Verottajalle töitä!

Seuraa avointa keskustelua jakamistaloudesta eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa ke 2.3. klo 9 eteenpäin verkkolähetyksenä.

Talouden uudet muodot pakottavat uudistuksiin

Kun jakamistalous alkoi itää Suomessa, verottaja havahtui. Kun esimerkiksi Stadin aikapankki sai julkisuutta, verottaja näki ongelman siinä, että aikapankissa vaihdettiin työsuorituksia niin sanottujen tovien avulla: yksi tunti mitä tahansa työtä oli yhden tovin arvoinen. Verottajan mielestä näin oli mahdollista tehdä verotonta työtä, ja siksi verohallitus julkaisi ohjeen, jonka mukaan vaihtotyö ei ole verotonta talkootyötä vaan ”kyseessä on kaksi toisistaan irrallista työsopimusta tai toimeksiantoa”.

Ohjeen mukaan verotukselta ei vältytä sillä, että työsuoritukset kuitataan keskenään. Verot on maksettava sen summan mukaan, jonka työn teettäjä olisi muutoin joutunut maksamaan palkkana tai palkkiona. Vain vähäinen naapuriapu määriteltiin verottomaksi.

Verottajan linjaus sai monet aikapankkilaiset hermostumaan. Uusia aikapankkilaisia oli entistä vaikeampi löytää, sillä hommasta oli viety puhtaan hyväntekemisen hohto pois. Tilalle oli tullut pelko verosählingeistä.

Julkisuudessa kohistiin myös siitä, kuinka Airbnb:n kautta asuntojaan majoitustiloina markkinoivat tai Uber-kuskeina toimivat, oman autonsa kyytipalveluksi muuttaneet ihmiset ovat vähintäänkin potentiaalisia veronkiertäjiä. Tällainen yksilöiden syyllistäminen jätti varjoonsa kenties suuremman vero-ongelman. Tämä ongelma koskee niin jakamistalouden kuuluisimpia yrityksiä Uberia ja Airbnb:tä kuin laajemminkin digitalisoituneen nykymaailman menestyneimpiä yrityksiä kuten Googlea, Facebookia ja Amazonia. Yhteistä kaikille näille yrityksille on se, että niiden toiminta perustuu netissä toimiviin niin kutsuttuihin alustoihin, joiden avulla yritysten liiketoiminnat ovat mahdollisia.

Tällaisten alustatalouden monikansallisten yritysten konttorit on sijoitettu yleensä sen mukaan, kuinka ne voivat välttyä veroilta. Niiden Euroopan toimintojen keskukset ovat usein verotuksellisista syistä Irlannissa tai Hollannissa, vaikka niiden todellinen nettialustoihin perustuva toiminta tapahtuukin valtaosin muissa maissa. Esimerkiksi Uber välittää alustansa avulla kyytejä, Facebook viestejä ja mainoksia ja Airbnb majoitustiloja ympäri Eurooppaa, myös Suomessa. Ja mitä enemmän nämä alustat välittävät, sitä enemmän yrityksille kertyy myös voittoja näistä kaikista maista. Yritysveroja nämä yritykset maksavat useimpiin maihin kuitenkin olemattomasti.

Esimerkiksi Britanniassa on noussut kohu siitä, miten mitättömiä veroja valtavia voittoja tekevät Google ja Facebook maksavat. Vuonna 2014 Facebook maksoi Britanniaan 4 000 punnan verot. Keskivertobritti maksaa henkilökohtaisesti vuosittain tuota summaa enemmän veroja.

Myös Suomessa esimerkiksi jokaisen Airbnb-vuokrauksen kokonaishinnasta noin 14 prosenttia kilahtaa eräänlaisina palvelumaksuina tuon yrityksen kassaan. Airbnb ei huolehdi varsinaiseen majoitusmaksuun liittyvistä veroista, koska se pitää omana liiketoimintanaan vain alustapalveluaan ja sen käytöstä perimiään maksuja. Uberilla palvelumaksujen osuus eli siivu maksetusta kyydistä on vielä isompi. Vuosittaisista vuokrauksista ja kyydeistä kertyy näillä siivuilla jo suuria voittosummia. Näin on, koska yritysten ei tarvitse sijoittaa vuokrauksissa käytettyihin asuntoihin tai autoihin, vaan enimmäkseen vain omien alustojensa ylläpitoon ja esimerkiksi vakuutuksiin.

Vaikka ainakin Airbnb:n palvelumaksuista maksetaan arvonlisävero, niin yrityksen voittojen pohjalta maksettavien yritysverojen kanssa on ongelmia. Airbnb ja Uber ovat kumpikin perustaneet Euroopan toimintojensa keskukset maihin, joiden verotuskäytännöt tarjoavat kekseliäille monikansallisille yrityksille mahdollisuuden minimaaliseen veronmaksuun.

Uberin Euroopan konttori on Hollannissa, jonne yritys on rakentanut monimutkaisen yritysryppään nipistääkseen veronsa olemattomiin. Uberin kansainvälinen pääkonttori on puolestaan Bermudalla, jossa ei tarvitse maksaa ollenkaan veroa yritystuloista. Ei siis ihme, että Fortune-lehti kirjoitti lokakuussa 2015 Uberilla olevan “viimeisintä tekniikkaa oleva rakenne verojen minimointiin”.

Uber itse vastaa veronkiertosyytöksiin seuraavasti: ”Yhtiömme verotusrakennelma on luultavasti vähiten innovatiivinen asia Uberissä. Se on peruslähestymistapa, jota suurin osa monikansallisista yrityksistä käyttää.”

Liukasta saippuaa verottajalle

Globaalisti monikansallisten yritysten verojen välttely on suurta: OECD arvioi, että jopa 240 miljardia dollaria verotuloja jää valtioilta saamatta joka vuosi. Alustatalouden yrityksille verojen välttely on erityisen helppoa, sillä niillä on vähän kiinteitä tuotantolaitoksia tai -välineitä. Ne ovat siksi erityisen ketteriä ja helposti liikkuvia. Tällainen ketteryys tekee niistä liukasta saippuaa, josta vanhojen toimintatapojen jäykistämät verottajan kourat eivät saa otetta.

Alustatalouden yritysten verottaminen tarjoaa siis erityisen ison haasteen. Verottajan pitäisi uudistaa toimintatapojaan, venytellä ja lämmitellä käsiään. Mutta miten verotus tulisi järjestää, jotta sekä turvattaisiin oikeudenmukainen veronkanto että edistettäisiin samalla alusta- ja erityisesti jakamistalouden myönteisiä puolia, kuten jakamiseen perustuvia ekologisia hyötyjä, palvelujen edullisuutta tai yhteisöllisyyden lisääntymistä?

Haastetta tulee ehkä helpottamaan Euroopan komissiossa valmisteilla oleva lakiehdotus, jonka tarkoitus olisi pakottaa alustataloudenkin yritykset raportoimaan kussakin jäsenmaassa saamansa voitot ja maksamansa verot julkisesti. Vaikkei verotietojen läpinäkyvyys suoraan estäisi verovälttelyä, niin ainakin se suitsisi sitä, koska yritykset ovat yleensä tarkkoja maineestaan eivätkä halua leimautua veronkiertäjiksi. Perusidean pitäisi olla se, että monikansalliset yritykset maksaisivat veronsa kaikissa niissä maissa, joissa niiden varsinainen liiketoiminta ja arvon luominen tapahtuu. (Näistä asioista vähän tarkemmin Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa 26.2.2016.)

Tutkijat ja media tuntuvat Suomessakin heränneen tässä kirjoituksessa mainittuihin verotusongelmiin verottajaa nopeammin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ja Helsingin yliopiston tutkijoilla on olemassa jakamistalouteen keskittyvä yhteistyöryhmä, Jakamistalouden tutkimusverkosto, joka valmistelee näihin verotusasioihin pureutuvia julkaisuja.

Suomessa pitäisi myös ymmärtää, että alusta- ja jakamistalous ovat tulleet jäädäkseen. Se myös kasvaa tai valtaa alaa vanhoilta talouden toimijoilta vauhdilla. Jakamistalouden tarjoamat mahdollisuudet jäävät vähiin, elleivät myös julkiset toimijat huomaa tätä uutta talouden muutosta.

Toivo piilee edelläkävijöissä

Vaikka verottaja ja muut viranomaiset sekä vanhat puoluekoneistot vielä torkkuvat, niin onneksi eri puolilla Suomen poliittista kenttää on kuitenkin jo yksilöitä, puolueidensa edelläkävijöitä, jotka tuntuvat tajunneen tilanteen. Monet ovat jo puhuneet veronkannon ongelmista. Jotkut ovat myös alkaneet pohtia sitä, mitä muun muassa verotukselle merkitsee se, kun jakamistalous vääjäämättä rantautuu yhä voimallisemmin Suomeen.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontulan tuoreessa tiedotteessa kirjoitetaan näin: ”Suomalaiselle päätöksentekojärjestelmälle näyttää olevan tyypillistä hidas reagointi ja tarjolla olevien mahdollisuuksien hyödyntämättä jättäminen. Ilman viisasta sääntelyä on pelkona, että jakamistalous jää Suomessa puoliharmaaksi taloudeksi. Tällöin tulevat myös jakamistalouteen liittyvät verotulot kanavoitumaan niihin maihin, jotka ovat osanneet reagoida ajoissa.” Kontulan mielestä tällä hetkellä suomalaiset säädökset ja viranomaiset turhaan vain vaikeuttavat jakamistaloutta, mikä hänestä tarkoittaa, että menetetään kasvavan talouden alan mahdollisuudet.

Puoluekentän toisella laidalla kokoomuslainen Aura Salla, joka työskentelee EU-komissaari Jyrki Kataisen kabinetin jäsenenä, puolestaan näkee blogikirjoituksessaan jakamistalouden mahdollistavan erityisesti luovuutta: ”Suuri osa työstä on muuttunut ja muuttuu edelleen rajusti jakamistalouden murtaessa lopullisesti perinteisiä työsuhteita taukohuoneineen ja tupakkakoppeineen. Pikkujoulut ja tyky-päivät rakentavat yhteisöllisyyttä, mutta meitä on ekstro- ja introvertteja yksilöitä, ja tasapäistävä malli sopii heikosti etenkin luovan työn kategoriaan.”

Sekä Kontula että Salla ovat siis tunnistaneet jakamistalouden merkityksen, mutta molemmat myös näkevät, että verotusasiat on saatava kuntoon. Salla on huolissaan erityisesti siitä, miten työntekijöiden verotus jatkossa hoituu: ”Yritys maksaa verot maahan, jossa toimii tai nostaa tulostaan, mutta työntekijän, esimerkiksi Uber-kuskin kohdalla, tilanne ei ole yhtä selvä. Tähän kysymykseen on globaalien työmarkkinoiden pystyttävä vastaamaan ennemmin kuin myöhemmin.” Kontula taas on huolestuneempi siitä, että menestyneillä nettialustoilla tapahtuvassa välitystoiminnassa verot maksetaan usein muualle kuin Suomeen.

Eduskunnan valiokunnista edelläkävijä on nimensä mukaisesti tulevaisuusvaliokunta. Sitra avustaa eduskunnan tulevaisuusvaliokuntaa jakamistaloutta ja verotusta käsittelevän avoimen valiokuntakokouksen järjestelyissä. Kokous pidetään eduskunnan tiloissa Pikkuparlamentissa 2.3.2016 klo 9 alkaen.