sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Tutkimushanke ei pääty lopputuotteen julkistamiseen. Ainakaan sen ei pitäisi. Päinvastoin; tutkimuksellinen sisältö jos mikä vaatii sulatteluaikaa. Mitä haastavampi sisältö, sitä pidempi tulisi oikeastaan olla se aikajänne, jolla vaikuttavuutta arvioidaan – mutta tähän ei projekteihin perustuvassa työelämässä aina riitä kärsivällisyys, aika tai muisti.
Tutkimustiimissä palattiin tällä viikolla hetkeksi kuuden kuukauden takaiseen hankkeeseen. Julkistimme huhtikuussa yhdessä brittiläisen New Economics Foundationin kanssa poikkitieteellisen artikkelikokoelman pitkälle kehittyneiden yhteiskuntien uudenlaisista hyvinvointiongelmista ja -mahdollisuuksista. Well-Being and Beyond -teoksen lanseeraus ja sen ympärille rakennettu tilaisuus toimi päätöksenä Sitran pitkäaikaiselle tutkimusintressille.
Keskeinen viestimme oli, ettei materiakeskeinen keskustelu hyvinvoinnista riitä Suomen kaltaisessa, pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa. Tarvitaan laajempaa hyvinvoinnin viitekehystä, joka pitää sisällään myös henkisen hyvinvoinnin ongelmat. Lisäksi hyvinvointi vaikuttaa aivan keskeisesti niin kilpailu- kuin uudistumiskykyymme. Jos ymmärtäisimme paremmin sitä, mitkä tekijät hyvinvointia lisäävät tai vähentävät, voisimme tehdä parempia päätöksiä hyvinvoinnin lisäämiseksi sekä yksilöinä että yhteiskuntana.
Kokonaisvaltaisesta aiheesta ei revitä välittömiä uutisotsikoita, paitsi tietysti jos tämä on julkaisijan tavoite ja työn tulokset näin paketoidaan (tästä on hyviä esimerkkejä, kuten EVA:n viimeisin ulostulo ja erittäin viihdyttävä tilaisuus Julkeasta sektorista).
Mutta minkälaista keskustelua me onnistuimme herättämään, jos katsotaan valtakunnallista näkyvyyttä?
Välittömästi lanseerauksen jälkeen Helsingin Sanomat noteerasi tilaisuutemme pääkirjoituksessa (11.4): Pitkälle kehittyneessä ja vapaassa yhteiskunnassa onnellisuus ei ole vain tavoite – se on myös rakennuspalikka. […] Hyvinvointi ei kuitenkaan kasva vain palveluja lisäämällä. Olennaista on, että ihmiset osallistuvat aktiivisesti oman hyvinvointinsa luomiseen ja ylläpitämiseen.
Kuukautta myöhemmin Timo Hämäläinen puhui Helsingin yliopiston ja Helsingin Sanomien Vox Helsinki -sarjan Missä onni luuraa? -tilaisuudessa. Puhujakaarti oli hyvin kasattu yhdistelmä toimittajia ja tutkijoita, ja kaikille avoin tilaisuus oli viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Timo itse nosti aihetta uudestaan esille Hesarin pääkirjoitussivuilla heinäkuussa. Viikonloppuna julkaistu Vieraskynä ”Hyvinvointi tulisi ottaa politiikassa vakavasti” sai mukavasti huomiota ja jakoja sosiaalisessa mediassa.
Hyvinvoinnin muutoksesta keskusteltiin hiljattain Yle Puheessa kokonaisen ohjelman verran. Yksi Timon täällä esiin nostama näkökulma oli, että Suomessa puhutaan liikaa hyvinvoinnin instrumenteista, kun pitäisi puhua siitä, mitä itse asiassa tavoitellaan. Toimittaja Jarmo Laitanevan isännöimä ohjelma on kuunneltavissa täällä.
Ja viimeisin lisäys on aivan tuore: Suomen Kuvalehti on tarttunut tällä viikolla aiheeseen kysymällä viideltä asiantuntijalta, mitkä ovat hyvinvoinnin lähteet ja keinot.
***
Olisi kiinnostava kuulla, miten tutkimuksen vaikuttavuutta mitataan erilaisissa organisaatioissa? Oma tuntumani nimittäin on, että vaikka pitkä kypsymisaika tiedostetaan, eniten mitataan ja parhaiten muistetaan silti välittömät vaikutukset?
Suosittelemme