Kommentti
Arvioitu lukuaika 3 min

Valitsisitko sinä yksityisen vai julkisen hoivan?

Hyvä hoivakokemus ei synny vastakkainasetteluja tekemällä. Tarvitaan hoivakulttuurin muutosta.

Kirjoittaja

Tuula Tiihonen

Johtava asiantuntija, Ratkaisut

Julkaistu

Viime viikkojen ylivertaiseksi sote-aiheeksi on noussut hoivakotien laatuongelmat. Keskustelu kiihtyi lumipalloefektin tavoin kun Valvira määräsi tammikuun lopussa yksityisen, useita vanhusten hoivakoteja omistavan Esperi Caren sulkemaan hoivayksikkönsä Kristiinankaupungissa epäkohtien ja laiminlyöntien vuoksi. Tämän jälkeen puutteita on löytynyt myös muiden yksityisten hoivakotien toiminnasta. Puhtain paperein eivät ole selvinneet kaikki julkisetkaan hoivakodit, vaikka huomio on kohdistunut suurten yksityisten hoivayritysten toiminnan laatuun.

Yksityinen vai julkinen -vastakkainasettelun sijaan meidän tulisi yhdessä keskittyä parantamaan hoivapalvelujen laatua ja asiakaskokemusta vanhustenhoidossa. Tulemme tarvitsemaan kaikkia – niin yksityisiä, julkisia kuin järjestöpohjaisiakin palveluntuottajia, jotta selviydymme hoivaamisen haasteista maassa, joka harmaantuu nopeimmin Euroopassa. Sitralla on kokemusta eri tuottajaien välisistä verkostomaisista toimintamalleista, jotka sopivat monimutkaisten ja usean toimijan osaamista vaativaan yhteistyöhön. Näitä tarvitsisimme myös vanhuspalveluissa.

Kaltoinkohtelusta hyvään asiakaskokemukseen – hoivakotien ”trip advisor” -palvelu?

Hoivakotien ongelmien ratkaisuksi on esitetty hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Monet asiantuntijat kuitenkin painottavat, että laadussa on kysymys paitsi henkilöresursseista myös johtamisesta, toimintakulttuurista ja palveluasenteesta, olipa sitten kyse yksityisesti tai julkisesti tuotetuista palveluista. Pelkkä hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ei välttämättä tarkoita samaa kuin hyvä hoidon laatu. Tarvittaisiin hoivakulttuurin muutosta. Oppia ja vertaistukea voitaisiin ottaa niistä hoivakodeista, joissa asiakastyytyväisyys on huipussaan. Kansalaisille voisi avata Trip Advisor -tyyppisen palvelun, jossa voisi vertailla ja suositella hoivakotien palvelukulttuuria ja viihtyvyyttä.

Pelkkä hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ei välttämättä tarkoita samaa kuin hyvä hoidon laatu

Hoivan ”tirp advisorien” puuttuessa ikäihmiset joutuvat luottamaan hoivapalveluja ostavien kuntien kilpailuttamisosaamiseen. Ratkaisevaa nykysysteemissä on, kuinka kunnat kilpailuttavat palveluita ja millaisia laatukriteereitä ne palveluntuottajille asettavat ja kuinka kriteerien täyttymistä seurataan arjessa. Kriteereissä voidaan edellyttää yrityksiltä mm. rajoitettua voitonjakoa tai vastuullista liiketoimintaa muulla tavoin määriteltynä, mutta vain harva kunta on näin tehnyt. Myös säännöllisesti mitattu asiakas- ja henkilöstökokemus tai -tyytyväisyys tulisi sisällyttää laatukriteereihin. Laadun seuranta tulisi olla jatkuvaa, jopa reaaliaikaista kuten muidenkin toimialojen asiakkuudenhallintajärjestelmissä.

Iloinen vallankumous = säästöjä ja parempi asiakaskokemus

Hoitajien resurssimitoituksen kirjaaminen lakiin ei saa myöskään tarkoittaa sitä, että innovaatiotoiminta ja välittävän palveluasenteen kehittämisen kulttuuri hoito- ja hoivapalveluissa pysähtyy. Hoito- ja hoivapalvelut muodostavat noin kolmanneksen maamme sote-kustannuksista palvelupaketeittain tarkasteltuna, mikä on suurin yksittäinen menoerä. Palveluntuottajia tulisi kannustaa etsimään ja kokeilemaan uusia arkea helpottavia hoivamuotoja ja sekä hoitajien että vanhusten elämää helpottavia ratkaisuja.

Palveluntuottajia tulisi kannustaa etsimään ja kokeilemaan uusia arkea helpottavia hoivamuotoja

Millaisia innovaatioita sitten voitaisiin ottaa käyttöön vanhuspalveluissa? Esimerkiksi Helsingin kaupungin kotihoito tarjoaa asiakkailleen etäyhteyttä, jossa terveydenhoitoalan ammattilainen ottaa asiakkaaseen kuva- ja ääniyhteyden etukäteen sovittuina ajankohtina. Asiakas voi muodostaa yhteyden myös omatoimisesti tarvittaessa. Virtuaalipalvelulla autetaan ikäihmistä päivittäisissä arjen asioissa, kuten lääkkeiden ottamisessa, verensokerin mittauksessa tai jumppahetkeä ohjaamalla. Asiakkailta on tullut pääosin myönteistä palautetta ja kaupunki on säästänyt merkittävästi kustannuksissa. Oma 91-vuotias äitini pitää palvelua huippukivana ja helppona, kun ei tarvitse siivota ennen kotihoidon käyntiä! Palvelu on myös turvallinen, kun ei ”taas tarvitse avata ovea jollekin tuntemattomalle hoitajalle”.

Kannustimet ennaltaehkäisyä painottaviin toimintatapoihin

Väestön ikääntyessä keskeistä on, miten pitkäjänteiseen terveyden edistämiseen ja toimintakyvyn ylläpitoon voitaisiin kannustaa. Paitsi ikäihmisten palveluissa, myös perusterveydenhuollossa tulisi painottua ennaltaehkäisy, sairastumisriskien tarkempi arviointi ennakoivasti sekä asukkaan elämäntapaohjaus jo ennen sairauksien puhkeamista tai toimintakyvyn heikkenemistä. Tämä voitaisiin jo nyt toteuttaa esimerkiksi uutta teknologiaa hyödyntäen ja ottamalla käyttöön erilaisia palveluita sekä toimintamalleja (kuten esim. Sitran Kardiokompassi, Terveyshyötyarvio, Hyvinvointivalmennus), mikäli palveluntuottajia kannustettaisiin tähän. Toivottavasti tämä mahdollistuu paremmin uusissa sote-ratkaisuissa nykykäytänteisiin verrattuna.

Mistä on kyse?