Uudistumiseen tarvitaan ratkaisuja, rahaa ja rakkautta

Suomalaiset ovat historian valossa olleet luovia ja innovatiivisia erityisesti silloin, kun ahdinko on ollut suuri sodan, talouskriisin tai pandemian vuoksi. Olemme määrittäneet pitkän aikavälin yhteiskunnallisia tavoitteita ja luoneet ratkaisuja niiden saavuttamiseksi myös parempina aikoina. 

Leikkausten, niukkenevien resurssien ja huonojen uutisten aikana tarvitsemme jälleen taitoa kehittää ratkaisuja, jotka vahvistavat hyvinvointia ja yhteiskunnan uudistumista sekä luovat toivoa epävarmojen aikojen keskelle. Sitä taitoa voi kutsua myös innovaatiokyvyksi.

Olemme osanneet kehittää merkittäviä yhteiskunnallisia innovaatioita, joita on ihailtu myös kansainvälisesti. Niitä ovat esimerkiksi peruskoulu-uudistus, neuvolajärjestelmä ja äitiyspakkaus.  

Nyt tarvitsemme lisää tuotteita, palveluja, toimintamalleja ja rakenteellisia uudistuksia, jotka tarjoavat ratkaisuja aikamme monimutkaisiin haasteisiin. Tästä syystä yhteiskunnallisten innovaatioiden tuottaminen on myös Sitran uuden strategian keskeisiä tavoitteita.

Nopeat kokeilut, onnekkaat sattumat ja luovuus avuksi  

Yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitsemme uusia lähestymistapoja ja syvenevää yhteistyötä eri sektoreiden ja toimijoiden kesken.  

Aidosti uusien ratkaisujen syntymiseksi meidän on uskallettava hyödyntää laajasti eri tietämisen tapoja. Rationaalista päättelyä tarvitaan, mutta niin tarvitaan myös nopeita kokeiluja, joiden avulla on mahdollista selvittää se, mitä emme vielä tiedä.

Innovaatioita syntyy määrätietoisen työn ja kehittämisen tuloksena, mutta usein myös onnekkaana sattumana. Esimerkiksi penisilliinin keksi Alexander Fleming vuonna 1928 sattumalta muun laboratoriotyönsä ohessa. Aalto-yliopiston radikaalin luovuuden verkkokurssi nostaakin esille serendipiteetin eli odottamattomien löytöjen merkityksen uutta luodessa. Usein ne syntyvät aihepiiristä, josta löydön tekijällä on laaja tietämys. Silloin ihminen toimii hiljaisen tiedon, laajan ammatillisen osaamisensa ja intuition ohjaamana.  

Maailman talousfoorumin Future of Jobs 2025 -raportin mukaan seuraavien viiden vuoden aikana teknologiaan liittyvien taitojen lisäksi kasvaa luovan ajattelun, joustavuuden, ketteryyden, uteliaisuuden ja elinikäisen oppimisen merkitys. Jotta innovaatioita voisi syntyä, työpaikoilla ja yhteisöissä pitäisi panostaa luovuuden lisäämiseen. 

Innovaatiokykyyn kuuluu myös taito tunnistaa muutostarpeita, ymmärtää monipuolisesti ratkaistavaa ongelmaa sekä kyky ratkaisujen kehittämiseen. Jotta muutosta tapahtuu, tarvitaan tietenkin myös uudistusten toimeenpanokykyä.

Entäpä sitten rakkaus? 

Amerikkalainen menestyskirjailija Brené Brown puhui syyskuussa 2024 Nordic Business Forumissa rakkaudesta. Tuhatpäinen yleisö nyökytteli mukana. Brownin mielestä me ihmiset emme ole kovin hyviä ihmisyystaidoissa (kuten itsetuntemuksessa, empatiassa, tunne- ja viestintätaidoissa sekä rohkeudessa olla haavoittuvainen), vaikka juuri niitä näin tekoälyaikana tarvitsemme eniten.  

Brown kannusti haastamaan ajattelutapojamme ja keskittymään siihen, mikä tekee meistä ihmisiä: “Meillä on kyky suureen rakkauteen, suureen innovointiin, suureen ystävällisyyteen ja suureen nauruun. Ja sillä on merkitystä.”

Tällainen rakkauspuhe saattaa suomalaisesta kuulostaa kovin amerikkalaiselta ja imelältä. Suomessa on totuttu arvostamaan loogista ajattelua, matemaattista ongelmanratkaisua, rationaalisia perusteita, kategorisointia ja sääntöjä. 

Mutta entäpä jos innovaatioiden syntymiseen tarvitaankin ennen kaikkea rakkautta itseään, muita ihmisiä ja maapallon kaikkea elävää kohtaa?

Entäpä jos rakkaus on se voima, joka luo meihin toivoa ja saa meidät kehittämään ratkaisuja toivottomiltakin tuntuviin ongelmiin?

Entäpä jos rakkaus on se yhteys, jota meidän pitäisi vaalia ja vahvistaa yhdessä, että pystyisimme uudistumaan?

Eettiset kysymykset ja ajattelun laajentaminen ovat tärkeitä ratkaisuja kehitettäessä 

Tanskalaiset design-gurut Jens Martin Skibsted ja Christian Bason eivät käytä sanaa rakkaus, mutta he ehdottavat ajattelun laajentamista, jotta pystyisimme kehittämään aidosti merkityksellisiä yhteiskunnallisia ratkaisuja. Meidän pitäisi huomioida paremmin esimerkiksi se, miten ratkaisut vaikuttavat eri aikajänteillä, miten huomioidaan eri osapuolten ja tulevien sukupolvien tarpeet sekä minkälaista arvoa ja kenelle ratkaisut tuottavat. Lisäksi meidän pitäisi laajentaa ajatteluamme ihmiskeskeisestä kohti planeettakeskeistä suunnittelua sekä yksityisen ja julkisen sektorin uudenlaisia yhteistyömalleja. 

Bason ja Skibsted korostavat etenkin ajatusten laajentamista läheisyydestä (proximity). Sillä he tarkoittavat laajasti sekä kansalaisten ja päättäjien välistä yhteyttä (”miten voimme kuroa umpeen kuilua johtajien, päättäjien ja kansalaisten sekä niiden välillä, joiden mielipiteitä ei aina oteta huomioon?”) että yhteyttä luonnon ja muiden lajien kanssa.  

Pystyäksemme kehittämään hyödyllisiä ja koko planeetan kannalta kestäviä ratkaisuja, meidän pitää laajentaa ajatuksiamme myös siitä, mikä on eettistä ja vastuullista. Eettiset kysymykset ovat entistä kriittisempiä myös digitaalisten teknologioiden ja palveluiden kehittämisessä ja käytössä. 

Lisää kumppaneita ja rahaa muutoksen juurruttamiseen 

Pelkkä rakkaus tai onnekkaat sattumat eivät yksin saa aikaa yhteiskunnallisia innovaatioita. Julkisen sektorin mittavat säästötoimenpiteet ovat leikanneet kehitysrahoja monissa paikoissa nollille. Samaan aikaan uudistumistarve yhteiskunnassa on suurempi kuin ehkä koskaan.

Me Sitrassa haluamme kantaa kortemme kekoon. Kasvatamme ulos suuntautuvaa rahoitusta merkittävästi seuraavien vuosien aikana. Tarjoamme kumppanina myös osaamistamme yhteiskuntaa uudistavien ratkaisujen ja innovaatioiden kehittämisestä, kokeilemisesta ja levittämisestä käyttöön. Vahvistamme myös ennakointitiedon hyödyntämistä päätöksenteossa ja toimintaympäristön ymmärtämisessä. 

Parhaat vaikutukset toimivista yhteiskunnallisista innovaatioista saadaan, kun ne otetaan mahdollisimman laajasti käyttöön. Kehitysvaiheessa on siksi tärkeää tunnistaa ne innovaatioaihiot, joissa on potentiaalia juurtua yhteiskuntaan, ja joiden kehittämiseen löytyy sitoutuneita tahoja.

Yhtä tärkeää on myös kokeilemalla tunnistaa ne, joissa ei syystä tai toisesta ole potentiaalia. Innovaatioiden kehittämisessä nimittäin vain yksi asia on välttämätön – jatkuva uuden oppiminen. 

Lähteet

Jens Martin Skibsted & Christian Bason (2022): Expand Stretching The Future By Design  

Aalto-yliopiston Sukellus radikaaliin luovuuteen -verkkokurssi 

Maailman talousfoorumin Future of Jobs 2025 -raportti