettelee omalle lapselle sopimatonta materiaalia, vaan kunnioitetaan nettipalveluiden itselleen asettamia ikärajoja ja numeroa tekemättä pidetään huolta, että lapsi käyttää vain ikätasolleen sopivia palveluita aikuisen opastamana.

Ei lasketa sen varaan, että meillä on vanhoina aina joku lähellä vahtimassa, vaan pidetään yllä lihaskuntoa ja rakennetaan asunnot ja palvelut sellaisiksi, että niissä pärjää verkkaisempikin.

Ei rakenneta yhteiskuntaa rangaistusten varaan, vaan aloitetaan asennekasvatus pienestä pitäen niin, että lailliset, oikeat ja turvalliset toimintatavat tuntuvat kansalaisista järkevimmiltä vaihtoehdoilta.

Lisää esimerkkejä voi keksiä loputtomasti, mutte keskeinen idea on se, että kun jotain uutta aletaan laittaa vireille, turvallisuutta kannattaa miettiä siinä samalla, kun pohditaan esimerkiksi esteettisyyttä, toimivuutta ja materiaaleja. Turvallisuus on aina mukana, muttei koskaan ylikorostettuna.