Tutkimustiimin viikon varrelta #35

Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Ekologisen taloustieteen jalansija suomalaisissa tutkijapiireissä näyttää kasvavan, huomioi Vesa-Matti Lahti Reykjavikista. Lahti valmistelee Sitrassa parhaillaan kiertotalouteen liittyvää hankekokonaisuutta. 

Ekologisen taloustieteen maailmanjärjestö ISEE (International Society for Ecological Economics) järjestää joka toinen vuosi konferenssin. Tänä vuonna se oli Reykjavikissa, ja otin ensimmäistä kertaa osaa. Tarkoituksena oli oppia, missä mennään nk. steady state -talouden tutkimuksessa eli sellaisen talouden tutkimuksessa, joka ei välttämättä kasva, mutta takaisi kuitenkin ihmisten hyvinvoinnin.

Paikalla konferenssissa oli useita muita suomalaisia. Olin tästä positiivisesti yllättynyt, sillä en ennalta tiennyt montaakaan suomalaista tutkijaa, jota ekologinen taloustiede kiinnostaisi. Aihe kuitenkin näyttää saaneen jalansijaa myös suomalaisissa tutkijapiireissä. Tapasin konferenssissa esimerkiksi ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkisen, joka on jäsen myös Sitran vetämässä Kestävän kehityksen asiantuntijapaneelissa; juuri professuurin Islannin yliopistosta saaneen Jukka Heinosen; sekä Kelan tutkimusosastolla työskentelevän Tuula Helneen.

Konferenssissa kuulemani esitelmät vahvistivat ekologisen taloustieteen tarjoamia perustietoja ympäristöongelmien ja talouden suhteista. Perusjuttujen lisäksi uusi kiinnostusta herättävä aihe paikalla olleiden tutkijoiden keskuudessa oli finanssi- ja rahapolitiikan vaikutukset kestävyyteen. Useampikin tutkija oli ainakin aloittamassa jonkinlaista tutkimusta tästä aiheesta.

Tähän alle olen kerännyt konferenssin pääpuhujilta muutamia poimintoja. Lisäksi viimeiseksi otan mukaan yhden puhujan, joka piti esityksen kiertotaloudesta. Tämä siksi, että Sitra suunnittelee kiertotalous-avainalueen perustamista.

Dan O’Neill (University of Leeds)

Talouskasvua ei ole saatu irtikytkettyä ympäristöongelmien kasvusta, mutta talouskasvu on ”onnistuttu” irtikytkemään onnellisuuden kasvusta.

Kuinka steady state -talouteen päästään?

1. Resurssien käytölle rajat.
2. Väestömäärän stabilointi – olisi pyrittävä ekologisten jalanjälkien pienentämisen lisäksi vähempään määrään jalkoja. Maailmassa epätoivottujen raskauksien määrä on suunnilleen sama kuin väestönkasvu tällä hetkellä.
3. Epätasa-arvon vähentäminen rajoittaisi myös tarvetta vaaralliseen talouskasvuun.
4. Työtunteja vähemmäksi: emme voi kiihdyttää tuotantoa vain pitääksemme ihmisiä töissä.
5. Rahajärjestelmän uusiminen. Nyt liikepankeilla on mahdollisuus luoda uutta rahaa tyhjästä –tämä oikeus pitäisi olla vain keskuspankeilla!
6. Kaupankäynnin ja mainostamisen uudelleenajattelu.
7. Edistyksen mittaamistapoihin on saatava muutos.
   

Jorgen Randers (Norwegian Business School)

Alkuperäisen Kasvun rajat -raportin yksi kirjoittaja ja vuonna 2012 julkaistun ”2052 – A Global Forecast for the Next Forty Years” kirjoittaja vetosi puheessaan vahvasti siihen, että luultavasti paras mahdollisuutemme välttää synkät ajat tulevaisuudessa on työtuntien/-päivien vähentäminen. Näin siksi, että muut keinot – esimerkiksi verojen tai polttoaineiden hintojen merkittävä nostaminen, joka rajoittaa tuotannon ja kulutuksen kasvua ja tätä myötä kasvavia päästöjä – eivät hänen mukaansa saa rikkaissa maissa enemmistöä puolelleen.

Yksilöiden työtuntien vähentäminen esimerkiksi vuosilomapäivien määrää lisäämällä sen sijaan voi saada enemmistön puolelleen, sillä siihen ei sisälly muiden päästöjä leikkaavien keinojen mukanaan tuomaa pelkoa työttömyyden lisääntymisestä. Työ kun jakautuu useammille ihmisille, kun yksilöiden keskimääräiset työtuntimäärät pienenevät.

Polly Higgins (Eradicating Ecocide Global Initiative)

Tarvitaan kansainvälinen laki, joka kieltää ympäristön tuhoamisen ja jonka nojalla ympäristön tuhoajat voitaisiin saada oikeuteen ja vastuuseen samaan tapaan kuin vaikkapa kansanmurhien tekijät (vrt. genocide [joukkotuhonta/kansanmurha] ja ecocide [ympäristön tuhonta]). Olof Palmehan ehdotti tällaista kansainvälistä lakia jo vuonna 1972. Valitettavasti tuo ehdotus vedettiin YK:ssa suljettujen ovien takana pois toimeenpantavien asioiden listoilta 1990-luvulla. Nyt kuitenkin on syntynyt juristivetoinen liike, jota Higginskin edustaa, tällaisen kansainvälisen lain saamiseksi.

Willi Haas (University of Klagenfurt / Alpen Adria Universität)

Todelliseen kiertotalouteen on todella pitkä matka. Esimerkiksi EU:n totaalisesta resurssien käytöstä eli materiaalisesta inputista vain pieni osa (noin 12-13 %) tulee kierrätetyksi. Isoin syy tähän on se, että inputista 45 % on energian käyttö, josta valtaosa fossiilisten polttoa, ja vain 55 % materiaalien käyttöä. Materiaalien käytöstäkin suuri osa päätyy varannoiksi. Kerran poltettua fossiilista energiaa ei saada kierrätetyksi. Siis jos halutaan suljettu kierto, niin kaiken energian pitäisi olla uusiutuvaa, ja tietenkin sittenkin pitäisi nykyisestä materiaalien käytöstä paljon suurempi osa saada kierrätetyksi.

Wellbeing and equity within planetary boundaries -konferenssi järjestettiin Reykjavikissa 13.–15.8.2014.