sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Kaupungit tarvitsevat uusia toimintatapoja kestävän hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden perustaksi.
Maapallon uusiutuvat luonnonvarat kulutettiin vuoden 2013 osalta loppuun 20. elokuuta. Elämme siten loppuvuoden uusiutuvien luonnonvarojen suhteen velaksi. Ylikulutus on jatkunut 1970-luvulta lähtien, jolloin kulutuksemme ensi kertaa ylitti maapallon kyvyn tuottaa luonnonvaroja ja käsitellä päästöjä. Luonnonvarojen kiihtyvä ylikulutus näkyy erityisesti globaalissa keskiluokassa ja keskittyy kaupunkeihin, joissa asuu yli puolet maailman väestöstä. Kestävän hyvinvoinnin edistämisessä kaupungeilla on siten keskeinen rooli.
Teollisuuden pako murtaa perinteisen suomalaisen kasvuajattelun ja hyvinvointiperustan
Ajankohtaista uutisointia seuratessa voi todeta, ettei juuri nyt ole helppoa olla suomalaiskaupunki. Teolliset työpaikat vähenevät, verotulot pienevät, sote-uudistus näyttää vaikealta, kuntaliitokset ontuvat, sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy ja päälle lankeavat vielä sitoumukset ja velvoitteet kehittää mm. yhdyskunnan energiatehokkuutta ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.
Kehityksellä on väistämättä seurauksia myös kaupungin tärkeimmälle voimavaralle, sen asukkaille. Epävarmuus työpaikan säilymisestä, peruspalveluiden järjestymisestä ja yleisen alakuloisuuden leviämisestä tuo turvattomuuden tunnetta ja syö luottamusta elinympäristön kyvystä luoda edellytykset hyvälle elämälle. Tässä tilanteessa kaupungin asukas usein ryhtyy etsimään hyvän elämän edellytyksiä muista ympäristöistä. Kaupungeille tämä tarkoittaa muuttotappiota.
Talouden ja teollisuuden murrosvaihe tarjoaa suomalaiskaupungeille mahdollisuuden luoda uutta osaamista, jolle on kysyntää kestävien kaupunkiratkaisujen maailmanmarkkinoilla. Vuonna 2050 menestyvät kaupungit osaavat käyttää luonnonvaroja ja resursseja kestävästi, kykenevät jakamaan hyvinvointia tasaisesti ja ymmärtävät ihmislähtöisyyden merkityksen alueen identiteetin rakentamisessa. Mutta tämän järjestäminen vaatii kaupungin eri toiminnot kytkevää toimintatapaa. Sitran ja Jyväskylän kaupungin Kohti resurssiviisautta -hankkeessa kehitetään toimintamallia, jonka uskotaan tarjoavan kestäviä ratkaisuja kaupunkikehittämiseen ja elinkeinopolitiikkaan. Resurssiviisaus luo enemmän hyvinvointia vähemmillä luonnonvaroilla.
Teollisuuden re-design
Suomalainen teollisuus ei kykene kilpailemaan työvoimakustannuksissa kehittyvien talouksien kanssa, mutta resurssitehokkuuden ja paikallisten luonnonvarojen hyödyntäminen aineellisen hyvinvoinnin perustana tarjoaa kasvumahdollisuuksia – myös heikosta vientitilanteesta kärsivälle teollisuudelle. Viisas luonnonvarapolitiikka, ainekierron edistäminen ja biojalostus huomioivat kilpailukyvyn mahdollisuudet myös pitkällä aikavälillä. Resurssiviisas teollisuus ja tuotanto eivät ole riippuvaisia halvasta tuontienergiasta ja raaka-aineista, vaan ne perustuvat korkeaan omavaraisuuteen ja haavoittamattomuuteen kansainvälisen talouden kriisi- ja konfliktitilanteissa. Resurssiviisaan Suomen hittituotteita voivat olla vaikka paperinvalmistuksessa syntyvästä kuitulietteestä valmistetut kengänpohjat tai Ekokemin tuottama sähköenergia vanhoista Crocs-jalkineista.
Raaka-aineiden ja energian maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet 2000-luvulla noin 7 prosenttia vuosittain – vaikkakin vuoden 2008 aiheutti hintoihin notkahduksen. Halpaan energiaan ja raaka-aineisiin perustuva teollisuus on kriisiytynyt, ja kiinnostus raaka-aineiden tehokkaampaan kierrättämiseen ja erilaisiin (uusiutuviin) biojalosteisiin on lisääntynyt. Kun talouskasvu on viime vuosina ollut hitaampaa suhteessa raaka-aineiden hinnan kasvuun, on kustannussäästöjä ja uusia tuotteita haettu mm. teollisista symbiooseista ja suljetun kierron järjestelmistä. Resurssitehokkuudessa ollaan pikkuhiljaa saavuttamassa puberteetti-ikä, ja nyt aikuistumisen kynnyksellä ympäröivää maailmaa tarkastellaan uusin silmin. Teollisten prosessien kehittäminen resurssiviisaammiksi antaa etumatkaa ja liiketoimintamahdollisuuksia nouseviin talouksiin verrattuna, joissa resurssitehokkuus on vasta alkutekijöissään.
Tarvitsemme tuotannon ja kulutuksen muutoksen, joka ensimmäistä kertaa perustuu siihen, että energiaa ja raaka-aineita käytetään aiempaa vähemmin. Hyvinvoinnin aineellisen perustan uudelleenmuotoilu kestävälle pohjalle vaatii useiden toimijoiden yhteistyötä ja uusiin toimintatapoihin sitoutumista. Jyväskylän pilotti toimii sateenvarjohankkeena, jossa uusia toimintatapoja ja erilaisten resurssien hyödyntämispotentiaalia kehitetään yhdessä laajan sidosryhmäverkoston kanssa. Voit seurata kehitystyön edistymistä ja hankkeessa käsiteltäviä teemoja tämän kirjoituksen käynnistävässä blogisarjassa.